lauantai 10. helmikuuta 2018

Pukkaa vähän kummitusasiaa....

10/2-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ajelin tänään   Seinäjoen ympäristössä , Nurmossakin kävin  , sekä Lapualla  myös.
Noin  vuosi sitten minulle kerrottiin että  yhdessä talossa  tapahtuu outoja, ns  kummituksia  ja  sen  asian  tiimoilta  tänään  liikuin.
Rakennus on noin  vuodelta  1952 , 8 huonetta , ulkorateja  kaksi, pihalla  koira  ja sisällä  hiirentappajakissi. Suunnilleen  9  vuotta sitten kaikki alkoi, kertoi talon isäntä, kutsutaan  häntä vaikka  Kariksi ja  emäntää Tyyneksi. Vintilla  alkoi kolista  vaikkei siellä ketään ollut, kuului  kummallista  hurinaa ja  huoneiden  lamput  sammuivat. Ulko-ovi  meni itsekseen kiinni ja auki kuinka sattui  ja  toisinaan ei auennut  sitten millään. Toisen kerroksen  yhdessä huoneessa  tuntui  tavattoman viileältä,  toisessa taas  päinvastoin   ja alakerran jääkaappi  piti välillä  outoa  jumsutusta.....vaikka oli  vasta  3  vuotta vanha.
Mutta  voi että  meidän makuuhuonetta  yläkerrassa, sanoi  Tyyne...hyvä tavaton sentään. 2  vuotta sitten  alkoi keskellä yötä  "joku"  nyppimään  vuoteemme  peittoa , jalkopäästä , sekä  selvästi  joku  haamu liikkui huoneen  keskellä.  Harmaa   hahmo  vain näkyi. Useasti heräsimme  siihen kun joku  seisoi  vuoteemme  jalkopäässä , noin metrin mittainen  ja häipyi heti  kun  sytytimme  paremman valon.
Vuosi  sitten , kertoi  Kari,  tunsimme  miten joku tassutteli  varovasti vuoteemme  laidalla , hitaasti liikkuen mutta ei kertaakaan  meidän päällä  kävellyt. Koska meillä on kissa  ja  se useasti  lämmittelee  sänkymme laidalla  ja  kävelee  peiton reunaa, niin  aivan  samalle  se  "kummituskissi"  tuntuu.
Muutaman kerran  on  "pikku-ukko"  seisonut  vuoteemme  vieressä  , kuin  suojellen meitä  ja  häviää  salamana  jos  sitä alkaa tarkemmin  tutkimaan.  Yhden kerran, kertoi  Tyyne,   näin  miten joku  hahmo  seisoi  makuukamarimme  ikkunan kohdalla  sisäpuolella  , kurkotti  sekä hipaisi  minua  alahuuleen.Siitä oli  matkaa noin  3 metriä, joten  aika  pitkä se  "jokin"  oli.
Viitisen kertaa on  alahuoneen  television   viereen,  metrin päästä siitä, ensin ilmestynyt  kirkas  vihertävä  piste, noin  3-5  senttiä halkaisijaltaan, sitten kasvoi  isommaksi , ihmisen  kokoiseksi suunnilleen ja hiljaa  liikkuen  hävisi leivinuunin  kohdalta  pois.
Siis  tälläistä  olin tänään  kuuntelemassa. Hyvin tuttua minulle  55  vuoden ajalta. Maailma  on paljon ihmeellisempi  kun mitä  luullaan.
Eiksjuu?

Ekku Mattila.