25/11-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuuntelin somessa ykspäivä keskustelua siitä, että miten/miksi Wanahat ihmisrodut alkoi hautaamaan kuolleitaan. Yksi asiantuntija sanoi että hautaaminen oli kunnioituksen osoitus vainajalle, toinen ,että elävät kyllästyivät loikkimaan rumhin yli ja kolmas ei osanna sanoa oikeastaan mitään.
Sitten he keskustelivat minkä takia hauran päälle laskettiin kivi ja missä vaiheessa kiveen ilmestyi kirjoitusta.
Asiahan on pölvästin selvä juttu. Aluksi kuolleet makasivat kaiken kansan keskuudessa ja jossakin vaiheessa alkoi paha haju lemuamaan ympäristöön. Siis ruumis kannettiin lähimpään kuoppaan ja sivuplee. Ei menny kauaakaan kun koirat/villieläimet kaivoivat kuolleen esille, söivät sitä ja samalla levittivät luita sinne ja tänne. Noh ei auttanut muu kun haudan päälle kivi/kiviä ja enää eivät elukat sitä esille saamaan.
Seuraava vaihe oli kummun/kivikasan päälle laittaa jonkinlainen muisto/nimi vainajasta ja pikkuhiljaa alkoi nykykäytäntö muotoutumaan.
Että näinnikkeen.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuuntelin somessa ykspäivä keskustelua siitä, että miten/miksi Wanahat ihmisrodut alkoi hautaamaan kuolleitaan. Yksi asiantuntija sanoi että hautaaminen oli kunnioituksen osoitus vainajalle, toinen ,että elävät kyllästyivät loikkimaan rumhin yli ja kolmas ei osanna sanoa oikeastaan mitään.
Sitten he keskustelivat minkä takia hauran päälle laskettiin kivi ja missä vaiheessa kiveen ilmestyi kirjoitusta.
Asiahan on pölvästin selvä juttu. Aluksi kuolleet makasivat kaiken kansan keskuudessa ja jossakin vaiheessa alkoi paha haju lemuamaan ympäristöön. Siis ruumis kannettiin lähimpään kuoppaan ja sivuplee. Ei menny kauaakaan kun koirat/villieläimet kaivoivat kuolleen esille, söivät sitä ja samalla levittivät luita sinne ja tänne. Noh ei auttanut muu kun haudan päälle kivi/kiviä ja enää eivät elukat sitä esille saamaan.
Seuraava vaihe oli kummun/kivikasan päälle laittaa jonkinlainen muisto/nimi vainajasta ja pikkuhiljaa alkoi nykykäytäntö muotoutumaan.
Että näinnikkeen.
Ekku Mattila.
