keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Joulupossun teurastus meni alussa vähä huanosti....

20/11-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Lisää Jouluaiheista  pukkaa......annodomino  1956....noin..

Vanhempani olivat   kasvattaneet  porsasta muutaman  kuukauden  ennen  Joulua  ja  niinpä  tuli aika  että possun  piti  kualla.
Pari  viikkoa  ennen Joulua  meille tryykäsi  Välitorpan Toivon    Isuäitee polokupyärällä   jopparilla  rottinkinen laatikko , jossa  oli  tarvittavat  välineet  sian  nitistämiseksi.  Isu oli  muuten  laulaja  Lauri  Tähkän  isoisomummaraaneen , näin reunahuamatuksena  mainiten.
Jee.
Minäpoika  jouduin  vanhempana  poikana  itte  murhapaikalle , kumisaaphaat jalassa  sekä  kinthat  käres.  Ja  navettaan menthin , jossa  sialle  oltiin   jo annettu  pellikippoon  hyvää  ruakaa ja jota  possu innossaan  häntä kippuralla ryysti.
Isu  astui varovaisesti  sian  viereen , nosti  kirvestään  korkealle   ja  iski  hamaralla  possua  päähän.
Mutta  aatana  sentään......kirves   jollakin lailla  ns lipsahti  ja pläiskähti  sikaa  turpaan.....pläts. Taju ei menny, kuten oli tarkootus.......ja...
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIkkkkkggggkkkkkkkkgggggggggghhhhhhhhiiiiiiii........vain kuului   huonosti tapetun sian  kurkusta  kun se  salamana   säntäsi  ulos  raollaan  olevasta  navetan ovesta ,  suoraan  toiskanmäjelle , noin  50  metrin päähän.  Edelleen  voin vaikka  vannua, että  sika  juoksi   sillai  vintturassa , paska  peräpäästään  ruiskien , jumalatoonta  kirkunaa    pitäen.   Minä  nuarimpana  sain sen  vihiroon    hännästä kiinni   ja  joukkovoimalla  possu  raahattiin  pihalle  odottavalle   murhapaikallensa.
Ja Isumummaraaneen possua  kirvhellä uudelleen iski päähän ....tumps....veittellä  kurkun  auki  ja minäpoika  possua  kintuista  nostelin  , että  kuumana  höyryävä veri  paremmin  laskisi   kualhen  porsaan  kaulan   alla olevalle  emalivarille.
ainiin....
.....Lopetin  kinkun/sianlihan  syämisen  vuanna  1969. Ennyt  osaa  sanua  mikä oli syy (heh).

Ekku Mattila.