14/2-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Teroittelin päivällä kahta Morapuukkoa ja........kuinkas ollakaan.......Wanhaa aikaa rupes pukkaamaan.
Vuonna 1960 olin 14 vuatis pikkukolli ja perunamaalla kökäs noukkimassa sankoon heittokoneen viskomia perunoita. Meitoli siellä noin 20 muutakin. Kone oli sellaanen aparaatti , jota traktori , taikka hevoonen veti perunavaossa ja siinä oli hitaasti pyörivä ropelli ja jopa perunat tuli esille noukittavaksi........
Paikka oli Härmän kirkolla , silloosen riippusillan lähellä ja pellon isäntänä (sanotaan häntä vaikka Niiloksi ) vanha sorankäyny pieni mutta kiukkuuneen miäs. Ei hän pellolla ollu , talos istuskeli (kohta kerron minkä takia) kiikkumastuolissa ja kun kaffilla käytiin niin näin hän kertooli:
"Soran jäläkheen , vuanna 1948 mää olin Härmälääsen taksimiäs Kangmannin ameeriikan pirssiautolla asijoolla tualla Jepuan lähellä ja menthiin kaffille yhteen paikhan. Raateris oli muutama tuali ja pöytä , pajatsokin seinällä nökötti , kuulemma Saksasta 1920 luvulla tuatu , sanoi talon isäntä ja me siinä kaffia ryystettiin suaraan lautaselta, niinku tapana oli."
Ja....Niilo jatkoi " Äkkiä kaffihuaneen ulko-ovi tönästiin auki että ikkunaverhat heilahtel , esiin astui kaksi Jepuaalaasta humalaasta öykkäriä , jokka suurella äänellä rikuneemaan . Ovat fishiin juaneet huanoa kilua ,Niilo tuumasi ääneen , niin kovalla äänellä, että sen parivaliakko kuuli ja heti mailma repes.
Toinen tempaasi povitaskustaan puukon ja sitä Niilon eres heiluttelemaan......"mitä ukko....ookko mukamas kovakin äijjä.....mutta Niilo ei mitää siihen vastannu.Hitaasti kuitenkin otti kans oman puukkonsa esille , siirtyi senverran ,että sai toisen jalakansa kaffipöyrän alta esille ja iski puukkonsa omaan jalakaansa , keskelle reittänsä että tömähti ja sanoi...
" Moon näin kova ukko. Tehkääs peräs". Kyllä humalaaseet saivat kyyttiä kaffituvasta. Siinoli sellaanen , vähän entisen villinlännen tapaaneen sisäovi, joka aukes niinku keskeltä ja kummaskin pualiskos sitten saranat. Hetken aikaa ovet lapsahteli miästen perään ja sitten klonskunta vaimeni.
Niin juuri , kuten monet plogini lukijakkin arvaa. Niilolla oli ns puujalka muistona sotarintamalta. Siihen se morapukko tömähti.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Teroittelin päivällä kahta Morapuukkoa ja........kuinkas ollakaan.......Wanhaa aikaa rupes pukkaamaan.
Vuonna 1960 olin 14 vuatis pikkukolli ja perunamaalla kökäs noukkimassa sankoon heittokoneen viskomia perunoita. Meitoli siellä noin 20 muutakin. Kone oli sellaanen aparaatti , jota traktori , taikka hevoonen veti perunavaossa ja siinä oli hitaasti pyörivä ropelli ja jopa perunat tuli esille noukittavaksi........
Paikka oli Härmän kirkolla , silloosen riippusillan lähellä ja pellon isäntänä (sanotaan häntä vaikka Niiloksi ) vanha sorankäyny pieni mutta kiukkuuneen miäs. Ei hän pellolla ollu , talos istuskeli (kohta kerron minkä takia) kiikkumastuolissa ja kun kaffilla käytiin niin näin hän kertooli:
"Soran jäläkheen , vuanna 1948 mää olin Härmälääsen taksimiäs Kangmannin ameeriikan pirssiautolla asijoolla tualla Jepuan lähellä ja menthiin kaffille yhteen paikhan. Raateris oli muutama tuali ja pöytä , pajatsokin seinällä nökötti , kuulemma Saksasta 1920 luvulla tuatu , sanoi talon isäntä ja me siinä kaffia ryystettiin suaraan lautaselta, niinku tapana oli."
Ja....Niilo jatkoi " Äkkiä kaffihuaneen ulko-ovi tönästiin auki että ikkunaverhat heilahtel , esiin astui kaksi Jepuaalaasta humalaasta öykkäriä , jokka suurella äänellä rikuneemaan . Ovat fishiin juaneet huanoa kilua ,Niilo tuumasi ääneen , niin kovalla äänellä, että sen parivaliakko kuuli ja heti mailma repes.
Toinen tempaasi povitaskustaan puukon ja sitä Niilon eres heiluttelemaan......"mitä ukko....ookko mukamas kovakin äijjä.....mutta Niilo ei mitää siihen vastannu.Hitaasti kuitenkin otti kans oman puukkonsa esille , siirtyi senverran ,että sai toisen jalakansa kaffipöyrän alta esille ja iski puukkonsa omaan jalakaansa , keskelle reittänsä että tömähti ja sanoi...
" Moon näin kova ukko. Tehkääs peräs". Kyllä humalaaseet saivat kyyttiä kaffituvasta. Siinoli sellaanen , vähän entisen villinlännen tapaaneen sisäovi, joka aukes niinku keskeltä ja kummaskin pualiskos sitten saranat. Hetken aikaa ovet lapsahteli miästen perään ja sitten klonskunta vaimeni.
Niin juuri , kuten monet plogini lukijakkin arvaa. Niilolla oli ns puujalka muistona sotarintamalta. Siihen se morapukko tömähti.
Ekku Mattila.
