torstai 4. helmikuuta 2021

Näinkö "apinahumanoidin" Alahärmässä , syntymäkotini Lapuan joen vastarannalla vuonna 1955 ?

 4/2-2021.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.


Tämän  tositarinan olen kirjoittanut  ainakin  2  kertaa ennemmin , mutta   melkein päivittäin saan  pyyntöjä blokini  lukijoilta että kirjota  siitä  ja siitä uudelleen......joten tässä tulee:

Ihan pikkukersana  tapanani oli , koska  syntymäkotini oli Lapuan joen  lähellä , niin  voin sanoa  että jokainen  päivä,  viisi  vuotiaasta  lähtien ,niin kesällä, kuin myös talvella  olin joen rannalla leikkimässä. Kesällä  uitiin ja talvella lasketeltiin  joen töyrää  paffinpalasilla  istuen jäälle.

Äiteelläni oli  matonpesupaikka  joen  rannalla , noin  8 metriä  vedestä . Siinä oli  iso lattea  kivi jonka  päällä äitee  virutti  mattoa sekä muutakin pestävää pyykkiä.  Samassa  kohtaa  sijaitsi  rautajaloilla  oleva  suuri muuripata  se vettä  täyteen ja padan alle  äitee  laittoi  tulen. Siinä hän  lottasi  vissiin ittetekemäänsä  lipeäsaippuaa, jokka   oli sellaasia  ruskeita  pelkortin  kokoosia palasia. Muistan  yhä sen  tuoksunkin, taikka hajun.

Mulla oli  kesäisin kans  tapana  leikkiä  inkkaria joka   toimi  seuraavasti:  Hiivin hilijaa  kyykyssä  sinne jokirantaan   ja  sitten  viimeiset  kymmenet meeterit  ryämin    kärmhen  lailla  alas   sen  pyykinpesukiven kohoralle , sen  taakse piiloon  ja  kyttäämään  joessa   tapahtuvia  eri eläinten   touhuja.  Siihen aikaan, kun tämä  tapahtuma  sattui  1955  (olin noin 9  vanaha) Lapuan joessa  eli  myöskin biisamia.  Olin ollut  sen kiven takana  muutaman  minuutin, jossei eneekin, kun ensin  kuulin  joen vastarannalta  rapinaa ja sitten näinkin  sen  aiheuttajan.  Koska oli varhainen kevät, Toukokuun alkupuolella, eikä  liikaa  pensaita ollut  vielä tullut esille ja  ruohokin oli vasta  muutaman kymmenen  senttiä korkeudeltaan , niin  näin selvästi  sen  joka siellä  toisella puolella  liikkui/rapaji.

::::Se oli  noin  metrin/vähän toista  pitkä. Kenties  130-150  senttinen , ruskean  karvan peitossa, kumarassa  käveli taikka  kummasti liikkui  kuin liukumalla  eteenpäin ja sen käret  koskettivat  maassa kasvavia  ruohoja.  Sen pää, jota  kauhiasti ihimettelin   oli  tavallaan  heti sen  kaulan  kohoralla ,  ikäänkuin heti  hartioista  asti   jo . Soli  aika  laihahko   ja  sen  liikunta  sellaasta  todella varovaisesti eteenpäin menevää ,  eläimen  tapaan. Siellä vastarannalla oli kolome suurta pajupensasta, noin  2 meeteriä kooltaan kukin  ja  leveydeltään noin  saman verran.  Niiden pensaitten  väli  oli  2-3  meeteriä..

Jaatkuuuuuuuu.....


Ollessaan  sen keskimmääsen  pensaan kohoralla ,  vähää vailla , tämä  "joku"  selvästi  havaitsi/aisti/haistoi (ko? ) minut  koska  se  pysähtyi  todella  nopeasti , käänsi salamana   päänsä suoraan minua  kohti ja kiiruusti   loikkasi seuraavan   pajupuskan taakse . Siellä   se  rapaji  entistä enemmän, levitti  siihen puskaan  aukon  josta kurkki  muutaman sekunnin  minua  ja sitten  loikkasi vasempaan puskaan ja  sinne se  hävisi , Voltin  uimarannan suuntaan. Mulla jäi melkein suu   auki  ja  siinä kyttäsin   josko se  uurelleen esille   tulee, muttei mitään enää  näkynyt  ja  niinpä  menin  kotiini  sekä  vanhemmilleni  tapauksen innoissani kerroin.  Voi  että  vanhempani säikähti , erityisesti  äiteeni joka  kovalla saarnalla  pauhasi ettet enää mee sinne , ainakaan yksin, muistakin se..."soli varmasti  Mäkelän Kalle  sanoi  äiteeni....soli  piruuttaan pukenut päälleen  apinan  nahan  ja  sua siellä  koetti  säikäyttää....soli Kalle  takuulla...muttet  mee sinne  enää...muistakin se " (Huom...Kalle asui samalla  puolella  kun mekin ja  leikki  mukamas  apinaa  toisella puolella  jokea)

Kun kasvoin "suureksi"   ja  rupesin  lukemaan  kirioja niin siellähän samanlaasia    samanlaisia  tapauksia  oli, mutta  suuressa  maailmassa  .Ei meillä  Suamessa.  Oli  nähty  samankaltaisia  "ihmisapinoita"  . Viisaammat  rupes  sanomaan että noli  niitä humanoireja jokka  on  vissiin  pudoneet, taikka jääneet  uffojen  kyytistä  ja ny  yksi sellaaneen  liikkui  näköjään Alahärmässäkin, Lapuan joen rannalla. Vuanna  1955.

Olen ihan  varma siitä, että vanhempani, varsinkin Äitini  oli jotakin samanlaista siellä  joen  rannalla ennenkin nähäny  ja  pelkäsikin koska  sanoi että  "soli  Mäkelän Kalle  vaan". Muutoonkin juuri  syntymäkotini  tienoo  on  ollut  erilaisten outojan/jännien tapahtumien  näyttämö  ja joista olenkin ennemmin kirjoittanut. Kuten huomaatte  koetin piirrustaa  kynällä  tapahtumakartan siitä  "apinatapahtumasta"  ja  siitä selviää  ehkä parhaiten  mitä tässä  nykkin koetan innoissani selittää............Oli se kuulkaas  jännä  hetki. Oli  se. Toivottavasti jaksoitte  lukia. Nyt  tairan lähtiä hiihtämhän pelloille.  Päivänjatkoja sinne.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.