19/3-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Pirskatti.......meinasin aamulla vanhasta tottumuksesta mennä hiihtämään tuonne hangelle, mutta muistin etten enää saa niin tehdä ja melekeen miäleni kuulkaas pahootin. Korvissani kaikui yhden meirän muksumma sanat , jokka hän sanoi, melekeen huusi , kuullessaan etten meinaa uskoa lääkäreitten sanoja...."ekkös sä saatanan härmälääneen kovapää usko....et mene enää hiihtämään...me haluamma että oot viälä monta vuatta meirän luonamma...".....enkä siis menny hiihtämään....en.
Sensijaan ajaa huristelin autolla Kurikkaan, (yhyren valakoosen ison talon ohitte, rautatien takaa ja josta kerron lisää kohta ) huutokauppahallille jossa Markku pomon kanssa heti alootimma sanallisen maailman pelastamisen. Ei menny kun 15 minuuttia niin sinne hallille kääppäili kaks myymälävarasta, jokka heti huomasin että nen ovat sellaisia. Kummankin ikä noin 15-16 vuatta, laihoja käppänööitä, luihut silimät, ns alas valuvar hartijat ja heti hiipailemaan sinne kohtaan hallia, jossa on mm isohko avattu matkalaukku jossa on erilaisia kelloja, sormuksia, mitaleita ym juuri myymälävarkaita kiinnostavaa.....sen kohoralla se toinen vätys luimuuli ja innokkaasti koetti ettiä varastettavaa ja Markulle menin sanomaan että annakko luvan niin nakkaan noi varkaat pihalle, mutta hän kielsi ja ne rapisteli ympäri hallia ainakin 30 minuuttia ja sitten liukuvar kun vaaleat aaveeet hallin ovesta pihalle.....ja varmasti jotakin saivat mukaansa...
Sanoin Markulle hilijaa että on satavarmaa ...jotakin ne sulta varaasti johon hän rauhallisesti virkkoi "..antaa Ekku kuule olla...ei ne niin arvokasta tavaraa multa vieneet, että konkurssiin joutuusin...sitäpaitsi Ekku kuule ....tiedän ja tunnen sun tappelijan mainees ja jos olisit noita pihalle retuuttamaan joutunut, niin enee vahinko olis tullu kun lasisia kippoja ja kappoja olis varmana rikki menny.... "
Nony tarkemman kirootan tuosta/siitä valkoosesta tuvasta , siellä rautatien takana, noin 300 meeterin päästä päätiestä, ennen Mietoon nuarisoseuran tupaa......sillä noin vuanna 1994 mulle soitti aamulla kahareksan maissa yks todella hätääntynyt nainen Kurikasta ja joka asui just siinä valakoosessa tuvassa...että heidän 3 vuatis poika oli illalla kadonnut, ollut koko yän jossakin ja vaikka poikaa oltiinkin ettitty koko yön niin häntä ei oltu löyretty......ja niin nopiaa sinne paikalle lähärin, sattumalta mun kotiini samana aamulla tullut yksi Kauhajokinen tuttu , Taisto , mukaan (ei olisi pitäny) ja sinne kadonneen pikkupoijan kotomarkille kovaa kyyttiä.
Oli Kevätkeli/Toukokuun alku juu. Heti siinä pihalla halusin saada nähtäväksi sen pikkupoijan valokuvan ja se eteeni tuotiin, sitä hetken kattelin ja suoraan talon ulkorakennuksen taakse ja sieltä takamettää kohti ja eikun etsintä alkakoon. Suunnilleen 500-600 metriä mentiin, sen tutun kanssa ja sanoin että noniin ..poika on mennyt tästä...johon se Taisto sanoi ettei varmana oo....tämä on liian kaukana...ei se täälläpäin oo....ja koko ajan se Taisto höpäji ettei soo lähelläkään täälläpäin...käännytään takaasin koska mulla on melekeen uuret kävelykengäkkin , (maasto oli vähä märkää ja rapaasta) ja niin sitten tehtiinkin vaikka mua aika isoosti ns itutti. Tultiin takaasin pihalle ja pois lähärettiin.
Eikä mennyt kun pualisen tuntia kuultiin poliisiratiosta, joka siihen aikaan oli ns luvallinen, että kadonnut pikkupoika oli löydetty hengis mutta märissään ja itkuusena . Niin se Taisto takaasiin kotiinsa lähti ja mua edelleen ns itutti ja eikun autolla takaasiin Kurikkaan sinne sen pikkupoijan kotia jossa , kun kysyin, niin mulle käytiin näyttämässä se paikka josta se poika löydettiin ja ........soli just siinä kohoralla jossa me takaasiin käännyttiin kun sen Taiston uudet kengät liikaa kastuipi. Siis iliman sitä Taistoa me oltaasiin takuulla pikkupoika löydetty.
Että näin Perjantaiaamupäivän kunniaksi.
Ekku Mattila.
