15/5-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Asuessani Espoon Olarissa , lähellä Helesiinkiä, 1978 yks päivä ovikelloni joku kilikutti niinmaan iesusti että ja kun avaamaan menin, meinaan oven , niin siellä seisoi yksi Järvenpäälääneen henkilö jonka kainalossa oli paffilaatikko ja sen sisällä piäni kissi...miaauuuuuu.....nooh koska oon aina tykännä eläämistä, paitti hyttysiistä/enkä paarmoista, niin hetihän kissin omakseni otin ja sen nimeksi ristin Miisu.
Niin mirri kasvoi . Noin vuoden päästä ihmettelin kissin jaloissa/käpälissä olevia kummia muhkuroota ja sitä kun tälle ei enää ruokakaan kunnolla maistunut. Odottelin muutaman päivän ja eläinlääkärille soitin, kissin muhkuroista kerroin ja hän kehoitti minua sinne heti tulemaan, kissi mukanani. Oli yksi iltapäivä kun niin tein. Tohtorisnainen tutki mirriä, väänteli ja venytteli , sensuuhunkin kurkkasi ja sanoi...." Miisulla on syöpä. Se on levinnyt joka paikkaan ja on enää viikosta/parista kiinni kun sille loppu tulee ja se ei ole tuskaton. Nyt on paras jos annan heti lopetuspiikin, jos sopii" ja niin siihen myönnyinkin.
Mutta kerronpa tähän väliin mitä tapahtui ennen eläinlääkärille menoa samana päivänä. Kun soitin ja kerroin kissini vaivoista , niin ihmettelin yhtä asiaa/tapahtumaa. Miisu joka oli monta päivää maannut kopassaan häntäänsäkään heiluttamatta , oli äkkiä noussut makuultaan ja tuli aivan mun viereeni penkille istumaan silmänsä todella innostuneen näköisenä. Tuntui ikäänkuin (ja varma se onkin) että tuskainen kissi "kuuli/vaistoi" mitä on tapahtumassa ja sen hyväksyi. Sen muutaman tunnin aikana joka oli ennen sinne eläinlääkärille menemistä, Miisu ei viereltäni minnekään mennyt. Kiehnasi koko ajan kylkeäni ja katseli suurilla silmillään minua kohden........"olen valmis....pian tuskani loppuvat.".
Mirri oli koko ajan sylissäni kun sen lopetuspiikin sai. Yhtään häpeämättä tunnustan, että vänäjin/itkiä vollotin sen toimenpiteen ajan , sen jälkeenkin kun kuollutta mirriä kotiini kannnoin sekä kun sen hautasin kahden koivun väliin. Toki tiedän että suuressa ihmis maalimassa yhden kissin menettäminen on pieni tapahtuma , mutta meille kissi/eläinrakkaille ihmisille todella suuri mures..........siihen(kään) ei totu koskaan.
Ekku Mattila.
