21/6-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
"Paimeneeeeeeeeeeeeeeen "
Aina joka kesä kun Alahärmän Voltin kansalaiskoulussa alkoi kesäloma , kun olin siellä oppilaana 1953 eteenpäin, niin ei ainakaan mulle alkanut ns kesäloma. Meirän perheessä oli kaikkiaan 5 kersaa, kaks likkaa ja 3 poikaa ,joista minä olin vanhin poika ja sellaiselle annettiin tehtäviä. Niin pian kun suinkin kun alkoi viheriä ruaho kasvaa ojien pyörtänöillä , niin minä jouduin töihin.
Nukuin siihen kesäaikaan saunan pukutilassa, kapealla puupenkillä, koska tykkäsin niin......muttaaaaaa...jo varhain aamulla saunan oven takaa , ulkopuolelta , kuului Äitini kova huuto : "paimeneen......paaaaiiimeneeeen ". Eikä siinä mikään auttanut ei. Nopiaa pujin päälleni verhat, otin aina mukanani olevan pienen linkkarin, sekä huuliharpun taskuuni ja pihalle. Siellä Äitee jo orotti yhyren lehemän kanssa, soli Ulla niminen, ojensi lehemän kaulassa olevan ohuen kettingin mulle ja sanoi :" Mee tuanne Hanhimäjen suuntaan...siellön hyvää heinää tien ojissa.....tuu sitten takaasin kun lehemän nuo kohorat on pullollaan". Tarkootti /näytti lehemän takaluissa sellaasia kuappia, jokka piti olla ns täynnä/pullollaan , ennenkuin takaasin sai tulla.
Ja eikun tien päälle vaan. On jännä asia ettei mulle aika tullut ns pitkäksi, päinvastoin. Istuskelin ojien pientareella, vualin erilaisia pajupilleja, niitä vingutin ja välillä huuliharppuakin. Jos löysin pellolla olleen kuavenpesän, siinä munia, niin muutaman otin ja söin. Naputtelin linkkuveittellä munan kumpaankin päähän pienet kolot ja imaisin munan sisällön suuhuni. Joka kerta jouduin sen aikana kumartelemaan hyökkääviä kuavenpariskuntaa. ......suiiiiiiiih...iiiiiiiiiiiigkk...ne kiljui ja kovaa.
Ahaa....iltasella ,kun näjin miten Ulla lehemän ne seliän kuapat olivat pullollaan, niin eiku kotia päin. Sinne oli matkaa noin 2 km ja yhyren kerran tultiin lujaa samaisen Ullalehemän kanssa. Tien vieressä oli ja on yhä ns Kärmesmäki. Sen edessä oli jumalattoman iso mänty, melekeen taivhashen saakka se kurkotti. Kerran kun tultiin hiekkatietä kotia päin sen lehemän kanssa, jonka kaulassa olevan ohkaaseen kettingin toisen pään oli sitonut mun polokupyärääni oikiaan ns sarveen kiinni, taikka Issen se pyärä oli. ..kun taivalta iski aatanallinen salama....!...sivusilmällä näjin miten se mänty hajosi palasiksi "illunpäreiksi" kuin tulitikut, yhdessä humauksessa ja pankaas arvaan mitä tapahtui ??
Juu, niin juuri. Ulla lehemä kirmaasi tavattoman kovaan juaksuun. Se nelisti kuin hevooneen, suuret maitoa täynnä olevat kikit ne heilahtel eestaas. Maitoa lenteli tien kummallekin pualen......ja tottakait hetken pysyin sen lehemän kyytissä, mutta muutaman kymmenen meeterin päässä kaaruin kylielleni tielle että hiekka pöläji. Lehemä edelleen juaksi tuhatta ja ainakin toista sataa kohden kotiansa, omaa navettaansa ja sinne rasahti karsinaansa. Soli ihan vaahros koko elukka. Niinja kummakkin silimät kaffilautasen kokooset. Rikkinääseksi Issen pyärä meni , vintturaan ja aika pahoin. Sen hiekkatiejuaksun aikana se heilui eestaas sen ketingin takia ja kova tiä kulutti mm toisesta polokimesta pualet pois. Kun jollakin rälläkällä ikään. Ja se toinen sarvi, meinaan sen pyärän meni kokonaan rikkipoikki.
Oli se .Oli se paimenreissu.
Ekku Mattila.
