Kaksoisolentoni ja mä itte.

5/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kaksi naista  ilmestyi asiakkaakseni joskus vuonna 1993.
He olivat hyvin kiitollisia saamastaan avusta ,että neuvoista joita annoin heille Ultra-päivillä  muutamaa viikkoa ennenmmin.
Ne pidettiin Kuortaneella.
Kuulemma tiesin todella hyvin heidän entiset elämänsä. Kerroin tarkasti mitä sairauksia heillä oli sekä annoin niiden hoitamiseen   tarvittavat luonnon lääkkeet. Jokainen muukin joita hoidin  Ultra-päivillä  olivat otettuja  ammattikyvystäni hengen tiimoilla.
Vaikka he kertoilivat tarkasti   Ultra-päivien tapahtumista , en kehdannut heille  vastaan väittää.
Jos olisin sanonut etten ole ollut kertaakaan Tapani Kuninkaan  järjestämillä päivillä , eivät  he olisi asia  uskoneet. Sen takia kuuntelin sekä nyökyttelin  tärkeän näköisenä.....tyyliin..ahaa...aijahaa..niin..niin...kas..kas....hyyvää...hieno juttu....niinpä...ja ja
hyvää...
Kiitolliset  asiakkaat lähtivät ja minä heti kalenteriani tutkimaan.
Ensin kysyin vaimoltani että muistatko  missä oli  tuona päivänä ??  ja  hän muisti...Koko päivänhän korjasit sitä vanhaa pas....eiku pakettimersuasi...aamusta saakka iltaan asti....ja kuuleman perusteella oli hankaliakin paikkoja vaimoni veisteli.....sillai  ..meinaan...köh.
Etten vaan olisi vahingossa kilosanojakin  viljelly ??
Juu.
Noh..taas  tulee mieleeni......kuka himskatti esiintyi minuna niillä Ultra-päivillä Kuortaneella??
Täh?   Toisaalta pää-asiahan on se että olin hyvä tietäjä sekä kaikki tykkäsivät persoonastani...kuten tänäkin päivänä....(nyt meinaa naurua tulla ..hehheh)....
Siis....jossakin on samannäköinen mies kun minä.
Haaaah....missäs isäni on aikoinaan liikuskellut....?..Köh...
Juu...

Ekku Mattila.

Jossakin on minun näköiseni mies.

5/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tämä naurattaa mua vieläkin.

Olin juoksemassa kotiin Espoon Matinkylässä kun ohitseni  sotki polkumasiinalla ihka  tuntematoon mies....
"No terve terve..hän huikkasi  ja mä siihen että tervepä terve".
"Missä olet ollut ..hän  kysyi ja mä että kunhan  tässä vähän sillai juoksntelen ".
"MIkset tullut eilen harjoituksiin Olariin? hän kysyi ja mä että häh?"
"Sua oltaisiin tarvittu eilen..sanoi hän ja mä  että tjaa".
¤¤¤
Ja samanlaista rataa meidän keskustelu kävi ja hokasin että hän erehtyy henkilöstä, mutten puhunut siitä mitään...Mies kyseli vaimoni jalasta ja mä sanoin että terves se kinttu nyt on. Sitten kyseli koska haen sen  porakoneen jonka hänelle olin lainannut ja sanoin että ensviikolla haen...
Miten muksus funssa hän kyseli ja että paree se on jo....
Kun käännyin kohti asuntoani hitaasti siinä jokotellen hän kysyi että mihinkä meet ? ja että teen sellaisen ylimääräisen  lämmittelykierroksen ja  että illalla tavataan harjoituksissa..
"Terve  sitten....ja tere tere kuului ".....juu.
¤¤¤¤
Sehän mua naurattaa edelleenkin että kun illalla harjoituksissa tuntematoon vieras kertoi että näki minut ja että lupasin tulla harkkoihin ja että puhelimme  kaikkea perheeseemme liittyvää ja  kun hän sanoi sille joka oli minunnäköiseni ja kun tämä kielsi jyrkästi olleensa silloin missään Matinkylän suunnallakaan..
??!!.
Ettei vaan asiasta syntynyt kiivastakin keskustelua ?....sanoisin ?
Heidän kesken.
Heh.

Ekku Mattila.

Jatkuu samaa rataa.....heetkinen...

Valkoinen pukuni ja sen tummahko vyö.

5/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin  tuossa hetki sitten harjaamassa valkoisesta puvustani ,johon liittyy mustahko vyö, pölyt pois ja  niinhän siinä taas kävi...taikka käy...
MUisteloa pukkaa...
Hesassa   1969  siihen seuraan liityin ja taidanpa olla edelleenkin, meinaan omasta mielestäni ainakin.
Vaikka.......minut potkittiin siitä puljusta pois 1978. Muistaakseni.
Olin hyvä oppilas ja  sillai reipas. Koska omasin siihen aikaan ja vielä yhä tänäkin päivänä todella nopeat refleksit , niin pääsin   ylenemään "värikoodien"  kautta  melkein huipulle saakka. Siihen mustahkoon vyöhön olisi kuulunut "enää"   kuutisen astetta ja sitten meinaan paras.....jee.
Mutta......antaakaas olla.....
Alahärmälääsen luonteeniko takia (??)  jouduin tämän tästä  tilanteisiin joissa oli valittava....joko lähdet karkuun , taikka annat tulla mitä olet oppinut. Sellaisia pyörähdyksiä  oli ja oli  ja oli  ja oli...sekä oli  ja taas oli....ja ennenkuin huomasinkaan jouduin ns leivättömän pöydän ääreen.................sakkoja tuli    ensin kerran .Sitten toisenkin  , kolmannenkin ja  hups...saman vuoden aikana  Marraskuussa  samanlaisen pöydän ääreen jossa ei ollut ruokaa.
Syytteen mukaan pahoinpitelin  3 henkilöä Espoon Olarissa ja sain noin 3000 markan korvausvaateet, sekä kuluja samanverran. Vaikka kuinka koetin kertoa että kaikissa tapauksissa minun päälleni käytiin ensin ja jouduin puollustamaan itseäni , niin kuuroille korville meni puheeni......
Koska......tuomari (rit)   luki papereistani että minulla on mustahko vyö   ja  näinollen tappelutilanteita tulisi välttää kaikin keinoin. Mieluiten  lähtemällä livohkaan.....juu.
Nooh....perskutarallaa....seurani pääpomot saivat asiasta (asioista)  kuulla ja minut kutsuttiin   puhutteluun sekä sen seurauksena kenkää   valkoisen pukuni persuksille.
Töms.
Vaikka puollustin  heikkoja sekä sorrettuja.
Töms vaan tuli.

Ekku Mattila.

Meinasin mennä uimaan....

5/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Tuumasin aamusella että  menen vielä tämänvuoden aikana uimaan Kurikan Pitkämön tekoaltaalle........mutta (onneksi)  vaimoni kävi piilottamassa auton avaimet.....
Hän varmasti huomasi ettei mulla ole  kaikki muumit tallella.
..meinaan......joka  tapauksessa hyvä niin..
Ensinnä se ei ole uimista jos pulahtaa minuutiksi jääkylmään veteen .Toiseksi  sitä  ei voi kutsua avantouinniksi, koska jää puuttuu ja kolmanneksi paree etten hullutellut....
Keväthän on aika piankin. Siinä välissä on yksi Joulu ....juu.
Jep.


Ekku Mattila.

Niilo Ylivainio tyrmäsi minut..

4/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Hesassa asuessani  kuulin että saarnaaja Niilo Ylivainio   esiintyy UKK    hallissa ja siispä tuumasin mennä  pyhää miestä  katsomaan.
Niilo oli Helluntalainen ja kotoisin  Alahärmän linnanmäeltä  noin  5 km päästä omasta syntymäkodistani.
Vuosi  oli 1979....muistaakseni...
Taikka  1980......
Jokatapauksessa sinne menin......veljeni Raimo oli tukena ja turvana.....
Tupa oli täynnä , taisi olla 2000 ihmistä...ja   virret raikui , laulut soi ja niin kului 2 tuntia.
Sitten tuli Niilon vuoro.Hän saarnasi Jeesuksesta joka oli puhetta pitämässä jossakin talossa ja tupa oli niin täynnä ettei sisään enää yhtään mahtunut ja sen takia yksi sairas laskettiin  kattoon tehdystä reiästä alas..ja parantui halvauksestaan.
Saarnan lopuksi Niilo kutsui  meitä syntisiä luokseen  hallin eteen ja tottakait   minäkin menin....koska synt....eiku muuten vaan....ja jonoon siis....
Meitä "kaatumatautisia" oli siinä kahdessa rivissä  noin parisataa  ja sen rivin alkupäässä   seisoi Niilo Ylivainio. Koska  uskoin että ns kaatuminen  kuuluu pyhän hengen saamiseen , koska epäilin ettei ainakaan mua kukaan kaada pelkällä sanalla , niin en missään vaiheessa katsonut jonon alkupään suuntaan....en vahingossakaan.
Olin vain sillai mukana ja juttelin Raimo veljeni kanssa, joka seisoskeli siinä meitin vierellä.Hän ei katsonut tarpeelliseksi saada  pyhää henkeä. Oli kait jo valmis...juu.
Noh antakaas olla .
Yhtäkkiä   Niilo  Ylivainio seisoi edessäni sekä  kysyi mitä haluan. Mua tavallaan hiukkasen hävetti jo se koska veljeni naureskeli siinä vieressä naama punaisena ja se että en tuntenut itseäni sillai syntiseksi...ja siis seisoin siinä sillai..sanoisinko muuteen vaan.
"Rauhaa  maailmaa haluan" sanoin  Niilolle ja hän ojensi minua  kolmella sormmellaan, sekä sanoi jotakin....jota en muista tänäkään päivänä.
Tumps.....viuuh.....ja töms.....
Lensin suoraan taaksepäin ainakin metrin/toista , jossei enemmänkin ja tömähdin suoraan  puiselle   puhujakorokkeelle.....en vajonnut millään lailla kuin ne muut jotka valuivat alas saatuaan pyhän hengen ....minä tuiskahdin suoraan perseelleni....että tömähti.
Töms.
Ja voi poijat miten Raimo  veljeni kikatti.....vedet silmistään vaan valui....ja mulla koski takaraivoon....aikalailla sanoisin....Onneksi se koroke oli puuta....jos olisi ollut kovaa betonia..niin...pääni  olisi haliennut...ko?
Siis....?  Huomasiko Niilo etten ollut   ihan tosissani...??  ja sentakia "mäjäytti"  mun perseelleni ?
Vai  antoiko itte taivaan pomo mua selkään ??
Jokatapauksessa  kasteen sain.....taikka pyhän hengen tarkasti  ilmaistuna...vai miten sen kirjoittaa.......
Sanokaas te.

Ekku Mattila.

Kummitus kiskoi peittoani....

4/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Tämänkin  tositarinan olen kirjoittanut ainakin   kaksi kertaa jo, mutta koska se on niin mielenkiintoinen/kummitustarina, niin toistan sen..

On vuosi 1982 , Saarijärvi , kevät ja  olen menossa maate. Kello oli noin 22,00.
Öitä.
Silloinen rouvaska oli mennyt  synnyttämään Jyväskylän sairaalaan  ja  olen kotosalla 3 muksumme kanssa.
Kersat  nukkuu  viereisessä huoneessa ja mä omassa ja eiku valot sammuksiin ja antaapa unen tulla....
Huone on säkkipimeä.....
Muutaman minuutin  kuluttua  tunnen miten päälläni olevaa  peittoa vedetään ylöspäin jalkopäästä ja se rullautuu suoraan mun naamalleni....,.....häh...tuumaan ja sytytän valot....
Kas..kas.....ei mitään kummempaa ja  unen päästä kiinni.....
Mutta.......hetken päästä alkaa jälleen peitto liikkkumaan   jalkopäästä ja taas mun naamalleni ja eiku valot uudelleen päälle......mutta ei  mitään kummempaa taaskaan...
Noh..johan on........kolmannen kerran yritän   unen maille  ja ..juu..juu....niin..iin...
Taas.....??!!
Peitto alkaa  liikkumaan mun naamalleni mutta nytpä olin sillai valppaana  että  kesken peiton "liikkumisen" nappaan valot palamaan...ja  filtin liike tyssää heti.  Hetkein luulin syyllisen olevan pienen kissin, joka nukkuu villasukassa  vuoteeni vierellä olevalla tuolilla, mutta ei ollut kissi syyllinen..
Ei  ollut.
Ei auttanut muu kun mennä kirjahyllyyn, ottaa sieltä isooon  kirjan ja siitä kohtaa  Herra siunaa meitä  rukouksen ja sen jätin auki tyynyni alle.
Peitto pysyi  paikallaan jalkopäässä , eikä liikkunut mihinkään.
Se talo oli kummitustalo ja  muutimme sieltä pois kolmen kuukauden asumisen jälkeen.
Jup.


Ekku Mattila.

Lyhin "työsopimukseni" 20 minuuttia. !!

3/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ennen armeijjan aikaa tuumasin että jospa  etsin hyvän duunin jossa tienaa paljon ja jossa tarvitaan hyvvee ammattimiestä ja siispä  Hesarilehti käteen.
Oli vuosi 1965.
Siihen  (hywään aikaan) sai aina töitä jos tahtoi ja niinpä huomasin olevani  rakennustyömaalla lähellä Herttoniemen keskustaa.
Isoa  omakotitalorakennusta tehtiin ,   3 miestä ja mä...nuori kolli  ja  jouduin vanhemman ammattimiehen apulaiseksi. Niin hän asian esitti...
"Olet apulainen kuule."
Juu.
Kello  oli tasan   10,00..siis aamulla. Koska minulla on melkein aina ollut pitkät hiukset niin oli silloinkin. Poninhäntämallia ei siihen aikaan tunnettu ja sen kyllä tulin huomaamaan melkein heti.
"Jaa..sanoi mun "pomo"...ettei vaan sun hiuksista tule hankaluuksia ..??..jos ne tarttuu putkiin kiini..jos ne aiheuttaa onnettomuuden...??..jos ne on   tiellä tässä työssä..?? jos..jos..jos..jos...ja jos..jos..kuului ainakin  ..noin 50 minuuttia....jos..jos..jos..jos..jos..jos..jos..jos...
Jos...
Ohoh....sanoin...."pomolleni"....pirskatti kun unohdin  työhaalarini  asunnolleni....voi pahus....taidanpa tästä lähteä heti ne hakemaan...ei  kämppäni ole kaukana....heetki vaan..heetki.....heetki..
Ja lähärin.
Enkä takaisin tullu.
Pitkine hiukseni.
Ja viikon päästä olin Turussa  rekkaa ajamassa....
¤¤¤
"pomoni" taitaa odotella minua yhä tänäkin päivänä....? Sinne jäi mun  punainen Adidas urheilukassini jossa oli  termospullo täynnä kaffia , kymmenkunta makkaraleipää , Ranskanpitko , sekä   palasokeria kourallinen. Niinja maitua pienessä muavipullossa.
¤¤¤¤
Teinkö maailmanennätyksen työpaikan  lyhyydessä ??...20  minuuttia...
Sanokaas te.

Ekku Mattila.