maanantai 20. helmikuuta 2017

Jumala on..raha ei ole tärkeä..ja vihreä vaahto..

20/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Asuin   Alahärmässä  entisen hyppyrimäkimontun vierellä  1982-1984  syksyyn ja sitten muutin Keravalle. Knuuttilanraitti  3 muistaakseni, toinen kerros. Parvekkeelta näkyi  kivasti hautausmaa, sen kiviaita , sekä  hautaristeja kivipaaseineen.
Ja asiaan...
Luonani kävi Alahärmässä  noin  20-30 asiakasta  joka  päivä, kirjeitä tuli  useampi   kymmenen  päivässä ja puhelin  pirisi luuri  täristen.
Isäni  kerran piipahti, istui tuolille ja näin hän kysyi:
"Ihimisiäkös parantelet...mikä  niitä vaivaa...miksei mee lääkäriin...jaa  ettäkö paljonko  veloitat  sairhailta...?..."....."en ota mitään maksua sanoin....parantaja ei saa rahastaa  kyvyllään...rahaa ei saa ottaa  ...ei saa  ei saa ottaa yhtään...joskus joku  jättää  kympin kaksi pöydän kulmalle...raha  ei saa olla tärkein....ei raha ole Jumala  sanoin".
"Ja saatana  isäni  huusi....vai ettei raha ole tärkeä...juuri sehän se tärkeä on...Jumalaa ei oo ja raha on tärkein....raha..raha..raha...".
¤¤¤¤
Ja minäpoika  siitäkös innostuin  ja vastaan isääni panemaan...."Jumala on ja raha ei ole tärkein...Jumala on...Jumala on...raha  ei ole  tärkein...".....ja voi että meille syntyi  tavatoon riita. Huudettiin toisillemme naama  sinipunaasena , isäni  kovemmalla  äänellä ja minä jäin melkein toiseksi....kovaa isäni mölisi...kovaa  mölisi.....voi  sanoa että melkein huoneen taulut  seinillä vapaji......vihreää vaahtoa isäni suupielistä valui  rinnuksillensa...viheriää vaahtoa..
Huusi ettei Jumalaa oo ja minä huusin että on.
Sitten:::
Ja näin hän huusi....:
"Jos olisin  tiennyt kun olit äitees vattassa, että susta tuollainen  tuloo, niin  hellakoukulla  sut  irti olisin repinyt  "....  ryntäsi  asunnostani ulos , pihalle, jossa hänen pyöränsä puuta vasten nojaili, sekä  kovaa haipakkaa tielle. Kyllä  Väinö meni  lujaa.
Mun miälestä hän jäi väittelyssä  toiseksi.


Ekku Mattila.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

R.I.P on vakava paikka...

19/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kuolleella (sanotaan häntä vaikka Erkiksi) oli  yksi veli (Ensio) ja hän oli  maannut  kymmenkunta vuotta ns Alahärmän vaivaistalossa...siksi  niitä siihen aikaan sanottiin. Vaivaistalo.
Vaivaistalo.
Vanhukset sekä  sairaat pelkäsivät   kyseistä paikkaa, koska  siellä vaan maattiin , ei ollut toimintoja , eikä heistä monikaan sellaiseen olisi edes pystyneetkään.  He makasivat vaan.   Ja odottivat noutajaa..
Noutajaa odottivat.
Erkki oli useasti käynyt  katsomassa  veljeään  ja sanonut kylillä, ettei koskaan tuollaista elämää itselleen  halua, mieluiten tappaa itsensä. Ensiolla oli niin paha vapinavika ettei esim lusikkaa  syödessään kädessä  vapisematta   pysynyt  pitämään.  Ruoka  lenteli pitkin pöytää ja siksi  häntä piti  ruokkia lapsen lailla.
Erkki alkoi huomaamaan itsessään samanlaisia vapinaoireita kun veljessäänkin ja siksi hän kauhistui.
Koska oli varma että   pian  hänenkin paikkansa on kohta  vaivaistalossa, niin.......odotteli muutamia kuukausia ja kun tuli   kesä ,  1973 , meni latoon haulikon kanssa ja ampui itsensä.
PUMF.  Äänen jonka minä kuuulin 1973.
Myöhemmin poliisien tutkimusten perusteella  Erkki  oli ampunut itseään mahaan , eikä heti kuollut, vaan raahautunut pitkän aikaa tuskissaan  ympäri ladon heinälattiaa. Kyntensäkin oli katkaisut pahasti ja hiustuppoja  tarttunut  karkeisiin lattialautoihin  kiinni.
Kaiken huippu  tulee nyt..:
Ruumiinavaus tehtiin, elimet tutkittiin tarkasti, niinkuin yleensä aina on ollut ja  tulokset  tuli.
Erkki oli   eläissään ollut aivan terve. Ei mainittavia vikoja eikä vaivoja. Minkäänlaista vapinatautivikaa ei hänessä ollut , sydän  kunnossa , keuhkot samoin, ei syöpiä eikä  aivokasvaimia.Lääkärit otaksuivat hänen  käsien vapinansa  johtuneen  liiallisesta työnteosta , rasituksesta, joka kunnolla lepäämällä olisi  hoitunut  itsekseen.
Harmin paikka, jos voidaan sanoa, taikka kirjoittaa. Mutta sellaistahan elämä joskus  on  ja  sille ei  voi kukaan mitään. Ihminen syntyy   ja sitten kuolee.
R.I.P.   on  vakava paikka.


Ekku  Mattila.

Ladosta kajahti haulikon laukaus 1973.

19/2-2017.

Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Olin vuonna 1973 kesällä  syntymäkodissani  Alahärmässä , aamulla kello 10  tienoilla ja  tuumasin mennnä jokirantaan piismia kattelemaan.  Niitä oli siihen aikaan vaikka kuinka paljon ja  ne keräsi  suussaan oksia ja muita tarpeita töyräillä sijaitseviin koloihinsa.
Niiden pesä-aukot  olivat  vedenpinnan alla, vähän majavien tapaan juu.
Äkkiä kuului  vaimea aseen  paukahdus. PUMF......suurinpiirtein. Ensin luulin jonkun  sorsamettästäjän  siellä  ammuskelevan, mutta mielestäni se laukauksen ääni  kuului  jollakin lailla pellolta, ei rannalta ja sentakia nousinkin joen täyräälle asiaa  tutkimaan.
Minun  syntymäkodistani noin  500m metrin  päässä sijaitsi  heinälato, joka kuului Asumaan  perheelle ja jossa itsekin olin pienenä kollina piilosta leikkinyt. Koska mitään selvyyttä laukaukseen en saanut, lähdin  kotiani kohden  ja   muutaman tunnin päästä moottoripyörälläni  kohden Helsinkiä, jossa siihen aikaan asustelin.
Seuraavana päivänä  soi puhelin ja äitini soitti. Hän ilmoitti  Asumaan isännän  ampuneen itsensä haulikolla  pellolla olevassa ladossa  ja siis kuollut. Juuri se  sama  lato jonka suunnalta  mielestäni sen vaimean  laukauksen äänen olin kuullutkin  päivää aikaisemmin.
R.I.P  oli  tullut äkkiarvaamatta  naapuriini ja vienyt  mennessään  todella työteliään  maanviljelijän......Pyhää arkea hän oli  töitä tehnyt , kesäisin  pelloillaan  ja talvisin  tukkimetsässään...
Siinä meni hyvä mies hukkaan, taikka hänen elämänsä.
Ennenaikaisesti sanoisin.


Jatkuuuuuu..

Ekku Mattila.



Tshernobyl....1986 ...Reino Alavudelta ja kurkkusyöpä..

19/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Käytiin eilen Keskisellä, enkä taida  hetkeen aikaan  mennä sinne.  Todella  tavatoon ruuhka, jumalatoon meteli ja ihmiset ryntäilivät   täysine ostoskärryineen sinnetänne.. Vaikka kuinka  koetettiin mukamas  ostaa hillitysti...niin vajaa  400 Euroa meni....
400  Euroa.....33% mun nettoeläkkeestäni peijakas..
Mutta ja noh.....jo mennessä ja takaisin tullessa mieleeni  tuli  yks Alavutelainen tuttuni, sanotaan häntä vaikka Reinoksi , (R.I.P) joka teki kauppaa  omakotitalossaan , siinä määrin että ns paloi niistä .....kaupoistaan , putkaan joutui kahdeksaksi päiväksi ja tulossa olisi ollut myöskin leivättömän pöydän asia. Vuosi oli  1988.
Noin 2 vuotta linnaa  Reino olisi saanut  , mutta ...sen esti tehokkaasti  senaikaisessa neuvostotasavallassa CCCP   , Tshernobyl ,26/4-1986  sattunut  ydinvoimalaonnettomuus, jonka tuloksena myös Reino  sai  kuolettavan annoksen säteilyä.
Olin ihmetellyt  vuoden verran Reinon todella käheää  yskäänsä. ,  mutta luulin  sen olevan pahaa  tupakkiköhää, sillä  hän oli ketjupolttaja . 8 askia meni päivässä, pyhää arkea, päivin sekä öin.
Kamalaa oli savu...
Yksi päivä Reino tuli luokseni  Jalasjärvelle ja sanoi että se on nyt menoa se.  Hän  oli käynyt lääkäreillä  yskänsä takia, diaknoosi  oli saatu....kurkkusyöpä paha. Kuulemma ei mitään toivoa  enää ollut.
"Ja minä saatana en sitten kitumaan  jää....hän sanoi..minua ei revitä  sairaaloissa....annan mennä vaan..olkoon koko paska....kuolen pois...kun kerran hoitokeinoa ei oo..".
Niin siinä sitten kävikin.  Hän ei mennyt  enää lääkäreille, jotakin tuskia helpottavaa  kuitenkin sai ja Toukokuussa  1989  otti ja kuoli  kotonaan. Nukkuessaan  kuulemma.
Oli siinä sisukas  mies.
Oli.
Terveiset pilvien päälle.

Ekku Mattila.

perjantai 17. helmikuuta 2017

17/2 on ollut suvussani kuolon päivä...

17/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Isäni  Edward veli, joka oli Saksan  Preussin   27 Jääkäri, kuoli räjähdysonnettomuudessa  Lapuan jokityömaalla  17/2-1919.
Isäni  kuoli  17/2-  1997 Ylihärmän vuodeosastolla.
Minä  sotkin aamulla  hullun lailla   39 km, Päntäneelle ja takaisin , todella kovaa ja......
2  tuntia sitten  järjestelin  papereitani , kun  minulta meni filmi poikki. Ns  nyykähdin  pöydän ääreen, tunsin  jännää  lämmintä pääni sisällä  (oliko se ureaa??)  ja olin   jossakin  noin viiden minuutin ajan. Ettei vaan aivohalapaus..sellainen pieni.
Samprahujat.
Noh.....Tunti sitten sain   ajatuksen kävellä pellon /metsän läpi  Kiviniemeen, joka on noin  1,5 km päässä meiltä ja jossa en ole   käynyt   20 vuoteen.  Kiviniemen  pihalla tajusin että  mitä ittua mä täällä teen....ja tallustelin  takaisin kotiini. Tapahtui jonkunlainen  "vinksahdus".
Siis....:::
Ei 71 vuotiaan kannata  liikaa rehkiä. Siinä saattaa pamahtaa  nupissa  jokku  verisuonet  poikki, taikka  ainakin  verenpaine  nousee  250..neen.
Jossei ylikin.
Harmittaa, sillä tunnen olevani vajaa  30:kymppinen, mutta  taidan  kuvitella itsestäni liikoja.
71  ikä odottaa tuossa aivan lähellä.
Pahus.


Ekku Mattila.


torstai 16. helmikuuta 2017

Tuulenpesät tietävät syöpäkuolemia..

16/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

 Löysin   eilen itseni Pihtiputaalta , Kärväsjärven tienoilta,  Riekkosperän perukoilta.
Juu.
Ihan uteliaisuuttani  menin,  en   8 surmanluotien  perään ,vaan  tuulenpesien.
Yhden , noin  110 vuotta   vanhan  autiotalon  pihapiirissä  niitä on koivuissa noin  55, jos oikein laskin...
Koivuja on   4.
Kuolleita   12. Ei koivuja, vaan  menehtyneitä ihmisiä  1981 mennessä.
Kolme  perhettä     talossa on asunut, yhteensä siis  12 ja jokainen kuollut  erilaisiin  syöpiin. Keuhkosyöpiä eniten , mahasyöpiä  muutama ja  pari/kolme  kilpirauhassyöpään kuollutta.
R.I.P.
Samantyyppinen   syöpä/tuulenpesätalo  löytyy  läheltä   Raumaa, josta olen  aikaisemmin   kirjoittanut ja  varmasti  niitä on muuallakin Suomessa. Yleistä    syöpäkuolemataloille on se,että kaikki yrittävät olla niistä hiljaa , vaieta ns kuoliaaksi , ei puhuta niistä.
Tuulenpesät.::
Olen ihmetellyt miksei kukaan, esim toimittaja  ole niitä tarkemmin tutkinut, kirjoittanut ja vaikka  jonkun  lääkäritiimin kanssa ottanut selvää, miksi syöpäkuolemia löytyy  taloista  jotka sijaitsevat lähellä  tuulenpesäpuita. Joskus olen lukenut että  niissä kohtaa on ns maasäteilyä, taikka vesisuonet menevät ristiin maan alla. Kukaan ei tarkasti  tiedä, mutta arvailuja on.
Toinen kumma asia...
Älypuhelimeni,joka on nyt  ..."sattumalta"  mukana, ei samperi soikoon  millään toiminut.  Yritin ottaa sillä kuvia  seinälleni  julkaistavaksi, mutta  ehei....se  takkusi  ja väitti  että siinä on juuri peliohjelma  päällä,  jollaista   ei ole  koko kännykässäni . Myöskin  puhelimen  virtapiikki  oli kummallinen. Se  väheni 95 % :sesta  nopeasti  65  %:nttiin  ja  kun laitoin sen lataukseen, ei salama  liikkunut lainkaan.
Juu-uuu....nyt se pelaa taas ihan hyvin. Ottaa virtaa kiltisti, eikä peliohjelmia näy.  Jospa  tuulenpesäpaikka  teki kepposet...?  Taikka kummitukset?
Oujee.


Ekku Mattila.,





keskiviikko 15. helmikuuta 2017

47 vuotta sitten....taxilla anopinkielikukkaa hakemaan...

15/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Keväällä , 1970 ,muutin  Tapiolasta,  Helsingin  Kallioon , Aleksiskivenkatu  111,  8:sas  kerros.
Eikä hissiä...ei.
Kun muuttokuorma oli purettu, huomasin että anopinkieli niminen kukka oli jäänyt  entiseen asuntoon, Yläkaskentie  29 :sään.
Kukka  oli yli metrin korkuinen ja koska se oli anopinkukka, ei siinä muu auttanut, kun  taxiasemalle kävelin ja yhden  auton ikkunaan  kopautin.
Kop..kop....ja ikkuna aukesi...
"päivää sanoin...pitäisi hakea Tapanilasta  anopinkielikukka..joten onkos taxi vapaa?".
Ja ikkuna meni äkkiä kiinni...auto  lähti  kun se kuuluisa kuppa töölöstä  ja minä  auton menoa ihmeissäni katselin...fruuuum..fruuum..
Tuumasin että hullu kuski  ja seuraavan  auton luokse kävelin....ikkunaa kopautin taas...
Kop...kop... ja kun  se aukesi, niin kysymään taas,..
"Päivää..pitäisi  hakea Tapanilasta anopinkieliniminen  kukka..joten oks taxi vapaa?"..
Taas taxin ikkuna veivattiin  kiinni ja se  lähti kun   hauki  järven rannasta...friuuuh.
Fiuuuuh..
Johan on piru tuumasin. Mitä noita  taximiehiä oikein vaivaa  ??...mutta en vielä luovuttanut..en.....en ja en.
Ja eikun kolmannen  taxin luokse kääppäilin , sen ikkunaan  kopautin ja sanoa lausahdin...
"Päivää....onkos taxi vapaa?...olis asiaa Tapanilaan...."....vapaa on taxsari lausui, minä auton  takapenkille  istahdin ja noin puolen tunnin päästä  oltiinTapanilassa Yläkaskentie  29  pihassa, asuntoon menin ja ison anopinkielen sylissäni auton luokse  kannoin.
Kun kohti Hesaa lähdettiin, niin  kerroin  taximiehelle  miten kaksi  hänen  kolleegaansa menettelivät  kysyessäni  Tapanilasta  anopinkielikukkaa hakemaan.....ja hän sanoi..
" Olisin tehnyt samalla  tavalla....kuka hullu sitä  30 markkaa anopinkielikukkahakureissuun  tuhlaa....onneksi sanoit vasta perillä Tapanilassa."
¤¤¤
30 markkaa oli    melkein  kahden työpäivän palkka..
Juu..

Ekku Mattila.