Yrjö Lemmenkoski ja mä....

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Muistan kuin  eilisen päivän  kun  suutuin jostakin vanhemmilleni.  Olin noin  4 vuotias pörröpää.........vuosi oli 1950  ja kevät, Huhtikuun lopulla.
Kotorannassamme  Lapuan joessa jäidenlähtö parhaillaan.
Kävelin kiukuissani ns toiskanmeälle , talomme   tyhjälle tontille , jossa vanha lato ja siellä  laudanpätkiä sekä muuta  tavaraa.  Muutamia lautoja kannoin ulos , narunpätkillä  kiinni ja keskelle  nostin  metrisen puunkepin. Sitten  hain tyhjän perunasäkin ja sen puukepin nokkaan.
Purjeeksi meinasin.
Seuraavaksi   lauttaani  jokirantaa  kohden raahaamaan.  Eihän se onnistunut millään...vain  metrin/toista se liikkui ja siihen sitten jäi. Liian  vähän voimaa  kersassa.
Noh...tottakait vanhempani  mua silmällä  pitivät, siihen paikalle  "sattumalta"  tulivat   ja kysymään että mitä niinkin  teet ?.
"Viän tämän lautan  joen ranthan....meen villan mukana....ja jos joku mun mimiäni kysyy , niin sanon olevani  Yrjö Lemmenkoski".
Voitte arvata että  jokku hymyyli salaa..
¤¤¤
Senverran olen  tuota  Yrjö Lemmenkoski  nimeä  ajatellut, että  yritin ottaa  siitä selvää....vaikka edellisessä  elämässäni sen niminen olisin joskus ollut. Kuka sen tietää..
Jossakin vaiheessa  elon  kiertokulun historiaa.......
Jännää.
Eiksjuu?


Ekku Mattila.

MIten Ismosta tuli karhu ???

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tulin aikoinaan tuntemaan yhden miehen (sanotaan häntä vaikka Ismoksi)  Jalasjärven  Koskuelta , mutta häntä kaikki karhuksi kutsuivat.
Karhu.
Kun hän soitti, niin aina sanoi...karhu täällä terve....karhu täällä....karhu   ja  niinpä kyselemään  Salmisen vanhalta  isännältä missä oikein mennään....miksi Ismo onkin karhu..??...oi miksi ?"
Ja selityksen sain..
1972  Ismo oli keväällä  liikkeellä polkupyörällään lähellä  ns "pirunpesää"  jonka kaikki nykyään  Speden ansiosta tuntevat. Ismo  oli......."keittohommissa"....kuusen alla....tehdastaan  hoitamassa........tyhjiä  sokerisäkkejä ..vanhaa hiivaa ...leippää  oli sikinsokin kuusen  alla  kun Ismo paikalle   pyöräänsä taluttaen   saapui. Pannu oli nurin.  Putket  monen metrin päässä ja  jumalatoon mäskin haju  ympäristössä ja heti Ismolle tuli mieleen  Jalasjärven  poliisit.
Perlkelees sentään.
Ovat  ketaleet  löytäneet   tehtaani ja sen särkeneet...hän  ajatteli...kenties nytkin kyttäävät  tuolla jossain....on paree paikalta  pois lähteä....ja nopsasti Ismo pyöränsä käänsi.
....ja hyvät hyssykät...!...ihan lähellä  pensaan takaa  astui esille valtava karhu, murisi sekä päätäänsä keikutti edestakaisin...Ismolle tuli kiire.  Hän juoksi  mahanalusta  jalkoja täynnä....kumisaappaat  vain  lonksutti   märällä  polulla....rapa sekä  puunoksat Ismon naamaan  tarttuivat....vauhti oli  todella kova ja  vasta  kilometrin päästä hän uskalsi taakseen kurkata.
Karhua ei näkynyt.
Onneksi  Ismolle.
Myöhemmin Ismo tajusi että  hän juoksi  pitkin polkua pyöräänsä  vieressään  vetäen. Ei huomannut  ajamaan sillä lähtemään . Pyöräänsä veti  kilometrin  .......silmänsä   pelosta  ympyräisinä.
Senjälkeen kylällä   Karhuksi häntä kutsuivat.
Karhu.


Ekku Mattila.

jk Terveisiä "Everstille".....mustalammelle.

Äyräpää 1944....Isäni kertomana...

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Sota-asioita  vähän  lisää...


Isäni joka oli sodassa  3,6  vuotta  haavoittui sen aikana kolme kertaa.
Yksi latumiina , yksi tienvarsipommi, joka oli kuulemma "huono"  puun kylkeen asetettu ja kolmas tykistökeskityksessä saatu. Oli sotavammasairaalassa Tilkassa  kahteen otteeseen , yhteensä 3,5 kuukautta  ja taas  rintamalle.
Sirpaleet liikkuivat  hänen kehossaan   vuosikymmeniä  ja se viimeinen  tuli  ulos poskesta  vuonna  1973. "Luulin että se on  joku  rupi"  isäni sanoi.....hyvä kun tuli pois..".
"Yks asia on  vaivannut mieltäni  kauvaa.....kertoi isä   1966.....se tapahtui   Äyräpäässä , Kesäkuussa 1944.jolloin  etenin  tiedustelijana .....iltayöstä  .....hiivin   kahden suuren irtolohkareen  välistä....onneksi tuuli  suoraan edestä   ja haistoin mahorkan hajun...viittasin  ryhmälleni pysähtymiskäskyn...konepistoolini valmiina  tulittamaan...kun suoraan  edessäni  havaitsin   vihollissotilaan....aseensa  suoraan minua kohden osoittaen.....ammuin  heti......sarjan..."
"Muistan aina  hänen ilmeensä...kertoi isäni....kun hän vajosi maahan....niissä oli  suurta hämmästystä...ei pelkoa....vaan hämmästystä....nuori mies.....ja hän kuoli.."
Onneksi   vihollisia ei ollut  paljon ja pääsimme  pois tilanteesta , kertoi isäni....mutta aina muistan sen  nuoren sotilaan ja hänen  ilmeensä.
Hämmästyneen ilmeensä.


Ekku Mattila.

18/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ne luodit tiesivät paikkansa. Eläköön....eläköön...eläköön...

Asuntohuijjaus Gran Canarialla.

18/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1988  matkustin   Gran Canarialle  viikon lomalle.
Ja hotelli oli   Atlantica.
Toisen päivänä  sain kutsun  tutun  pariskunnan luokse, joilla  oli oma asunto hotellia vastapäätä  ja sinne menin.
Kuinka ollakaan  sinne tuli Suomalainen nainen joka heti alkoi  asuntoaan  minulle kauppamaan..."3 huonetta ja keittiö..kalusteineen...autokin samaan kauppaan...katolla  patio josta näkyy Teneriffa  ja ei maksa kun 150000 markkaa ".
Ja minäpoika vastasin...mennään asuntoa katsomaan...ja niin  tehtiin...ja kun takaisin tultiin sanoin...hullu se on joka ei puolta lupaa...75000 markkaa...johon nainen heti suostui ja kättä paiskasi....selvä se...asunto  on sinun ...paperit tehdän myöhemmin."
Ja voi että olin tyytyväinen...
Sovittiin naisen kanssa että  heti kun Suomeen palaan, niin 15,000  markkaa etumaksuna hänen tililleen maksan. Sen myös  tein SYP pankissa Jalasjärvellä ja sinne meni  etumaksu  että  suhahti.Ja niin kului 3 päivää ja puhelimeni soi...."kiitoksia Ekku kovasti..etumaksu  tuli...kiitoksia kovasti...ja nyt voidaankos tehdä niin , että laitat  mun tililleni 50000  markkaa  lisää etumaksuna  ja se loppusumma  10000 markkaa sitten kun kaupat  tehdään...??..mitä sanot Ekku ?".
Voihan helvetti ajattelin melkein ääneen...ja  otin asioista selvää ja  .......
::::::!!!
Se nainen oli jättänyt Suomessa  asuessaan  perheensä johon kuului 4 alaikäistä lasta , muuttanut tumman Espanjalaisen miehen kanssa hänen  vuokra-asuntoonsa  Ganadialle ja  huijannut  asuntoa sitten omanaan. Minun  lisäkseni  ansaan meni  muutama muukin.Poliisiasemalla sanoivat minulle etten mahda mitään...rahat ovat  menneet...turha  oikeusjuttua nostaa.
Enkä nostanut.
Jk:
Nainen sai R.I.P :in....kuoli  muutaman kuukauden päästä  johonkin tautiin.Kenties ehti rahat kuitenkin tuhlata?

Ekku Mattila.

Näin vastaisin UkkoJumalalle...:

18/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kuvitellaanpa että jos  joku päivä pääsen paratiisiin  ja ukkoJumala  kysyy  mitä niinkuin haluan.
Niin Vastaisin:
"Koska olen aina ollut aikamatkaaja, niin samaa haluaisin tehdä....vastaisin....olisi hienoa jos saisin liidellä valon nopeudella  tähtien   välillä , galaksien  ympäreillä , suhahdella  tuntemattomia maailmoja etsien , nähdä  outoja olentoja ,  selvittää  maailmankaikkeuden  salat. Haluaisin olla  tähtimatkaaja , liikkua ajattomassa olemattomuudessa  , hämmästyä  kaikesta uudesta joita eteeni tulee , valon kehona matkata , tajuten olemassaolosta kaiken , saaden  vastaukset   asioihin jotka salattuja ovat. eikä mikään olisi  minulle mahdotonta".
Näin minä sanoisin UkkoJumalalle.
Näin minä sanoisin.



Ekku Mattila.

Minäkö mukamas 71 vuotta vanha??...en muuten ole.

18/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kumma juttu...!

"Melkein" muistan kun synnyin 1946.
Tuntuu ettei siitä ole kuin  muutama vuosi kun  ripiltä pääsin ja koulu loppui.  Oli 1960.
Siitä vuosi pari lisää ja sain kuorma-auton ammattiajokortin. Ja vuosi  1964.
Armeijaan Oulun Hiukkavaaraan  1966.
Helsinkiin muutin  1967.
Siellä ja täällä asustelin , pitkin ja poikin Suomea   ja niin kului    50 vuotta  ja tässä ollaan nyt 2017.
2017.!!!!???
Mihin ihmeeseen on kulunut   kohta 71  vuotta ??.....häh?....tuntuu  että vuodesta 1946 -  2017  on mennyt aikaa vain muutama vuosi.  Muistan  nelivuotiaasta  eteenpäin melkein kaikki....kuten kasetilla muistissa ja  välillä se ei ole hyvä asia. Peeveli sentään.
Sitten se tärkein.....:
Vaikka olen (olenko?)  kohta  71 vuotias, niin en ole koskaan  tuntenut  itseäni  ns vanhaksi. Melkein naurattaa kun ajattelenkin tätä asiaa.  En ole 71 vuotias....en ole. En. Muistan miten olin  29 vuotias , koska  senjälkeen en ole vanhentunut mielestäni  päivääkään !. Vaikka "parturipeilissä"  näkyykin  vanhahko ukko, niin se en ole minä. Se ei ole minä.
Koska:
Minä olen 29 vuotias.
Uskokaa nyt.


Ekku Mattila.

köh.