Hupainen "tuvit-lintumme" .......tu-vit.

22/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


"Tu-vit.......tu-vit---tu-vit.....??!!
Noin kolmena  keväänä meidän puutarhamme koivupuissa  on lauleskellut   lintu. jota en tunne ns ulkonäöltä   ja   sen laulu on todella  "jännää".
Lintu muistuttaa varpusta, muttei  se ole.  Varpuset laulelee  tyyppillistä  titityy.-..titityy....titityy..
Tämä lintu  taas  tu-vit....tuvit......tuvit..
Välillä lintu innostuu laulamaan nopeammin ja  silloin  kuuluu  selvästi  vittu...vittu..vittu......(hehihihi).
Se on myöskin arka. Äsken meinasin ottaa siitä kuvia/äänittää  sitä , mutta heti kun astuin portaille  se katosi  jonnekin. Tu-vit   laulu kestää vain  kevään  ajan , noin  4 viikkoa ja sitten  sitä ei kuulu.
Ilmeisesti  tu-vit-lintu on naaras (heheheh)    ja  laulullaan  onnistuu  houkuttelemaan   uroslinnun  pesän/pentujen tekoon ja  ei enää   tarvitse laulella.
Tu-vit...tuvit......tuvit  auttoi.
Köh.


Ekku Mattila.

Suolakurkut pelastivat maratonjuoksuni.

21/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


"Heiii....kuulin korvissani huudon...heiiiiiii....ota äkkiä pari suolakurkkua...ne auttaa sun juoksuasi........"
Oli 2004 , 21/8. Lauantaina  kello noin 14,00.Paikka  Helsinki , 12 km matkaa  Olyyyyympiastadionille.....  ja takana  noin 30km   maratoninjuoksua.  Mun jalat olivat "kuolleet".Polvista alaspäin  tuntoa ei ollut, ne oli ihan vetelät ja juuri ja juuri pystyin   jollakin lailla kävelemään.  Tuumasin että se on tässä nyt...tanavieköön joudun maratonin  keskeyttämään...en pääse maaliin  saakka....harmi...todella harmi..
Ja kurkku turpaan ja sen söin.
Toisen  perään ja voi miten hyvää ne oli. Muutamassa  minuutissa  sain jalkani taas kuntoon. Niihin  tullahti  voimalataus  Dusaselpatterimainoksen lailla . Ihmeekseni   huomasin mahanalustani olevan jalkoja täynnä. Ne vilisivät  kuin tuulimyllyn siivet , suih suih vaan kuului  ja jopa  matka alkoi  jälleen maistua. Sain kiinni selkä  minuun päin juokseva maratoonareita  kymmenittäin, jossei enemmänkin ja kun maali tuli olisin melkein toisen   maratonin juossut.
Melkein...
Suolavajaus elimistössä ei ole leikin asia. Se syntyy salakavalasti ja voimat katoaa, niinkuin   mulla.
Silloin  auttaa vain suolakurkkujen popsiminen.
Ja maaliin tulin  55  ikäsarjassani  (olin silloin  58)  236....des. Juoksijoita  kaikkiaan 3800, joista noin  350 keskeytti.
Näin.


Ekku Mattila.

"Viitan Erkki sai turpaan"....

21/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


1991  ostin Kurikkalaaselta  mieheltä   115  korisen mustan siipimersun, se maksoi 500  markkaa.
Soli muuten kunnossa, mutta nokka lytyssä.  Musta ja nätti.
Pidin   sitä visusti tallissa aikomuksena laitattaa se kuntoon  ja tien päälle jonne  se kuuluukin....mutta ....muttaaaa....
 1992  aamusella autopuhelimeni soi ja siellä oli Kauhajokinen (sanotaan häntä vaikka Erkki  Viitaksi) joka kysyi että   saako hän ottaa  siitä mersustani  sivuikkunan  veivin , kuljettajan puoleisen ja mä sanoin että ota vaan.  Olin just  Alahärmässä jotakin touhuamassa ja  tulisin illalla myöhään Kauhajoelle.
Ja tuli ilta ja tuli ehtoo ja kotiini tulin  kello  23,30  suurinpiirtein.
"Erkki  jotakin monta kassillista  autoonsa kantoi...sanoi vaimoni,,,se niitä toi  tuolta  tallista, jossa se sun musta mersus on.....tunnin siellä touhusi.."
Niinpä minä kiiruusti tilannetta katsomaan ja sussiunatkoon...perskeleen perskelees..!!!!
Tana!
Erkki oli ketales  irrottanut mersusta kaiken jotka  irti vähällä vaivalla saa....ratin . ovien kahvat/veivit , koristelistoja , taustapeilin, istuinsuojat , penkkien niskatuet , radion , sekä  muuta  pientä. Auto oli  sorkittu pilalle saamari soikoon  ja heti Erkille  soittamaan..
Ring...riiing...
"Saatanan  äijä , Erkki huusi, kun asiasta  hänelle valittamaan...varkaaksiko häntä sanot...tuuppas tänne markilleni, niin turpiisi saat....turpiisi saat".
Ja tottakait  mä menin....Erkin   markille , jossa  oli hänen  mieskaverinsa (sanotaan häntä vaikka Aavolan Impaksi) ja  syntyi pienimuotoinen  kahakka  meitin välille..jonka mä voitin  ja Erkki  poliisia paikalle huutamaan  puhelimellaan.
"Kerkesin " kuitenkin paikalta  pois ja  sinne tuli Kauhajoen pirssi..."Kauha  35"  , mutta senverran viisaita  Erkki/Imppa olivat  etteivät  "tunnistaneet"  kuka heitä motikoitti.  Erkki sai nyrkistä  ottaansa ja Impan suussa ollut tupakki levisi hänen naamaansa.
Jaa minkäs takia tämän kerroin tässä ja nyt ?
Päivällä   näin   Erkin kaupassa eikä vieläkään  minnuu  moikkaa.  Mistälie suuttunut ?
Jep.


Ekku Mattila.

Eka-autoni oli Volga...mutta älkää tätä kaikille kertoko..

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1964  ajoin  ajokortin  , keväällä   ja  Juhannuksena  ostin  naapurini Syrjäsen Matilta  venälääsen Volgan.
1000 markkaa se maksoi, vuodelta  1957, kolme  rattivaihdetta, auton paino  1600  kiloa. Siinoli  nesteellä  toimiva  jousitus/iskarit  ja ne oli  samasta  säiliöstä....joten ongelmia saattoi tulla........ja niitä tuli.
Tulin kerran  perunannostoaikaan  asioiltani   , ajoin pihaani ja kun  koetin jarruttaa , niin  poljin meni pohjaan  saakka. Jännä kurnutus vain kuului. Volgan  käsijarru oli  vähä kuten  rautainen sateenvarjon kahva ja sen alaosassa  oli sellaisia  lovia. Päässä  kahva  josta piti vetää niinmaan perskeleesti
naama punaisena...
ennenkuin jotakin tapahtui  ja yleensä se   ei toiminut. Vaikka koetin kiskoa sitä käsijarrujuttua ja samalla painoin naama irveessä  velttoa jarrupoljinta, niin vauhti vaan  kiihtyi. Tupamme  piha vietää  viistosti  jokirantaa  kohden  ja se on noin 140 metrin päässä.
Silloin oli  just  perunannosto menneillään ja mä siihen sekaan  isolla jarruttomalla  Volgallani. Äitee  ja isä sekä muut pellolla olevat  hyppivät sinne/tänne  turvaan .Onneksi ehtivät. Pääsin, taikka  jouduin  noin puoliväliin  joenrantaa ja siinä oli  onneksi  syynä  se pehmeä perunapelto ja osaksi  vielä  ehjiä perunapenkkejä. Ne jarrutti jossakin määrin. muuten olisin  molskahtanut Lapuan   jokeen.....
Arvakkaapas kuka nauroi eniten??
Niinpä.....minähän se. Se tapahtuma tuntui niin hupaiselta, ainakin omasta  mielestäni, että meinasin nauruun  tukehtua. Mattilan Matti    Forsson traktorillaan  Volgani  pellosta  kiskoi. Siinä oli  tullut reikä, siihen hydraylitankkiin, josta  se neste oli vuotanut  pois. Tikku siihen ja  sillä  se korjattiin.........
Juu-uu......niitä Wanhoja  aikoja.


Ekku Mattila.

Se dynamiittilataus teki tehtävänsä...

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jatkuu...

Saman päivän aikana  räjäytystyömaalla  valmisteltiin   irtolohkareen halkaisemista  ja sitä varten oli  jo aikaisemmin siihen porattu  reikä. Hannu  toimi  itse  laturina  ja kävi   täyttämässä   porattuun  reikään   dynamiittia , useita kiloja , koska  lohkare oli  suuri.  Nalliin oli työnnetty  aikatulilankaa ,  2 metriä , tämä sisälle  yhteen  pötköön ja varovasti sen päälle lisää.
Enää  hiekkaa/savea   "täkkäämiseksi" ja homma oli  valmis.
Tulilankaa oli näkyvissä  noin  50 senttiä. 4  minuuttia aikaa  mennä suojaan, ennenkuin jysähtäisi...ja  kovaa.
Räjäytyspaikan ympäristö  oli  eristetty   400  metrin matkalta , miehet  sopivissa  paikoissa  vahtimassa ettei alueelle kukaan sivullinen eksy. Enää  puuttui Hannun  tehtävä.
Ja...
Hän käveli lohkareen   eteen , otti tikut taskustaan ja tulilanka  syttyi palamaan  vasta kolmannella kerralla. Shiiiiiiiiiisssssshhh...alkoi kuulumaan  ja kipinäsuihku näkyi.
"Ampu tuloo."..huusi Hannu  ja alkoi  rivakasti  poistumaan  vaara-alueelta. Ehti  suunnilleen  20 metrin päähän, kun  hänen  vierestään , tiheän pusikon takaa  syöksyi tumma  hahmo. Olli , joka oli suurikokoinen  sieltä tuli , kaappasi  pomonsa  tiukkaaan  otteeseen ja alkoi  retuuttamaan Hannua  takaisin kalliolohkareen eteen.
Hannu tajusi mitä on kohta tapahtumassa ja yritti  kaikin  voimin  irrottautua Ollin  karhunsyleilystä, mutta ei onnistunut. Potki  ja  huusi....."huuto oli todella  kovaa kirkumista....kertoi  isäni....siinä oli  hirvittävää  kauhua....suoraa  kiljumista.....".
Eikä kukaan uskaltanut  mennä  hätään....eikä olisi  ehtineetkään....monta sataa metriä  kivikkoisessa maastossa....4 minuuttia on lyhyt aika.....lyhyt aika.
Olli painoi   sylissään olevan Hannun  kalliolohkaretta vasten. Juuri siihen kohtaan, jossa  oli  lataus odottamassa  räjähtämistään.......valtava  jysäys  kuului....PUUMSH......ja niin  kuolivat  Olli ja hänen pomonsa  Hannu. Sotku oli kuulemma järkyttävän näköistä. Meni kaksi päivää kun  ruumiinkappaleita  traktorin peräkärryyn keräsivät.
Mutta  tienoikaisu  tehtiin.  Kaikesta huolimatta.


Ekku Mattila.

Laturin ja pomon lähtö taivaaseen...

20/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

 Tämänkin tosikertomuksen olen   kirjoittanut  aikaisemmin blogissani , 4 vuotta sitten , mutta kun niissä on sivuja kohta 3000......joten.....uusintaa pukkaa...

 Isäni  oli laturi  ja  sen myötä räjäytteli  kallioita , siirtolohkareita   sekä  purettavia rakennuksia.
Sotien aikana  kunnostautui.....hmmm....ja suoritti  erilaisia  työtehtäviä  veli venäläisten kiusaksi/päiden menoksi.
Sodan jälkeen ei ollut töistä pulaa. Isäni kutsuttiin  Lapin maisemiin , erilaisiin räjäytystöihin ja hommia riitti  yötäpäivää. Yksi suuri työtehtävä oli  tärkeän  silta/tieliittymän  oikaiseminen ja niiden edessä oli  valtava ,  4 metriä korkea siirtolohkare , leveydeltään  20 metriä.
Työmaata johti pomo, sanotaan häntä vaikka Hannuksi ja isän apuna oli  toinen laturi , kutsutaan häntä vaikka Olliksi.
Ollilla oli sodan  traumojen seurauksena paha alkoholistivaiva. "En  saa nukutuksi, sanoi Olli, jos olen selvä....näen  painajaisia  ilman viinaa....en voi sille  mitään....minun on juotava...."
Ja Olli  joi.  Siitä ei Hannu  työnjohtajana pitänyt ja olikin jo useamman kerran antanut Ollille  ns viimeisen varoituksen, mutta tuloksetta.   Olli   tuli työpaikalle vahvassa  humalassa  ja pikkuhiljaa  muutkin työmaalla olevat  alkoivat pelätä  turvallisuutensa puolesta...
Ei hyvä....
"Kuulehan nyt......pomo sanoi hänelle....jos juomisesi ei lopu, niin minun on pakko  antaa sinulle lopputili.....pätkit tulilangankin  jo miten sattuu...nyt annan sinulle  todella viimeisen varoituksen ja jos se ei auta, niin saat lähteä ".
Mutta    Olli  ei  piitannut varoituksen sanoja, vaan jo seuraavana  päivänä humalassa töihin tuli....josta  pomo todella  suuttui...
"No niin Olli......se on lähtö nyt....tule illalla ja räknätään palkkasi....annan vähän  ylimääräistä, koska olet perheellinen....illalla  saat  lopputilin....menehän nyt siitä......menehän nyt..."
Vielä  Olli  yritti  pomon ylipuhua, mutta ei onnistunut....."menehän siitä....sanoi   Hannu ....tule illalla hakemaan palkkasi...mene..mene..".

¤¤¤¤¤¤

Jatkuu......

Ekku mattila.

Sissalan Osmo ....."veti meitä"...

19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Yhtenä talvena me   kollit mentiin  tansseihin Ylihärmän junkkareille, linja-autolla, jota Sissalan Osmo ajoi. Haldin Rose......juu.
Kului muutama tunti  ja eikun takaisin  Alahärmää kohden, joka oli noin 11 km päässä. Voltin  keskustaan jokku jäi pois  ja Sissala  linjurinsa pysäytti  ja me samalla  mentiin  ns nurkan taakse..sis kuselle......Osmo ei ilmeisesti tykännyt, koska  pantiin myös tupakiksi  ja hän huuteli että tulukaa ny pois siältä , muuten jäättä  autosta..".
Mutta me  tupakkia  senkun   sauhuteltiin vaan. oltiin niin mukamas  miähiä....miähiä.
Muttaaaa.....Osmo oli  meitä kovempi , laittoi  linjurin ovet  kiinni ja matkaan lähti. Meille tuli hätä.Jos käveleen oltais  jouduttu, niin  2 kilometriä  matkaa...liian  paljon talvella ja liukkaissa  nappaskengissä vielä. Jotakin piti äkkiä  keksiä ja me  keksittiinkin.
Keriittiin just ja just napata  linjurin polkupyörätelineestä kiinni  kaksin käsin , kiinni tartuttiin ja  helpotuksesta huokaistiin....'Mutta... osmo havaatti  meidän tempun ja antoi kaasua autolleen...Pahaksi  onneksi..(meille)  kukaan ei jäänyt  pois ennen  meidän kotopaikkaa ja sentakia Osmo antoi mennä...ohi Voltin,,,Jepuan suuntaan...ainakin  2-3 km  ja sitten vasta "mukamas" meidät huomasi.
Ja nauroi......makeasti....
Käveltiin..tarkoittaa  liukasteltiin  kotia kohden, umpijäässä ja harmitti   kovasti..tunti  meni.
Mukana oli  Kankaan Mauri...Mattilan Pentti  ja mä itte.

Ekku Mattila.