11/8-2012.
Ekku Mattila.
selvänäkijä.
aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja ja minä nään;
Suuren savun,
nousevan Lontoosta,
raiteilla sotkua,
kentillä tuhon ja kaaoksen.
Loukuissa hissien,
alla maan,
polttavan tulen,
vaikeroivat ihmiset.
Kuolo on tullut,
niittäen elon,
kerralla sammuttaa kipinän,
mennyt,
ei koskaan palaa,
tuska on suuri.
nyt varokaa ihmiset Lontoon,
taas se toistuu,
suurella voimalla,
bussit palaa,
reppuselkäisiä on nyt,
melkein sata.
Ja rahan maassa,
talojen keskellä,
taivahalle kurkottaa,
ne setelit suuret,
kohta maahan romahtaa.
Jos pankissa sulla,
myös papereissa,
ikäsi säästöt,
huomisen turva,
ne ilmaan haihtuu,
pörssi,
on nollassa.
nyt 29 toistuu,
kiskoilla maatte,
ikkunoista alas,
aseenne paukkuu,
tuskanne niin sammutatte,
surua,
ja paljon pahaa.
Mut voiko köyhyys,
voittaa kuoleman,
velan takia surmaan meette,
sammutatte elämänne.
Kun kuninkaiden ,
kuningas,
Ruotsin maassa,
tukkaa vähän,mut lihan perään,
kovasti,
sairastuu ja maahan vaipuu,
kas perilliset innostuu,
sota tulee vallanhimo,
sekoittaapi koko maan,
sen voittaa kumma nainen,
otsallansa outo kääre.
Norjan öljy häviää,
suuret kaupat Kiinan maalle,
tappioita sadat miljardit,
kerrottuna kymmenellä,
köyhyysraja alitetaan,
kolme vuotta,
ja tämä tapahtuu.
Suomeen tulee invaliidi,
koikkelehtii vallanhimos,
asustelee korkealla,
eduskunnan määräävänä,
kohta saa luvan siihen,
sekoittaapi puolueet,
sarkastinen hällä hymy,
voittoisasti irvistää,
rahaa paljon,
muttei omaa,
vierahasta puolueesta,
melkein raukoilta rajoilta,
vierehestä idänmaasta,
syntynyt siellä on.
On aivan turhaa ponnistella,
eduskunnan määräävät,
kas punainen on tulossa,
lippunsa veren väriset,
nyt aseilla ja lakien mukaan,
kuten kolkytluvulla,
anastavat vallan heille,
ja koko Suomi on poissa,
eduskunta pölyttyy.
Ranskaan tulee giljotiini,
henkisesti rakennettu,
joka kaataa hyvän vallan,
heittää varjoihin,
perälle,
tukahduttaa ajatukset,
nostaa taas vanhan aatteen,
Castiljan muureille,
myös siellä,
punainen,
hyvyydestä saa kasvunalustan,
nyt tiet,vievät ulos maasta,
pakenevat ihmiset.
uudelleen se näkyy,
kivinen portti,
kahden kadun,
vastapäätä kangaskauppaa,
vieressä sata kitaraa,
ylempänä tumma ikkuna,
sata metriä eduskuntaa,
kuulen käkien kukkuvan,
puluparvet kukajaa,
joku työntää lastenvaunun,
eteenpäin etenee,
ja laukauksen ääni kuuluu,
kuusi kertaa se kajahtaa,
seitsemäs piippuun jää,
nyt kello lyö,
surmanlyönnit,
taas vuosi 22 on toistunut,
ja syyllinen on 55.
Huomatteko tumman varjon,
lähestyvän Suomen maata,
kuin salaa tulee,
varkaan lailla,
keralla suurten joukkojen,
he työtä tekee,
maata ostaa,
rakentavat talot omat,
kättä nostaa,hymyilee,
mukamas me ystäviä,
tovereita oomme kaikki,
maljan nostaa siitä tarjoo,
harasoota huutelee,
mut toinen käsi aseen peräs,
odottavat käskyn ääntä,
kun se tulee rientävät,
varastamaan oman maamme,
Suomen kummut tasoittaa,
vievät talot,
pellot metsät,
tehtahamme omistaa,
tuhoavat perustamme,
itsenäisyytemme sammuttaa,
tappavat perintömme,
Suomineito,
on poissa.
Kuuletteko sodan jylyn,
lähestyvän tuolta kaukaa,
salamoivat ohjukset,
taivaan koneet,
ammukset,
maakin aukee,
meri kuohuu,
aurinkoa et enää nää,
raivon huudot,
veri valuu,
käden näet oksalla,
ilman päätä ihminen,
kuolleita sadattuhannet,
piru on päästetty,
maan alta tuonelasta,
ravintoa itselleen,
verisistä lihoista saamaan,
koko maailma,
on sekaisin,
kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolon miekan.
Siis,
luulettekos rauha pysyy,
henjästyneen huokauksen,
toivon äänen,
levon vuodet,
et vanhenette vakaasti,
mut uskokaa,
kohta soivat kuolin kellot,
kumajavat kummasti,
kuin maan alta väräjää,
haudan hiekasta,
ne kuuluu,
odottavat innokkaasti,
ruokahetki,
on tulossa,
ruumiista saa ravinnon,
kohta soivat,
kuolinkellot.
Herätkää,
jol enne on,
olkaa valmiit sekasortoon,
se tulossa on varmasti,
punnitkaapa sydämenne,
sen painon mukaisesti,
höyhenettä kevyempi,
sydämenne painon pitää,
muuten joudutte katohon,
poljettavaksi sammalikkoon,
sinne se jää,
rotan viereen,
kastemadon ruuaksi,
jonka yllä,
rotan sylki,
ja itsestänne ei edes muistoa,
hävisitte elämänne,
turhaan näitte,
päivänvalon,
kasteen saitte ja nimenne,
turhaan,
oli syntymänne.
Kel korvat on,
se kuulkoon,
kel silmät ne näkevät,
kuka ymmärtääpi,
nämä sanat,
hän ikuisesti elää.
11/8-2012.
Ekku Mattila.
selvänäkijä.
aikamatkaaja.