maanantai 10. joulukuuta 2012

Isojoen paukutteleva kummajainen...

10/12-2012.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.


kummitustarina  2;


Kaksi kesää sitten 2010 , minut kutsuttiin kummitusta poisajamaan .
Paikka oli Isojoella noin 9 kilometriä keskustasta ,punainen tupa,ulkorati  ja maakellari.
Talo  oli ja on yhä ympärivuotisessa asuinkäytössä,mutta talonväki  kurkuaan myöten kyllästyneet paukuttelevaan kummitukseen.Melkein joka kerta kun eteiseen astui,niin yläkerrasta  kuului todella jumalatoon jymähdys,kuin tykillä ammuttuna sekä vintin rappusia alas kuin valui kylmää ilmaa.
Paikalle menin  ja saman tervetulotoivotuksen sain itsekin.
Se jymähdys oli todella kova ja en yhtään ihmettele kun kuulemma muutama vieras on saanut jalat alleen  ja vikkelästi karkuun.
Niin siitä vintille kiipeämään,jossa oli kaksi pientä huonetta,kesäkämppänä kuulemma,pari komeroa sekä se tavallinen kirnu ja kehto lattialle  nököttämässä.Vaikka oli kesä ja mukavan lämmin,niin se ensimmäinen huone oli  kylmän kalsea.Siinä oli kuin näkymätöön kylmäjäähdytys sekä sellainen hiukset pystyyn nostattava tunnelma. Selvästi joku,taikka jokin ei tykännyt tietäjän saapumista.
Noh....minulla oli vihkivettä,kirkossa siunattua,kämmenen kokoinen kuusenoksa, kynttilä,sekä herrrasiunaa sanat paperille kirjoitettuna.
Vihmoin vihkiveden joka paikkaan huonetta,nurkkiin erityisesti, sytytin kynttilän,sekä asetin kuusenoksan irtonaisen lattialaudan alle   piiloon.Se kuusenoksa  oli ristinmuotoinen.
Lopuksi poltin paperin jossa oli Herra siunaa meitä sanat sekä   jätin tuhkat  lautaselle.
Nii-iin....sen jälkeen ei talossa ole paukahdellut.
Koettakaapa....sama konsti tehoaa  varmasti.....kummajaisiin....
Kehoittaa;

10/12-2012.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.