23/1-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Avaan hohtavan kirjan,tulevaisuuden ja menneisyyden kirjan,
selaan sen sivuja ja minä näen....
Muhammedin kuoleman,
ja hänen appensa nousun,
Abu Begrin,
khalifaksin viisaan,
hän suunnittelemansa oli,
Dzihad,
se pyhä tehtävä.
634 kalifi kuoli,
Omar se sotilas suuri,
Herakleioksen karkoitti,
ja Jerusalem hävisi,
kolme vuotta se vei,
Arkki oli vaarassa,
vieraat,
sen viedä,
jälleen kerran.
Näen Tuomaskristityt,
sen toisen,
Nestoriaanien,
suunnan,
pelastaa arkki,
vihollisjoukoilta,
pois,
pois se viekää,
turvaan punaista,
Islamien tuhoa,
Aksumiin,
nyt suunta ottakaa.
pelastakaa arkki.
Ja sinne se vietiin,
Aksumin luoliin,
toistaiseksi se,
turvan sai.
Näen Juudaan leijonan,
hän Salomonin suvusta,
arkista tietävän,
salaisuuden taakka,
hänellä on,
yksiyhdeksänviisikahdesta,
yksiyhdeksänseitsemänneljään,
hän arkkia piilotti,
mut huomasi vaaran,
Everstistä Haile,
Mariamista,
heil suurena voimana,
Derguevarjot,
tappajat aroilta,
Marxilaiset murhaajat.
Ennen kuin,
Keisari kuristettiin,
hän määräyksen antoi,
arkki nyt turvaan viekää,
teiden tukkona,
näkyy heiniä matkaavan,
suurissa kärryissä,
ja heinien alla,
arkki,
on piilossa,
tappajajoukoilta,
tuol,
punaiset liput,
ne liehuu,
kukaan ei huomaa tapahtumaa,
suuntana on,
Tanajärvi.
Abbaista ensin,
Aksumin kautta,
Gonderin ohitse,
ja tuolla jo järvi loistaa,
Pyhän Mikaelin vahtima,
paholaiskala ja muoto,
vartija,
hän odottaa,
myös Kuningas Ezana,
ja Zagwekuninkaat,
he iloiten riemuitsee,
arkki,
on pelastettu,
jälleen kerran,
Lalibelasta,
kiitosvirret,
kaikuu.
Tanajärvi,
on keskellä Etiopaa,
sen myrskyiset ulapat,
vaahdoten kuohuu,
ja kolmella rannalla,
munkkien luostarit,
kovasta kivestä,
myös saari keskellä,
se suurin ja vihrein,
rukoukset,
ilmoille huokaa,
henki on puhunut,
kiireesti,
arkkia nyt siirtäkää,
suuri vaara,
uhkaa jälleen,
taas punaisten,
muodossa,
punottu vene se odottaa,
kiikkerä ja keinuva,
vettä ei pidä,
huonosti kudotut,
purjeet sen,
neljästä villasta,
paikat ne näkyvät,
yksi reuna,
koskettaa vettä,
mut pakko on yrittää,
turvahan arkkia viedä.
Se veneeseen kannetaan.
Kahdeksan nostajaa.
he arkin veneeseen kantaa,
suurella vaivalla,
ja,
vanhan kasukan,
päälle heittää,
nyt selälle järven,
suuri ja levoton,
sydämet,
vain pelosta jyskää.
Se tunnin päästä,
iskee,
suurella voimalla,
suurella voimalla,
myrsky ja sade,
valtavan aallokon nostaa,
kuohuvat,
ja kuohuvat,
järvi on raivona,
julmana karjuu,
vesi peittää kaiken toivon,
nostaa veneen aallokosta,
keikauttaa toiselle laidalle,
ryöpsäyttää laitaa vasten,
nyt solmitut piit ritisee,
ja perästä taipuu,
repaleiset purjeet,
on menneet,
tuulen mukana,
he heiluttaa,
hyvästejä heille,
ja raivoisa aalto,
jymähtäen voittaa kaiken,
vapisten,
nyt aaltojen alle,
kerralla katoaa,
vene ja aarre,
Mooseksen oma,
liitonarkki,
on poissa.
Tana järvi on saanut suurimman saaliin.
400 metriä,
vettä,
peittää Jumalan arkin,
ja kaipuun huokaus,
myrskyhyn hukkuu.
Valkoiset enkelit surusta itkevät.
23/1-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
