14/3-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
Avasin hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja ja minä kuulin ja minä näin..;
Hehkuvan pallon,
auringon kaltaisen,
meren rannalta,
saapuvan oikealta vasemmalle,
innokkaana tuhoa tekevän.
Rannikon se nielee,
ja vahingosta se,
saa alun,
puoliintumisaika,
on ikuinen.
Tuol..
Kultaiset kirjaimet,
johtajan muistoissa,
pullukan jo menneen,
ne seiniltä alas,
revitään,
nyt syntyy,
toinen Irak,
syylliset hamuaa,
mustaa kultaa.
Ruumis,
vaihtaa paikkaa.
Ja toisessa maassa,
keskelle Akkoa,
savu nyt leviää,
Muslimit,
raivosta huutaa.
Yksiseitsemänkasiyksi.
Pian on entinen,
Pashan Moskeija,
El- Jazzarin mukaan,
nimensä saanut.
Uskonsota,
on ovella.
Salamana saapuu,
tuliset hännät,
ja kolme ohjusta,
poistaa,
vihreän kupolin.
Tuhoalue,
on kolmesataa metriä.
Yksiseitsemänkasiyksi,
on kadonnut iäksi.
mieleen tulee,
hyökkäys kavala,
se tekemällä tehtiin,
vanhassa ajassa,
Mainilassa laukaukset.
Sama maa,
on syyllinen.
Missään ei näy,
kirkkautta,
missään ei valon kaarta,
loistajata mustan hunnun.
Ei näy soittajia,
ei kuulu harpun,
ääntä,
hakkaajia kultarummun.
On vain hengen,
ottajia,
tappajia ylenmäärin,
vetäjiä liipaisimen.
Tuolla näkyy,
tykin liekit,
tuolla rientää tuonen,
kauhu,
tuolla kuolleita,
tuhansin.
Koko maailma,
palaa.
Luuletteko rauhan saavan,
levollisen huomisen,
istuskella rannalla,
meren,
katsella kaarta,
taivahalla,
suunnitella tulevata,
itsellenne lepoa,
huokausta sydämestä,
olla vain,
kerrankin,
rennosti luottaa tulevaan,
mut väärää on,
sun uskomukses,
vain hetken saatte levätä,
ja silloin,
melkein yllättäen,
nyt sotaa tulee kauhun lailla,
raastaa henget ruumiistanne,
jäsenenne viskoo,
puiden oksille,
ja hähmettyneet,
on katseenne tuskasta,
kuolemanne on,
hirveä,
rauhaa ei,
näy missään,
maailmalla soittaa,
kuolinkellot,
miljoonille kumajaa,
nyt,
valkoiset enkelit,
surusta itkee,
surusta itkee.
14/3-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
