13/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Saavuin eilen illalla lähelle Riihimäkeä ja samalla muistin erään tapahtuman,joka sattui asuessani Espoon Olarissa 1976.
Sunnuntaiaamuna puhelimeni soi ja miesääni kysyi että olenko Ekku Mattila ja kun myönnin olevani,niin hän sanoi että tulehan noutamaan hänet Helsingin rautatieasemalta ja ihmmettelin,että miksi ?
He ovat lukeneet minusta paljon ja ovat huomanneet,että juuri minä voin auttaa heitä yhdessä tärkeässä asiassa ja kertoo sitten tarkemmin,kun haet hänet sinne Olariin.Kun kerran olet selvänäkijä niin tunnistat hänet rististä....
Ja niinpä ajelin Hesan ruuhkaan,parkkeerasin makkaratalon yläkerroksessa olevalle autopysäkille,sekä astelin rautatieasemalle.Hiukan ihmettelin sitä ..."tunnet hänet rististä" , mutta heti minulle selvisi,että tottakait rististähän soittajan tunnen.Nimittäin keskellä rautatieaseman hallia seisoi,taikka oikeammin vetelästi nojaili suureen ristiinsä tummatukkainen jollakin tavalla uhkaavan oloinen mies.Hänestä oikein huokui sellainen välinpitämätön olemus, kuten jostakin karannut,taikka vähän ollut ihmisten kanssa tekemisissä.
Hän esittäytyi Werneri W.....seksi....ja kun käteltiin,niin hänen kätensä oli jääkylmä.
Mukanansa oleva risti oli rautainen,taikka muuta metallia ja se oli kiedottu likaiseen ruskehtavaan liinaan,josta roikkui irronneita palasia ja kaiken huippuna risti oli väärinpäin.Huomasin että hallissa liikkuvat ihmiset kiersivät kaukaa Wernerin sekä ristin ja supisivat ihmeissään.Yksi vanha mummeli teki hätäisenä ristinmerkin ja oli selvästi kauhuissaan.
Ja siitä sitten makkatalon katolle,parkkipaikalle, vanhaan Victor henkilöautooni ja pian olimmekin kotonani Espoon Olarissa.
Koko matkan ajan,sekä asunnossani Werneri vaahtosi,että nyt..vasta nyt heillä olisi juuri oikea tietäjä,,noita kuten hän sanoi ja että minulla olisi nyt suuri mahdollisuus päästä henkisen maailman tietoisuuteen.Kuulemma minulla on todella valtava se henkinen "akku",voimakenttä,joka oikealla tavalla käytettynä voi saada manalle menneet heidän palveluksiinsa.Minun vain pitäisi ottaa yhteyttä kuolleisiin,nostattaa heidät palveluksiin ja silloin olisimme voittamattomia.
Koko ajan Werneri Wiil.......sen.....suu kävi,kädet viuhtovat kuin tuulimyllyn siivet ja minä en oikeastaan saanut sanan sijaa .Hän maanitteli ja maanitteli ja sanoi että rikkaudet olisivat ulottuvillani, sekä minun ei missään tapauksessa kannata,eikä saakaan kieltäytyä hänen ehdotuksestaan.Tämän sanallisen episodin ajan rautainen risti seisoi olohuoneeni lattialla ja selvästi tunsin siitä huokuvan suuren hädän,sekä tuskan.
Vihdoin sain ns. puheenvuoron ja sanoin painokkaasti,ettei minua lainkaan kiinnosta kuolleiden ylösnoituminen,ei vaikka saisin siitä työstä miljoonia ja taas miljoonia. Sanoin myös että minun työni liittyy kaikkeen hyvään,auttamiseen,olla mukana parantamisissa,sekä edesauttaa rakkauden ja hyvyyden levittämistä.
Kun Werneri tämän kuuli,niin oli hetken aivan hiljaa ja sitten pyysi päästä käymään vessassa ja niin hän sinne menikin.Hän oli siellä vain noin minuutin/kaksi ja sitten tuli takaisin kummallinen ilme naamallaan,nosti ristinsa lattialta ja ilman yhtään sanaa lausumatta häipyi asunnostani pois.Risti vain kolaji lattiaa pitkin Wernerin häipyessä matkoihinsa.
Heti kun ovi sulkeutui,niin menin kylpyhuoneeseemme ja tutkimaan että mitäs äijjä siellä oli touhunnut.Pytty oli tyhjä.Ei vierasta kusta,eikä paskaakaan,eikä sitä oltu ns. vedetty lainkaan.Olisin sen olohuoneeseemme kyllä kuullut.Meni tovin ennenkuin huomasin kylpyhuoneen peilin edessä olevalla reunamalla saippuan,taikka oikeammin mitä siitä saippuasta sojotti.Werneri oli vessassa ollessaan taittanut noin viisisenttisen glemmarin kummallisiin kiemuroihin,sekä työntänyt sen syvälle saippuaan kiinni.Jassoo..ajattelin minä..vakaaa vanha Väinämöinen..tietäjän iänikuinen ja tajusin että siinä glemmarissa oli jotakin pahaa kätkettynä.Niinpä hain nahkahanskat.Irrotin glemmarin varovasti saippuasta pois,kävelin suoraan asuntoni parvekkeelle sekä nakkasin glemmarin ruohikolle että viuhahti.
Pam!.....juuri tuollainen ääni syntyi,kun glemmari osui ruohikolle....pam!!!! Ääni oli kuten nallipyssystä.Sellainen kova ja äänekäs.Pam !!
Kun Werneri kuuli,etten liity heidän "akukseen" enkä ala herättelemään vainajia ,niin hän yritti kostaa laittamalla siihen glemmariin omia poppakonstejaan.Osa,ainakin vanhemmista blogini lukijoista saattaa muistaa että juuri Werneri oli se sama taikuri,joka oli maan alle haudattuna parisen viikkoa,sekä teki muitakin kummallisuuksia.Söi myös kilon rotanmyrkkyä....oli veden alla hengittämättä 7 minuuttia...ym...
Seuraavana päivänä menin Alppilan entisen papin Voitto Viron luokse ja yhdessä puhdistimme Wernerin
mukanaan tuoman pahan auran.Siihen liittyvä rituaali kesti tasan kuukauden ,joka päivä kaksi tuntia ja vasta sitten homma oli ohitse.
Werneri tuli,oli ja meni.
Jumala on.
13/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
