25/2-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Moi.
Olen asunut Kauhajoella noin 25 vuotta ja viimeisten kymmenen vuoden aikana huomannut erään kivan jutun.
Joka aamu ja joka ikinen ilta, säistä riippuen seisoskelee lähellä maatalousoppilaitoksen tienhaaraa sellainen....hieman....meidän näkökulmasta..jälkeenjäänyt mieshenkilö .Hänellä on keltainen heijjastusliivi yllään ja melkein jokaiselle tiellä ajavalle autolle moikkaa reippaasti kättään nostaen.
Kun vien poikaamme kouluun ,niin melkein aina hän seisoo siinä tutulla paikallaan ja moikkaa. Joka kerta vastaan tervehdykseen ja miten iloisesti mies hymyilee.
Noin vuoden verran olen tehnyt toisinpäin ,siis moikkaan ensin häntä ja hän vastaa tyytyväisenä.
Kuulin ,että jos hänelle ei vastaa ,niin on turhaa enää, odotella myöhemminkään tervehdystä. Mies paheksuu selvästi moikkaamasta jättämistä ja muistaa tarkasti millainen auto se oli.
Yhden poikkeuksen hän on tehnyt..
Kesällä sotken melkein joka päivä hänen ohitseen ,mutta eipä vastaa minun tervehdykseeni.Ei. Hän katsoo minua kohden sellaisella "häh..mitäs tuo pyöräilijä oikein meinaa " katseella, eikä meinaakaan tervehtiä.
Uskon ja olen täysin varma siitä ,että hän on onnellinen mies.
Hän ei ole mukana meidän tavallisten ihmisten aikaansaamaa oravanpyörää ja kuka lie että saattaapi meitä hiukkasen naureskellen seurailla.
Siis....
Moikataan edelleenkin ja ollaan iloisella tuulella.
Moi.
25/2-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
