18/11-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuloo antiikkiasiaa...:
Asuin syntymäkotikunnassani vuosina 1982-1984 Alahärmässä ja hauskaa oli.
Siihen aikaan kiikutin kaatopaikoille romuani pakettiautolla ja (mutta) takaisintullessa minulla oli autossa enemmän tavaraa kun mennessä.
Kerran keväällä oli kaatopaikalle tuotu ilmeisesti kuolinpesä , sillä kokonainen kuormas-auto lavallinen oltiin kipattu keskelle pleetua. Kasassa oli niin vanhaa keinutuolia, kuin ameriikanarkkuja, ehjiä tauluja vanhoine kehyksineen, kirjenippuja laatikoittaen. Arabian astioita , voipyttyjä, kiikkumastuoleja, pöytää ja tuoleja, mattoja. Siis vaikka mitä. Nähtävästi jossain oli mummarainen kuukahtanu ja sukulaiset eivät piitanneet vanhoista "romuista" tuon taivaallista ja siis niiden oikea osoite oli kaatopaikka.
Ja sitä kasaa siis minä penkomaan.
Aivan alimmaisena oli vanha puukehyksinen seinäkello. Sen korkeus oli luokkaa 80 senttiä, leveys jotakin 50 , sekä ns syvyys suunnilleen 30 .Ei se päältäkatsoen miltään ihmeellisemmältä vaikuttanut, mutta kannoin sen kuitenkin pakettiautooni. Vaikka kellosta puuttuivat niin tärpäntikkeli , sekä kummatkin painot , niin kuitenkin sen pelastin tuholta.
Kellotaulussa luki MORA.
Meni parisen päivää ja uudelleen sitä samaa kaatopaikkakasaa tonkimaan.Ja kas...sieltähän löysin niin heilurin , elikkä tärpäntikkerin , että molemmat punnukset.Toinen painoi 8 kiloa ja toinen noin 6. Eikun kello seinälle naulaan roikkumaan ja kiinnitin siihen puuttuvat kommervenkit.Heti lähti käyntiin. Mora oli naruvetoinen, näköjään ja siinä oli kello joka löi aina varttia vaille, tasan ,vartin ylitte , sekä puolelta. Kellon ääni oli todella hieno.Sellainen jännän-ääninen.Melkein voisi sanoa, että todella kaunis ääni ja niinhän sanoinkin.
Noh....kului puolisen vuotta ja sain vieraakseni tutun antiikinkerääjän Pietarsaaresta. Olin hänelle vaihtelevasti myynyt kaatopaikkatavaraani, sillä hänellä oli oma antiikkikauppa keskellä kaupunkia.
"Paljollakos myyt ton kellon" hän kysyi minulta. Viissataa sen hinta on vastasin ja heti mies maksoi ja tyytyväisenä hymyillen läks Mora kello kainalossaan. Sinne meni .tuumasin...taisin saada hyvän kaupan aprikoin....mutta pas....an marjat sanon.
Sillä kellokaupasta noin kuukauden päästä ostin kirjakaupasta Wanhoista seinäkelloista kertovan kirjan, kuvineen, kirjoituksineen...sitä lukemaan ja melkein kir...sin....#"#"!"#"#%¤#""??&%¤#""!!!!??#¤#,,,
...juu.
Mora kello oli erittäin harvinainen ja vain yksi oli Ruotsin museossa.1700 luvun alussa tehty..muistaakseni...ja siinä oleva kellokin..se klik..klik kellokin oli hopeasta valettu. Ja se hintapuoli.......juu.....se oli mittaamatoon.
Mittaamatoon.
Köh.
18/11-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.