26/1-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hiihtelin aamusella ns Harjankylän sillat , jossa joenjäätä oli suunnilleen 5 kilometriä ja kuinkas ollakaan...taas muistin Wanhan ajan tapahtuman.
Olin siihen aikaan noin 6 vuotias ja veljeni Paavo 4. Koska oli kevät huhtikuun nurkilla ja koska asuimme lapuanjoen rannan lähettyvillä , niin olimme laskettelemassa joenpenkkaa alas. Rinne oli melko jyrkkä , noin viitisen metriä korkea ja siitä sai hyvän vauhdin. Istuimme paksun paffinpalan päällä, kumpikin omalla ja eikun alas vaan ja vauhdilla......viuuuh...
Ja hauskaa oli.
Paavo meni edellä ja minä perässä.....ja kun pääsin joen jäälle , niin veljeni oli hävinnyt. Huutelin häntä hetken aikaa ja sain vastauksena hätäisen huudon...aivankuin jään alta.....ja niinpä asia olikin.
Talven aikana oli joen vesi sillai vähentynyt ja sen tuloksen jääkansi oli laskeutunut noin puolimetriä alemmaksi...ainakin joen kummallakin rannalla.Kun pakkaset alkoivat taas , niin joki teki uuden jäänpinnan ja lumi siihen päälle. Rannalla jäi tavallaan ammottava puolimetrinen aukko , jossa vesi virtasi.Vuolaana.
Paavo siihen laski suoraan ,että humahti.
Muistan miten hätäisenä riensin huudon suuntaan ja näin veljeni olevan kahden jään välissä, hitaasti liukuen alaspäin , kohden virtaavaa vettä. Matkaa hänen oli noin 2 metriä.
Yritin saada otetta Paavosta ,mutta en ulettunut ja sen takia kurouttauduin häntä kohden, vasemmalla kädellä jäänreunasta kiinnipitäen.Aivan viimetipassa sainkin hänen tukastaan otteen ja onnistuinkin vetämään veljeni rannalle. Pipo jäi railoon.
Pakkasta oli senverran ,että veljeni läpimärät vaatteet jäätyivät pökkelöiksi ja minä juosta kipitin kotiini sekä kovaa huudin..."Paavo putosi jokeen"....Noh...Äitini siitä melkein pyörtyi , siskoni samoin ja kovaa haipakkaa jokea kohden.Pellolla noin 50 metrin päässä seisoi vaatteistaan jäätynyt veljeni ja hänet siskommme kantoivat tupaan sulamaan.
Se oli todella tipalla.....
Oli.
26/1-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Hiihtelin aamusella ns Harjankylän sillat , jossa joenjäätä oli suunnilleen 5 kilometriä ja kuinkas ollakaan...taas muistin Wanhan ajan tapahtuman.
Olin siihen aikaan noin 6 vuotias ja veljeni Paavo 4. Koska oli kevät huhtikuun nurkilla ja koska asuimme lapuanjoen rannan lähettyvillä , niin olimme laskettelemassa joenpenkkaa alas. Rinne oli melko jyrkkä , noin viitisen metriä korkea ja siitä sai hyvän vauhdin. Istuimme paksun paffinpalan päällä, kumpikin omalla ja eikun alas vaan ja vauhdilla......viuuuh...
Ja hauskaa oli.
Paavo meni edellä ja minä perässä.....ja kun pääsin joen jäälle , niin veljeni oli hävinnyt. Huutelin häntä hetken aikaa ja sain vastauksena hätäisen huudon...aivankuin jään alta.....ja niinpä asia olikin.
Talven aikana oli joen vesi sillai vähentynyt ja sen tuloksen jääkansi oli laskeutunut noin puolimetriä alemmaksi...ainakin joen kummallakin rannalla.Kun pakkaset alkoivat taas , niin joki teki uuden jäänpinnan ja lumi siihen päälle. Rannalla jäi tavallaan ammottava puolimetrinen aukko , jossa vesi virtasi.Vuolaana.
Paavo siihen laski suoraan ,että humahti.
Muistan miten hätäisenä riensin huudon suuntaan ja näin veljeni olevan kahden jään välissä, hitaasti liukuen alaspäin , kohden virtaavaa vettä. Matkaa hänen oli noin 2 metriä.
Yritin saada otetta Paavosta ,mutta en ulettunut ja sen takia kurouttauduin häntä kohden, vasemmalla kädellä jäänreunasta kiinnipitäen.Aivan viimetipassa sainkin hänen tukastaan otteen ja onnistuinkin vetämään veljeni rannalle. Pipo jäi railoon.
Pakkasta oli senverran ,että veljeni läpimärät vaatteet jäätyivät pökkelöiksi ja minä juosta kipitin kotiini sekä kovaa huudin..."Paavo putosi jokeen"....Noh...Äitini siitä melkein pyörtyi , siskoni samoin ja kovaa haipakkaa jokea kohden.Pellolla noin 50 metrin päässä seisoi vaatteistaan jäätynyt veljeni ja hänet siskommme kantoivat tupaan sulamaan.
Se oli todella tipalla.....
Oli.
26/1-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.