30/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Yhden entisistä elämistäni elin Turkin vuoristossa , Kurdina.
Noin 1650 luvulla. Sissipäällikönä. Kova soturi olin.Pidetty ja peljätty......
Kurdi.
Meitä oli noin 3000 kurdia, taistelijaa ja pahantekijää. Viimeisen päälle ammattisotilaita .Kovia äijjiä....
Kovia.
Elimme, kuten Kurdit tänäkin päivänä , vaikeakulkuisissa vuoristo-osissa. Jatkuvasti taistelimme sortajiamme vastaan , silmä silmästä, yhtään sääliä tuntematta , hyökkää , ryöstä , tuhoa ja peräännyimme piilopaikkoihimme. Kuten sissit kautta aikain ovat tehneet.
Iske ja peräydy. Sissitaktiikkaa. Wanhanajan Raatteen tie meininki.
Raatteen tie.
Me olimme ammattiarmeija. Melkein voittamattomia jokainen.Taisteluissa karaistuneita. Pelkäämättömiä viimeisen päälle.
Minä olin johtaja ja isopomo. Tiedän että olin 2,20 metrinen koljatti. Painoa 200 kiloa. Nopea sekä tehokas taistelussa.Voittamaton.
Voittamaton. Pidin hevosta takajaloista kiinni ja pyöritin ympäri...kyllä porukka lakosi..
Lakosi. Nyrkin iskulla päähän tapoin muulin. Kova olin..todella kova.
Kova.
Kautta maailman historian on ollut vakoilijoita sekä pettureita. Myös omissa joukoissa.Kuuluisin sellainen lienee Juudas Iskariot. Petturi isolla Peellä.
Juudas.
Minäkin jouduin sellaisen uhriksi. Siihen aikaan tuli tieto että yhdessä paikassa on iso hevoskärryllinen aseita. Siepporataslukkoisia, senaikaista huipputekniikkaa , iso kärry tupaten täynnä....aseita...oujee varmasti ajattelin ja siis sinne paikan päälle asian tarkistamaan.
En yhtään ajatellut kun vain minä saisin sinne mennä. Minä ja omasta soturijoukostani yksi Kurdi. Hän näyttää paikan.Vain hän ja minä saamme sinne mennä.Kahdestaan.Tutkimaan.
Ja eikun matkaan...
Kopoti....kopoti...hevosilla me mentiin.....ja tuollahan se paikka jo onkin. Isot varastot kummallakin puolelle peltoa, keskellä niitä suuri päärakennus. Avonaisia ikkuna-aukkoja joka puolella. Ja se tärkein....keskellä rakennuksia kökötti hevosrattaat , nahkaverhoilla peitettynä ja melkein jo näin aseitten piiput verhoilun raoista. Siellä se on....aseita meille...paljon aseita....
Paljon...
Kävellessäni rattaiden luokse huomasin sivusilmälläni, että oppaani oli kadonnut. Häipynyt kuin tuhka tuuleen. Mitäs nyt....mit....?
Pum..pum..pum..pum..pum..pum...pum..pum.pum..pum..pum...pum..pum..pum......
pum. Sain rakennusten ikkuna-aukoista kuulaa sadekuuron lailla.Pum..pum..pum..pum..pum..
Pum. Ruumiini lävisti kymmeniä kuulia. Minusta tuli hakkelusta kerralla.Reikäjuuston tapaan.
Reikäjuuston. Ja mä kuolin.
Kuolin.
Jännä juttu tulee nyt....
Tapasin tässä elämässä saman petturin noin vuonna 1993. Täällä Kauhajoella. Tuttuja olemme olleet siitä asti ja olen varma ettei hän asiaa tiedä. Vain minä.....mutta....jääköön henkiin.
Eikös vain?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Yhden entisistä elämistäni elin Turkin vuoristossa , Kurdina.
Noin 1650 luvulla. Sissipäällikönä. Kova soturi olin.Pidetty ja peljätty......
Kurdi.
Meitä oli noin 3000 kurdia, taistelijaa ja pahantekijää. Viimeisen päälle ammattisotilaita .Kovia äijjiä....
Kovia.
Elimme, kuten Kurdit tänäkin päivänä , vaikeakulkuisissa vuoristo-osissa. Jatkuvasti taistelimme sortajiamme vastaan , silmä silmästä, yhtään sääliä tuntematta , hyökkää , ryöstä , tuhoa ja peräännyimme piilopaikkoihimme. Kuten sissit kautta aikain ovat tehneet.
Iske ja peräydy. Sissitaktiikkaa. Wanhanajan Raatteen tie meininki.
Raatteen tie.
Me olimme ammattiarmeija. Melkein voittamattomia jokainen.Taisteluissa karaistuneita. Pelkäämättömiä viimeisen päälle.
Minä olin johtaja ja isopomo. Tiedän että olin 2,20 metrinen koljatti. Painoa 200 kiloa. Nopea sekä tehokas taistelussa.Voittamaton.
Voittamaton. Pidin hevosta takajaloista kiinni ja pyöritin ympäri...kyllä porukka lakosi..
Lakosi. Nyrkin iskulla päähän tapoin muulin. Kova olin..todella kova.
Kova.
Kautta maailman historian on ollut vakoilijoita sekä pettureita. Myös omissa joukoissa.Kuuluisin sellainen lienee Juudas Iskariot. Petturi isolla Peellä.
Juudas.
Minäkin jouduin sellaisen uhriksi. Siihen aikaan tuli tieto että yhdessä paikassa on iso hevoskärryllinen aseita. Siepporataslukkoisia, senaikaista huipputekniikkaa , iso kärry tupaten täynnä....aseita...oujee varmasti ajattelin ja siis sinne paikan päälle asian tarkistamaan.
En yhtään ajatellut kun vain minä saisin sinne mennä. Minä ja omasta soturijoukostani yksi Kurdi. Hän näyttää paikan.Vain hän ja minä saamme sinne mennä.Kahdestaan.Tutkimaan.
Ja eikun matkaan...
Kopoti....kopoti...hevosilla me mentiin.....ja tuollahan se paikka jo onkin. Isot varastot kummallakin puolelle peltoa, keskellä niitä suuri päärakennus. Avonaisia ikkuna-aukkoja joka puolella. Ja se tärkein....keskellä rakennuksia kökötti hevosrattaat , nahkaverhoilla peitettynä ja melkein jo näin aseitten piiput verhoilun raoista. Siellä se on....aseita meille...paljon aseita....
Paljon...
Kävellessäni rattaiden luokse huomasin sivusilmälläni, että oppaani oli kadonnut. Häipynyt kuin tuhka tuuleen. Mitäs nyt....mit....?
Pum..pum..pum..pum..pum..pum...pum..pum.pum..pum..pum...pum..pum..pum......
pum. Sain rakennusten ikkuna-aukoista kuulaa sadekuuron lailla.Pum..pum..pum..pum..pum..
Pum. Ruumiini lävisti kymmeniä kuulia. Minusta tuli hakkelusta kerralla.Reikäjuuston tapaan.
Reikäjuuston. Ja mä kuolin.
Kuolin.
Jännä juttu tulee nyt....
Tapasin tässä elämässä saman petturin noin vuonna 1993. Täällä Kauhajoella. Tuttuja olemme olleet siitä asti ja olen varma ettei hän asiaa tiedä. Vain minä.....mutta....jääköön henkiin.
Eikös vain?
Ekku Mattila.
