27/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jatkoa......"Äiti...täällä on setä".
Noin 3 viikkoa oleilen, etupäässä öisin, siellä entisen asuntoni kellarivarastossa ja arvakkaapa miltä välillä tuntui....
Sentakia kävelin Vaasankadulle illalla ...ei..ei sentakia...vaan jospa saisin jostakin yösijan...ja onnistuihan se.
Lähellä ns kurvia oli Pelastusarmeijan yömaja. Se oli auki ilta kuudelta , aamu kuuteen eikä siellä muuta tarjottu kuin pelastuksen sanaa. Ei edes hernesoppaa.
Noh...sinne menin.
Kello oli ilta kymmenen paikkeilla. Siinä oli yksi iso huone , ainakin 50 petiä ja ne oli sellaisia kitiseviä vanhanajan hetekoita muistuttavia. Ilmeisesti olkipatja , sekin kuhmuralla jo parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten. Yksi peitto. Jotakin vuoden 1940 mallinen.Painoi ainakin kymmenen kiloa.
"Kämppä" oli ihan täynnä kun tulin sinne ja sentakia sain sängyn aivan ulko-oven vierestä. Siispä peitto korviin, vaatteet päällä ja eikun nukkumattia odottamaan.
KROOH.....KRooh....kuulin aivan läheltäni...krooh....ja kun vilkaisin mitäs nyt ,huomasin ison äijän nukkuvan minusta noin viiden metrin päässä...ja kuorsasi....Krooh...krooh...
Krooh.. Todella tavatonta kuorsausta. Koko ajan...koko ajan.Siis ei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Kaiken huippuna siihen huoneeseen lappasi jatkuvasti uusia kodittomia , lämmittelemään ainakin. Koska minun sänkyni oli ihan sen ulko-oven vieressä.....joka kerta oven avauduttua sain kintuilleni kylmää ulkoilmaa.Sellainen shuuh....shuuh vaan kuului.
Pkeles tuumasin.....
Nousin, otin kenkäni sänkyn alta ja mä menin.
Pihalle kylmään. Siitä pikkuhiljaa kävelin etukumarassa kädet taskuissani tuttuun paikkaan....Porvoonkatu 5-7 B 63. Kallioon, Brahenpuiston lähelle. Kellariin astelin..juu.
Aiettä se katiskaverkkovarasto tuntuikin hienolta. Ei haitannut vaikkein saanutkaan kinttujani suoraan. XXXXxxxxXXXxxx ja nukahdin.
Muutaman päivän päästä onnistuinkin samaan vuokra-asunnon Laukkipääntie 3 , Tapanilasta. 11 km päästä Hesasta ja se onkin ihan uusi tarina. Tuvan omisti Nion pariskunta. Täyshulluja molemmat.......Isäntä oli Wärtsilän Helsingin telakalla pomona.
Juu.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jatkoa......"Äiti...täällä on setä".
Noin 3 viikkoa oleilen, etupäässä öisin, siellä entisen asuntoni kellarivarastossa ja arvakkaapa miltä välillä tuntui....
Sentakia kävelin Vaasankadulle illalla ...ei..ei sentakia...vaan jospa saisin jostakin yösijan...ja onnistuihan se.
Lähellä ns kurvia oli Pelastusarmeijan yömaja. Se oli auki ilta kuudelta , aamu kuuteen eikä siellä muuta tarjottu kuin pelastuksen sanaa. Ei edes hernesoppaa.
Noh...sinne menin.
Kello oli ilta kymmenen paikkeilla. Siinä oli yksi iso huone , ainakin 50 petiä ja ne oli sellaisia kitiseviä vanhanajan hetekoita muistuttavia. Ilmeisesti olkipatja , sekin kuhmuralla jo parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten. Yksi peitto. Jotakin vuoden 1940 mallinen.Painoi ainakin kymmenen kiloa.
"Kämppä" oli ihan täynnä kun tulin sinne ja sentakia sain sängyn aivan ulko-oven vierestä. Siispä peitto korviin, vaatteet päällä ja eikun nukkumattia odottamaan.
KROOH.....KRooh....kuulin aivan läheltäni...krooh....ja kun vilkaisin mitäs nyt ,huomasin ison äijän nukkuvan minusta noin viiden metrin päässä...ja kuorsasi....Krooh...krooh...
Krooh.. Todella tavatonta kuorsausta. Koko ajan...koko ajan.Siis ei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Kaiken huippuna siihen huoneeseen lappasi jatkuvasti uusia kodittomia , lämmittelemään ainakin. Koska minun sänkyni oli ihan sen ulko-oven vieressä.....joka kerta oven avauduttua sain kintuilleni kylmää ulkoilmaa.Sellainen shuuh....shuuh vaan kuului.
Pkeles tuumasin.....
Nousin, otin kenkäni sänkyn alta ja mä menin.
Pihalle kylmään. Siitä pikkuhiljaa kävelin etukumarassa kädet taskuissani tuttuun paikkaan....Porvoonkatu 5-7 B 63. Kallioon, Brahenpuiston lähelle. Kellariin astelin..juu.
Aiettä se katiskaverkkovarasto tuntuikin hienolta. Ei haitannut vaikkein saanutkaan kinttujani suoraan. XXXXxxxxXXXxxx ja nukahdin.
Muutaman päivän päästä onnistuinkin samaan vuokra-asunnon Laukkipääntie 3 , Tapanilasta. 11 km päästä Hesasta ja se onkin ihan uusi tarina. Tuvan omisti Nion pariskunta. Täyshulluja molemmat.......Isäntä oli Wärtsilän Helsingin telakalla pomona.
Juu.
Ekku Mattila.
