5/1-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Niin kului vuosi ja kaksi, neljä sekä kymmenen ja kohta 20 vuotta. Heemiläiset olivat jossain määrin toipuneet hirvittävästä verilöylystä , nuolleet haavansa ja saaneet jälleen kokoon uusia ihmisiä. He olivat uudelleen rakentaneet kylänsä ja kaupunkinsa, huoltaneet peltonsa viljaa tuottamaan, ohjailleet kasteluvedet määrätyille maille. Korottaneet linnojensa kivivarustukset.
Argonille oli tehty toinen huone, parempi entisestä, kuusinkertaisten nahkaseinien sisälle turvaan, vartijoina valiomiehet. Yöllä sekä päivällä.
Mutta taivas ei enää heille vastanut. Vaikka kuinka rukoiltiin , apua huudettiin, niin taivas oli hiljaa. Argonin ympärillä olevat hoitajat tekivät kaikkensa , määräysten mukaan, kumartelivat sekä anoivat, niin mitään ei tapahtunut. Vastausta ei Argonista ei kuulunut. Kultaiset kerubitkin oltiin uusiin vaihdettu, tarkasti vanhojen oppien mukaan,toisiinsa kumartivat, laitteen päällä. Taivas oli yhä hiljaa.
Pyhä tanssikaan ei auttanut mitään, loitsuja laulettiin, piirtoja maahan vedeltiin, sekä karitsoja uhrattiin satamäärin. taivas oli hiiren hiljaa. Argon oli mykkä, kenties rikki mennyt, hajonnut kuljetusten aikana. Taisteluiden keskellä haljennut. Mikään, ei mikään auttanut. Taivas oli hiljaa.
¤¤¤
Kunnes, sattumalta yhdestä romukasasta löydettiin vanha kivinen taulu. Se oli metrin/toista ja litteä kooltaan, tasainen sekä kiiltävä ja siinä oli vanhoja kirjoituksia. Nyt äkkiä paikalle vanhan kielen osaajia, taivaskielen taitajia, ikiukkoja historian hämärästä, vänkäleukaisia tietäjiä, parrat rinnalle riippuen. Heille tehtävä annettiin. Tuokaa puhtaita Oinaita he sanoivat. Suvultaan oivalliset, heillä suorat sorkat sekä puitteet, kaikkinaista ominaisuutta , ei vähääkään vikaa, yhdeksänkuukautta ikää, jokaisella heistä. Näitä tuokaa 1000 mulle. Tuhat mulle tuokaa.
Ja niin tehtiin.
Ekku Mattila.
Jatkuu...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Niin kului vuosi ja kaksi, neljä sekä kymmenen ja kohta 20 vuotta. Heemiläiset olivat jossain määrin toipuneet hirvittävästä verilöylystä , nuolleet haavansa ja saaneet jälleen kokoon uusia ihmisiä. He olivat uudelleen rakentaneet kylänsä ja kaupunkinsa, huoltaneet peltonsa viljaa tuottamaan, ohjailleet kasteluvedet määrätyille maille. Korottaneet linnojensa kivivarustukset.
Argonille oli tehty toinen huone, parempi entisestä, kuusinkertaisten nahkaseinien sisälle turvaan, vartijoina valiomiehet. Yöllä sekä päivällä.
Mutta taivas ei enää heille vastanut. Vaikka kuinka rukoiltiin , apua huudettiin, niin taivas oli hiljaa. Argonin ympärillä olevat hoitajat tekivät kaikkensa , määräysten mukaan, kumartelivat sekä anoivat, niin mitään ei tapahtunut. Vastausta ei Argonista ei kuulunut. Kultaiset kerubitkin oltiin uusiin vaihdettu, tarkasti vanhojen oppien mukaan,toisiinsa kumartivat, laitteen päällä. Taivas oli yhä hiljaa.
Pyhä tanssikaan ei auttanut mitään, loitsuja laulettiin, piirtoja maahan vedeltiin, sekä karitsoja uhrattiin satamäärin. taivas oli hiiren hiljaa. Argon oli mykkä, kenties rikki mennyt, hajonnut kuljetusten aikana. Taisteluiden keskellä haljennut. Mikään, ei mikään auttanut. Taivas oli hiljaa.
¤¤¤
Kunnes, sattumalta yhdestä romukasasta löydettiin vanha kivinen taulu. Se oli metrin/toista ja litteä kooltaan, tasainen sekä kiiltävä ja siinä oli vanhoja kirjoituksia. Nyt äkkiä paikalle vanhan kielen osaajia, taivaskielen taitajia, ikiukkoja historian hämärästä, vänkäleukaisia tietäjiä, parrat rinnalle riippuen. Heille tehtävä annettiin. Tuokaa puhtaita Oinaita he sanoivat. Suvultaan oivalliset, heillä suorat sorkat sekä puitteet, kaikkinaista ominaisuutta , ei vähääkään vikaa, yhdeksänkuukautta ikää, jokaisella heistä. Näitä tuokaa 1000 mulle. Tuhat mulle tuokaa.
Ja niin tehtiin.
Ekku Mattila.
Jatkuu...
