26/1-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen vanhassa tutussa paikassani , Peräseinäjoelta suuntaansa , Sydänmaan paikkeilla.
Talossa eleli 1986 vanhahko pariskunta, (monta vuotta sitten jo edesmennet molemmat ) ,pari aikuista lasta ja pihalla louskutti isokokoinen susikoira......Elmeri oli talon vahdin nimi.
Räyh...räyh..
Kerran sisälle kaffille kutsuttiin ja mä menin tottakait. Oli pullaa ja piparia , makkaraleippää sekä muuta särvintä. Kermaakin sain juu.
Kesken kaffinjuonnin tunsin että jokin oikeaa jalkaani kiehnasi , katsoin alas ja talon kissihän se siinä tuttavuutta teki. Oli mirri laiha, melkein luuta ja nahkaa. Häntäkin vähän kuten piisamilla , ns rotanhäntäviilan mallinen , korvat lerpallaan alaspäin ja minua kohden katseli.
Nauh...mii.....naauuh..
Tunsin että ruokaa mirri minulta halusi ja sen sanoinkin talon isännälle....."makkaraako kissi kerjää ....voinko antaa pienen siivun"..?.....johon isäntä sanoi....."ei saa ruokkia kissaa....jos ei hiiriä osaa pyydystää niin kuolkoon nälkään".
Voi että mua harmitti kissin puolesta.....
Koska tutuksi me keskenämme tultiin, iin useasti piipahdin talossa kylässä...ja arvakkaapa mitä toin joka kerta taskussani muovipussukassa??....juu--juu....välillä salaa annoin kissille pihalla kymmenkunta lihapullaa , usein ison makkaranpätkän ja joskus lihanpalan. Hyvin kelpasi antimeni ja kissi alkoi riskaantumaan selvästi.
Kirjoitti:
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen vanhassa tutussa paikassani , Peräseinäjoelta suuntaansa , Sydänmaan paikkeilla.
Talossa eleli 1986 vanhahko pariskunta, (monta vuotta sitten jo edesmennet molemmat ) ,pari aikuista lasta ja pihalla louskutti isokokoinen susikoira......Elmeri oli talon vahdin nimi.
Räyh...räyh..
Kerran sisälle kaffille kutsuttiin ja mä menin tottakait. Oli pullaa ja piparia , makkaraleippää sekä muuta särvintä. Kermaakin sain juu.
Kesken kaffinjuonnin tunsin että jokin oikeaa jalkaani kiehnasi , katsoin alas ja talon kissihän se siinä tuttavuutta teki. Oli mirri laiha, melkein luuta ja nahkaa. Häntäkin vähän kuten piisamilla , ns rotanhäntäviilan mallinen , korvat lerpallaan alaspäin ja minua kohden katseli.
Nauh...mii.....naauuh..
Tunsin että ruokaa mirri minulta halusi ja sen sanoinkin talon isännälle....."makkaraako kissi kerjää ....voinko antaa pienen siivun"..?.....johon isäntä sanoi....."ei saa ruokkia kissaa....jos ei hiiriä osaa pyydystää niin kuolkoon nälkään".
Voi että mua harmitti kissin puolesta.....
Koska tutuksi me keskenämme tultiin, iin useasti piipahdin talossa kylässä...ja arvakkaapa mitä toin joka kerta taskussani muovipussukassa??....juu--juu....välillä salaa annoin kissille pihalla kymmenkunta lihapullaa , usein ison makkaranpätkän ja joskus lihanpalan. Hyvin kelpasi antimeni ja kissi alkoi riskaantumaan selvästi.
Kirjoitti:
Ekku Mattila.
