27/4-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päiväkirjani sen kertoo.....taikka tämänkin tositarinan:
Siis:
1966 lopussa asuin Oulussa ja tuumasin että jospa muutan ns työn perässä Helesinhiin ja niin tein. Koska siihen (kin) aikaan sieltä oli vaikea saada asuntoa , äiteeni sanoi mulle että sulla olisi asunto veljensä asunnolla, sillai väliaikaisesti, niin kauan kun saan asunnon.....ja mä hyppäsin junaan yksi sininen matkalaukku käressäni....ja kas kas yks päivä 27/4-1967 löysin itseni seisomasta keskellä Hesan rautatieasemahallia.
Kioskista soitin äiteeni veljelle( joka ei tiennyt äiteeni soittamisesta/sopimisesta yhtään mitään) että ny oon täällä että tuukko hakemaan ja hän sanoi että häh?? häh?? häh?? ....ja ei mennyt kun 15 minuuttia kun Aarne-eno asemahalliin tupsahti. Muistan ikäni hänen ilmeensä. Siinä oli selvää lievää paheksuntaa/itutustakin mukana ja miten hän seisoi paikallaan mun edessäni ainakin minuutin/kaks. Melkein "kuulin" hänen sanovan että painus poika elevettiin siitä seisoskelemasta.Takaisin Ouluun taikka vaikka Härmäänkin, mutta tänne et aatana kyllä tuu. Niin siinä kului kolmaskin minuutti ja piiiitkiiin hampain enoni sanoi ääni käheänä , että nooh....tuotah nooh....tuus sitten siitä.Menhän.
Raitsikka kolme teehen me astuttiin , suuntana Aleksis-Kivenkatu 5-7 B 63. Yhyreksäs kerros.Ihan Brahenpuiston vieressä ja parvekkeelta näkyi keväinen Linnanmäki. Enoni asunnossa asuskelin 3 kuukautta ja sitten sain oman asunnon, joka on aivan eri juttu, taikka kertomus.
Näin.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Päiväkirjani sen kertoo.....taikka tämänkin tositarinan:
Siis:
1966 lopussa asuin Oulussa ja tuumasin että jospa muutan ns työn perässä Helesinhiin ja niin tein. Koska siihen (kin) aikaan sieltä oli vaikea saada asuntoa , äiteeni sanoi mulle että sulla olisi asunto veljensä asunnolla, sillai väliaikaisesti, niin kauan kun saan asunnon.....ja mä hyppäsin junaan yksi sininen matkalaukku käressäni....ja kas kas yks päivä 27/4-1967 löysin itseni seisomasta keskellä Hesan rautatieasemahallia.
Kioskista soitin äiteeni veljelle( joka ei tiennyt äiteeni soittamisesta/sopimisesta yhtään mitään) että ny oon täällä että tuukko hakemaan ja hän sanoi että häh?? häh?? häh?? ....ja ei mennyt kun 15 minuuttia kun Aarne-eno asemahalliin tupsahti. Muistan ikäni hänen ilmeensä. Siinä oli selvää lievää paheksuntaa/itutustakin mukana ja miten hän seisoi paikallaan mun edessäni ainakin minuutin/kaks. Melkein "kuulin" hänen sanovan että painus poika elevettiin siitä seisoskelemasta.Takaisin Ouluun taikka vaikka Härmäänkin, mutta tänne et aatana kyllä tuu. Niin siinä kului kolmaskin minuutti ja piiiitkiiin hampain enoni sanoi ääni käheänä , että nooh....tuotah nooh....tuus sitten siitä.Menhän.
Raitsikka kolme teehen me astuttiin , suuntana Aleksis-Kivenkatu 5-7 B 63. Yhyreksäs kerros.Ihan Brahenpuiston vieressä ja parvekkeelta näkyi keväinen Linnanmäki. Enoni asunnossa asuskelin 3 kuukautta ja sitten sain oman asunnon, joka on aivan eri juttu, taikka kertomus.
Näin.
Ekku Mattila.
