16/12-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Opin tuntemaan yhden perheen Kurejoella vuonna 1991. Kävin heillä silloin tällöin ja myöskin päinvastoinkin ja niin aikaa kului.
Jalasjärven aikana tein autokauppaa Mustalammelaisen perheen kanssa ja kävin heillä silloin tällöin ja myöskin toisinkin päin.
Ja aikaa kului.Molempien perheitten miehet, sanotaan heitä vaikka Ismoksi ja Jussiksi alkoivat sairastaa sokeritautia, siis diapesta. Pari vuotta sitten Ismolta leikattiin varvas ja sitten kaksi ja myöhemmin lisää. Vuosi sitten Jussilta leikattiin jalkapöytä ensin oikealta puolen ja sitten kolme kuukautta sitten oikea jalka melkein polveen saakka.
Molemmat ovat nyt rullatuolissa.
Kesällä kävin Ismon tykönä joka oli todella allapäin. "Akka perkele jätti....häipyi Nummelaan..tana...tapan ittu itteni....paskaako tätä elämää enää kattelen...meen liiteriin ja narun jatkoksi vaan..."
Kolme kuukautta sitten kävin Jussin luona joka oli todella allapäin..." Eukko helevetti otti ja jätti ...muutti Tampeeelle...elevetti ammun itteni....ei mulla enää oo mitään väliä".
Viivyin molempien luona tunnin/kaksi, juteltin sekä tuumattiin missä mennään ja mihin suuntaan. Sanoin jyrkästi ettei itsemurha ole mikään ratkaisu., sillä aina on toivoa kun on elämää ja pitää vain jaksaa kaikesta huolimatta. Ehdotin että maailmassa on varmasti naisia, joita ei yksijalkainen mies haittaa ja jotka haluavat auttaa lähimmäistään..." laita some lämpiämään ja anna yhteydenottojen tulla".....ja niitähän tuli.
Nyt molemmilla "jalkapuolilla" menee hyvin. Ismo on muuttamassa etelän lämpöön morsiamensa kanssa ja Jussilla on samanlaisia suunnitelmia Eevansa kanssa. Eilen illalla Ismo soitti ja esitti parhaimman kiitoksensa ...." Ekku aatana...oot kuule mahtava äijjä...iliman sua en olisi enää olemassa....aatana."
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Opin tuntemaan yhden perheen Kurejoella vuonna 1991. Kävin heillä silloin tällöin ja myöskin päinvastoinkin ja niin aikaa kului.
Jalasjärven aikana tein autokauppaa Mustalammelaisen perheen kanssa ja kävin heillä silloin tällöin ja myöskin toisinkin päin.
Ja aikaa kului.Molempien perheitten miehet, sanotaan heitä vaikka Ismoksi ja Jussiksi alkoivat sairastaa sokeritautia, siis diapesta. Pari vuotta sitten Ismolta leikattiin varvas ja sitten kaksi ja myöhemmin lisää. Vuosi sitten Jussilta leikattiin jalkapöytä ensin oikealta puolen ja sitten kolme kuukautta sitten oikea jalka melkein polveen saakka.
Molemmat ovat nyt rullatuolissa.
Kesällä kävin Ismon tykönä joka oli todella allapäin. "Akka perkele jätti....häipyi Nummelaan..tana...tapan ittu itteni....paskaako tätä elämää enää kattelen...meen liiteriin ja narun jatkoksi vaan..."
Kolme kuukautta sitten kävin Jussin luona joka oli todella allapäin..." Eukko helevetti otti ja jätti ...muutti Tampeeelle...elevetti ammun itteni....ei mulla enää oo mitään väliä".
Viivyin molempien luona tunnin/kaksi, juteltin sekä tuumattiin missä mennään ja mihin suuntaan. Sanoin jyrkästi ettei itsemurha ole mikään ratkaisu., sillä aina on toivoa kun on elämää ja pitää vain jaksaa kaikesta huolimatta. Ehdotin että maailmassa on varmasti naisia, joita ei yksijalkainen mies haittaa ja jotka haluavat auttaa lähimmäistään..." laita some lämpiämään ja anna yhteydenottojen tulla".....ja niitähän tuli.
Nyt molemmilla "jalkapuolilla" menee hyvin. Ismo on muuttamassa etelän lämpöön morsiamensa kanssa ja Jussilla on samanlaisia suunnitelmia Eevansa kanssa. Eilen illalla Ismo soitti ja esitti parhaimman kiitoksensa ...." Ekku aatana...oot kuule mahtava äijjä...iliman sua en olisi enää olemassa....aatana."
Ekku Mattila.
