12/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kokemani tosi kummituskokemus.
Asuin välillä syntymäpitäjässäni Alahärmässä 1982-84 , kun kuulin paikasta jossa kummittelee.
Tyhjä talo oli Alahärmän kirkolla, lähellä Pirin koulua , Pesolan kylätietä noin 6 km Haarusjärvelle päin.
Moni kummitustalosta kertoili ja minäpoika siitä innostuin. Talon pihapiirissä oltiin nähty ns virvatulia , varsinkin talvisin , liikkuvia valopalloja sekä kuultu kummia jysähteleviä ääniä.
1982 talvella, maaliskuussa , yöllä 01,00 paikalle menin. oli ns hankikeli, kuu valaisi puiden takaa ja koko luonto oli kumman hiljainen.
Jätin autoni talosta 500 metrin päähän, vanhan kattotiilitehtaan tyhjälle tontille . Pian olinkin kummitustalon pihalla. Tupa oli harmahtava , puolitoista kerrosta, kaksi sisäänkäyntiä , lähellä pieni jo sortunut hirsinen aitta, ns vinttikaivosta jäljellä enää lahonneet parrut.
Molemmat ulko-ovet olivat lukittu naulaamalla niiden yli ristiin vahvat lankut , isoilla nauloilla jotka olivat ruostuneet jo aikoja sitten. Mutta.....ahaa....oikein hyvä...
Yksilasiset ikkunat olivat hatarasti kiinni, niiden puitteet harmaasta puolilahonneesta puusta , hyvä kun jollakin lailla kiinni pysyivät.
Kesti hetken aikaa kun ikkunan sain avattua ,kivijalan päältä vähän jaloillani tukea otin ja helposti sisälle pääsin. Kuu antoi senverran valoa että näin. Huone johon tulin oli jonkinlainen tupapirtti , vanhoja mattoja lattialla , pieni pöytä sekä muutama tuoli , pitkä rahi toisella puolella huonetta ja vastapäätä ns päistä vedettävä vanha kellertävä sänky.
Nohniin , tuumasin ja eikun kummajaasia odottamaan. Menin sängyn päälle makaamaan ja jonkinlaisen filtti/täkin päälleni vedin. Pakkasta oli vain muutama pykälä ja täkin alla tuntui melkein kotoiselle. Taisin nukahtaa.....
Jaatkuuuuuu....
Heräsin hätkähtäen. Kirkas kapea valokiila valaisi suoraan kasvoihini. Se tuli huoneen verhon välistä ja asia selvisi. Kuu paistoi suoraan siihen huoneeseen ja valokiila oli löytänyt tiensä verhoissa olevasta reiästä. Ensin luulin jonkun valaisevan taskulampulla naamaani. Pienen helpottuneen hymynkareeri keskeytti tehokkaasti suoraan huoneen yläpuolelta kuuluva rautahetekan narskunta. Olin itsekin aikoinani muksuaikana nukkunut paljon rautahetekassa ja tunsin/tiesin miltä sen ratinaa kuulostaa kun joku siinä kääntyilee.
Selvästi joku asusteli huoneen yläpuolella , oli ilmeisesti herännyt ja natisutti rautahetekkaa.
Sitten alkoi kuulumaan raskaita askeleita . Ne etenivät hiljaa minusta katsoen oikealle ja taskulamppuni valossa näin miten katosta irtoili pieni pöly/sahajauhohiukkasia. Ne näyttivät alas hiljaa vajotessaan ikäänkuin pienelta hopealumisateelta.
Jossakin avattiin ovi , se narahti ja raskaat askeleet alkoivat kuulumaan talon toisesta päästä.
Tajusin heti että ylhäällä asusteli joku ja oli tulossa alas ensimmäiseen kerrokseen , kenties pihalle hyysikkään helpotusta saamaan. Avattiin ulko-ovi , raskaita askeleita , portailla kolisteli ja sitten äänet hiljeni. Mutta mitä jumankautta???......kuulin selvästi miten joku ähki ja ähki...ähki ja taas ähki, suoraan ikkunani ulkopuolella ja päästi ilmiselvän ruikkupaskan hangelle.
Voi peeveli tuumasin. Talossahan asuttiin täyttä päätä. Tuumasin odottaa kun yläkerran asukki tekee tehtävänsä ja menee jatkamaa uniaan. Sitten minä hiljaa otan ja häivyn.
Taas ulko-ovi narahteli. Raskaat askeleet liikkuivat talon toisesta päästä ylös , joku avasi jossakin oven ja askeleet liikkuivat , mutta nyt oikealta vasemmalle. Taas pöly/sahanpuru hopeiset pikkulumihiutaleet hiljaa vajosivat alas ylhäältä katosta , rautahetekka hetken narahteli ja sitten oli täysin hiljaista.
Jaaatkuuuuuuu..
Hetken siinä laverilla odottelin , varovasti ikkunasta ulos pihalle ja ajettelin että se siitä sitten.
Ei talossa mitään kummajaasia ole. Se on täysin asuttu. Senverran utelias olin että varovasti taskulampullani valkoista hankea valottelin.....ruikkupaskaa etsin. Ei mitään läjää näkynyt.
Ja.....ja.....talon molemmat ulko-ovet olivat yhä lujasti kiinni, paksuilla lankuilla . Ruostuneet nauln kannat vain näkyivät. Siitä ovesta ei olisi mahtunut kissikään. Ja samassa tajusin. Olin kokenut elämäni mahtavimman kummitushetken. Tyytyväisenä autolleni kävelin ja kotiini menin posket innosta punaasena.
Jaatkuuuuu..
Samana päivänä menin "vahingossa" kauppaamaan kummitustalon lähellä olevaan tuphan maalaamiani Alahärmän kirkon tauluja ja kyselemään että ostaisikos teirän naapuri myös noita taulujani...??...
Isäntä sanoi:
" Eehei poika hyvä.....talo on ollut tyhjillään vuodesta 1955......siinä asui pariskunta joka muutti Australiaan töiden perään.......sille tielle jäivät........eikä heistä ole mitään kuulunut sen koommin.....sinne jäivät.... ..Australiaan...".
Ekku Mattila.
jk: Tupa purettiin 2001. Ei edes kivijalkoja jätetty. Kaikki vietiin ties minne.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kokemani tosi kummituskokemus.
Asuin välillä syntymäpitäjässäni Alahärmässä 1982-84 , kun kuulin paikasta jossa kummittelee.
Tyhjä talo oli Alahärmän kirkolla, lähellä Pirin koulua , Pesolan kylätietä noin 6 km Haarusjärvelle päin.
Moni kummitustalosta kertoili ja minäpoika siitä innostuin. Talon pihapiirissä oltiin nähty ns virvatulia , varsinkin talvisin , liikkuvia valopalloja sekä kuultu kummia jysähteleviä ääniä.
1982 talvella, maaliskuussa , yöllä 01,00 paikalle menin. oli ns hankikeli, kuu valaisi puiden takaa ja koko luonto oli kumman hiljainen.
Jätin autoni talosta 500 metrin päähän, vanhan kattotiilitehtaan tyhjälle tontille . Pian olinkin kummitustalon pihalla. Tupa oli harmahtava , puolitoista kerrosta, kaksi sisäänkäyntiä , lähellä pieni jo sortunut hirsinen aitta, ns vinttikaivosta jäljellä enää lahonneet parrut.
Molemmat ulko-ovet olivat lukittu naulaamalla niiden yli ristiin vahvat lankut , isoilla nauloilla jotka olivat ruostuneet jo aikoja sitten. Mutta.....ahaa....oikein hyvä...
Yksilasiset ikkunat olivat hatarasti kiinni, niiden puitteet harmaasta puolilahonneesta puusta , hyvä kun jollakin lailla kiinni pysyivät.
Kesti hetken aikaa kun ikkunan sain avattua ,kivijalan päältä vähän jaloillani tukea otin ja helposti sisälle pääsin. Kuu antoi senverran valoa että näin. Huone johon tulin oli jonkinlainen tupapirtti , vanhoja mattoja lattialla , pieni pöytä sekä muutama tuoli , pitkä rahi toisella puolella huonetta ja vastapäätä ns päistä vedettävä vanha kellertävä sänky.
Nohniin , tuumasin ja eikun kummajaasia odottamaan. Menin sängyn päälle makaamaan ja jonkinlaisen filtti/täkin päälleni vedin. Pakkasta oli vain muutama pykälä ja täkin alla tuntui melkein kotoiselle. Taisin nukahtaa.....
Jaatkuuuuuu....
Heräsin hätkähtäen. Kirkas kapea valokiila valaisi suoraan kasvoihini. Se tuli huoneen verhon välistä ja asia selvisi. Kuu paistoi suoraan siihen huoneeseen ja valokiila oli löytänyt tiensä verhoissa olevasta reiästä. Ensin luulin jonkun valaisevan taskulampulla naamaani. Pienen helpottuneen hymynkareeri keskeytti tehokkaasti suoraan huoneen yläpuolelta kuuluva rautahetekan narskunta. Olin itsekin aikoinani muksuaikana nukkunut paljon rautahetekassa ja tunsin/tiesin miltä sen ratinaa kuulostaa kun joku siinä kääntyilee.
Selvästi joku asusteli huoneen yläpuolella , oli ilmeisesti herännyt ja natisutti rautahetekkaa.
Sitten alkoi kuulumaan raskaita askeleita . Ne etenivät hiljaa minusta katsoen oikealle ja taskulamppuni valossa näin miten katosta irtoili pieni pöly/sahajauhohiukkasia. Ne näyttivät alas hiljaa vajotessaan ikäänkuin pienelta hopealumisateelta.
Jossakin avattiin ovi , se narahti ja raskaat askeleet alkoivat kuulumaan talon toisesta päästä.
Tajusin heti että ylhäällä asusteli joku ja oli tulossa alas ensimmäiseen kerrokseen , kenties pihalle hyysikkään helpotusta saamaan. Avattiin ulko-ovi , raskaita askeleita , portailla kolisteli ja sitten äänet hiljeni. Mutta mitä jumankautta???......kuulin selvästi miten joku ähki ja ähki...ähki ja taas ähki, suoraan ikkunani ulkopuolella ja päästi ilmiselvän ruikkupaskan hangelle.
Voi peeveli tuumasin. Talossahan asuttiin täyttä päätä. Tuumasin odottaa kun yläkerran asukki tekee tehtävänsä ja menee jatkamaa uniaan. Sitten minä hiljaa otan ja häivyn.
Taas ulko-ovi narahteli. Raskaat askeleet liikkuivat talon toisesta päästä ylös , joku avasi jossakin oven ja askeleet liikkuivat , mutta nyt oikealta vasemmalle. Taas pöly/sahanpuru hopeiset pikkulumihiutaleet hiljaa vajosivat alas ylhäältä katosta , rautahetekka hetken narahteli ja sitten oli täysin hiljaista.
Jaaatkuuuuuuu..
Hetken siinä laverilla odottelin , varovasti ikkunasta ulos pihalle ja ajettelin että se siitä sitten.
Ei talossa mitään kummajaasia ole. Se on täysin asuttu. Senverran utelias olin että varovasti taskulampullani valkoista hankea valottelin.....ruikkupaskaa etsin. Ei mitään läjää näkynyt.
Ja.....ja.....talon molemmat ulko-ovet olivat yhä lujasti kiinni, paksuilla lankuilla . Ruostuneet nauln kannat vain näkyivät. Siitä ovesta ei olisi mahtunut kissikään. Ja samassa tajusin. Olin kokenut elämäni mahtavimman kummitushetken. Tyytyväisenä autolleni kävelin ja kotiini menin posket innosta punaasena.
Jaatkuuuuu..
Samana päivänä menin "vahingossa" kauppaamaan kummitustalon lähellä olevaan tuphan maalaamiani Alahärmän kirkon tauluja ja kyselemään että ostaisikos teirän naapuri myös noita taulujani...??...
Isäntä sanoi:
" Eehei poika hyvä.....talo on ollut tyhjillään vuodesta 1955......siinä asui pariskunta joka muutti Australiaan töiden perään.......sille tielle jäivät........eikä heistä ole mitään kuulunut sen koommin.....sinne jäivät.... ..Australiaan...".
Ekku Mattila.
jk: Tupa purettiin 2001. Ei edes kivijalkoja jätetty. Kaikki vietiin ties minne.
