maanantai 9. marraskuuta 2020

Oulun hiukkavaara 1964 ja Nilivaaran sotavamma.

 9/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.


Eilen , siis  Sunnuntaina  somessa oli  viesti  miten   Niinisalon  krh/harjoituksissa  oli   sirpale   hipaassu  varusmiehen  poskipäätä jättäen  ihoon  selvän jäljen. Matkaa  ampumapaikkaan  oli  sentään 80  metriä  joten mitään suurempaa  vahinkoa  sirpale  ei  aiheuttanu. Onhan mullakin (kuinkas muuten)  on vastaavanlainen  omakohtainen  kokemus omalta  ököajoiltani  Oulun  Hiukkavaarassa   1964. Komppania oli   harjoittelemassa  ammuntaa singolla    paffipanssarivaunua joka oli noin  60  meeterin päässä. Aluksihan  ei tietysti  singolla  ammuttu   kovia  paukkuja ,  vaan siinä oli ns  sisäpiippu jolla  präiiskttiin  valojuovakuteja  yks kerrallaan. Paukun koko taisi olla  Barabellumin (rauhantekijä) 7.65  jossen nyt  ihan väärin muista. Kun koulutus  eteni  ja  parhaat  valittiin  höökivaunuja   tuhoamaan , niin  sitten ammuttiin  jo kovilla  sillä   singolla. Se  taas tarkootti  ettei  ammuksen päässä  ollut  räjähtää   vaan  sen  tilalla oli  betoninen  klöntti ja  kyllä  sekin  aika  pitkälle  mojahti.Noin  50-60 metriä. Kaikkihan  sen tietää että  singolla  ammuttaessa  sen takapäästä  syöksyi  ammuntahetkellä  tulikuuma  lieska ja jos  sen tielle  osui, niin aiaiaiaiaiai.....ja  hengenlähtö  oli  melkoisen varma. Tämän takia meille teroitettiin  että "paankaas  jalat  ja koko  kruppi sillai  viistoon  asentoon ,että lieska menöö  ohitte."  .Samoin  opetettiin ettei  singolla  saa  ampua niin  että  sen  piipun  takana on seinä, sillä  lieska  singahtaa  ampujan  persuuksiin  ja   taas......aiaiaiaiaiaiai.......ih.......

ainiin......olin  just  oltu ampumassa  sillä  singolla  sellaisessa  pienessä  ryhmässä  jossa muut odottivat   vuoroaan  matalan  hiekkavallin takana. Jokaisen naama piti olla aika matalalla  maata  vasten , paitti  ampujan  tietty. Yks  ökökolleega  kurkotteli  kaula  pystyssä , soli   Nilivaara   niminen , Sallasta ja  hänestä tuli  sittemmin     "sotakoiramies".  Noh  ammunnnan  jälkeen  hän päästi kovan parkaasun   ja me  luultiin että  mistä ny?...tuliko suurikin  vahinko? Nilivaara hieroi kovaa  kyytiä kaulaansa ja  syykin selvisi.  Se  singon sisäpiipusta  lentäny  7.65  millinen   Barabellumin  kuula  otti jostakin  kimmokkeen  ja  lenneltyään  sinne ja  tänne  osuikin  sitten  miestä kaulaan. Ei  paukulla   enää palio voimaa ollu.Kuitenkin senverran että se  jäi  Nilivaaran  kauluksen ja ihon väliin jopa  hiukkasen   polttikin nahkaa. Kyllä  osumakohtaan  jonkunlainen  palovammakin  jäi , jos  tarkkaan  luuras  ja  Nilivaara  sitä  "sota-arpea"  esitteli  meille  vähän  kyllästymiseen  saakka. 

Ekku Mattila.