6/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noniin kansalaiset. Nyt menen melkein vanahaan aikaan , 6/11-1970 , 50 vuotta sitten ,Helsinkiin ja Kätilopistolle.Paikka oli siihen aikaan synnytysosasto , taikka se oli iso ruskea rakennus jossa oli monta kerrosta. Talo on ollut suljettuna jo vissiin 20 vuotta jossei enemmänkin. Vuoden 1970 alussa oli senaikaiseen perheeseeni tulossa vauveli . Siihen aikaan tuli käytäntö, taikka mahdollisuus että myös isäkki voi osallistua vauvansa synnytykseen olemalla ns läsnä siinä tilanteessa ja tottakait heti siihen tartuin. Olin heti ekassa miesten synnytysvalmennuskurssissa , joka pidettiin Hakaniemessä olevassa virastotalossa ja meitä isiä oli 39. Ekakurssilla meille näytettiin mustavalkoisia rainoja synnytystilanteista ja jo kaksi kurssilaasta otti ja pyörtyi. Tuolit vain heilahti kun isät kellahti lattialle. Minäpoika pysyin pystyssä. Kurssi kesti kolme iltaa, kaks tuntia kerralla ja sitten olimme valamiit suureen tapahtumaan.....
Ja.........5/11-1970 ...illalla kuuden maissa alakoi näyttää sille että mualimaan olisi pikapikaa tulossa uusi muksu ja eikun taxilla nopiaa Kätilöopistolle , nainen tutkimuspöyrälle ja sanottiin ettei mitään kiirusta vielä ole. Odotellaan ja minä takaasin taxilla asuntooni , jossa eherin olla neliä tuntia kun soitettiin että tuuppas takaasin , muksu saattaa pian syntyä. Sain valooset vaatteet ylleni , hiusverkon tukkaani , sekä ns kusiluistimet jalakaani (SA-tyyli) ja samhan huoneeseen missä oli valamiina nainen uutta vauvvaa putkauttamassa.
Jaa ja juu......vaikka yhyrellä oli polttoja ja koviakin , niin eipä muksua näkynynnä. Ei missään. Soli vissiin tuumannu etten tuukaan . Oon hilijaa ja hissukseen. Jospa kukaan ei huamaa mitään.Jäänpäs piiloon. .....mutta ehei. Eihän se niin mene. Kun 3-4 tuntia oli kulunut , eikä muksua näkynyt, niin yks hoitaja kävi hakemassa sellaaseen nykyysen hitsauskonhen tyylisen , pyörillä olevan kärryn, jonka se hyväkäs työnsi siihen synnytyshuoneeseen.Kitinä vain kuului.Meinaan sen kärryn pyäristä.....Ja...ja..ja.ja....saakuri sentään. Sen koneen toisessa päässä oli pölynimurin tapaaneen letku, jossa oli pualipallon olooneen kumityyny ja sen se hoituri painoi.....sanonko mihin ??....juu sinne juuri, vähäsen jo näkyvissä olevan vauvelin päähän ja tums...tums..tums...tuuuuuums....tuuuuumsh...tuuuuuuuuumshhf....kuului. Tekis mieleni sanua, taikka kirioottaa että pankaas arvaan millaaisia tuskanhuutoja synnytyshuoneessa kuului..??...mutten tairakaan niin kirioottaa. Ei keskiaikaasessa kirutushuanhessakaan sellaasia huutoja ole kuulunu, taikka ties vaikka olisi kuulunukkin. Jokatapauksessa se fuuf....fuuf auttoi ja vauveli tullahti maailmaan , 6/11-1970 imukuppisynnytyksellä , jumalattomalla väkisin kiskomisella, mutta tuli kuitenkin...........ja nimekseen sai :Tahiti Kaarina.Tua Kaarina on niinku senkaikaaseen anopin kunniaksi meinaan.....Juu. ...ainiin....olin ihkaensimmääneen koko Suamessa jonka muksun nimeksi tuli Tahiti. Myös 1977 syntyneen muksun nimi on kans Tahiti, mutta Nanna Tahiti, Kesätuuli. Laki ei salli samaan perheeseen kahta saman nimistä lasta ja kun toi toinen Tahiti oli (taas) mun uudesta perheestä, niin lainkirjat antoi siihen mahdollisuuden. Muistaakseni nykyisin Suomessa on (vaan) 3 Tahiti nimistä muksua ja yksi "Norreksen" Tahiti. Hän on syntynyt 1978.
Ekku Mattila.
