9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
On syyskuun loppupuoli, illalla kello 20,00 ja istuskelen tuusannuuska niminen kissi sylissäni asuntomme eteläpäädyssä.Penkki on vanhan ,puretun Saabin takapenkki jossa on hyvä istuskella sekä
ajatella niitä kuuluisia sinisiä ajatuksia.
esim...minulla oli Olarissa kissi joka iltajotoksellaan joutui katalan ajoneuvon yliajamaksi ja samanlainen onnettomuus kohtasi toista kissaani Keravalla ja silloin tuumasin että jos minulla joskus on vielä kissi,niin laitan sen nimeksi tuusannuuska...sillä sellaisiksi ne aikaisemmat kissini littaantuivat.
Tuusannuuskaksi....pläts....
Ai niin....kissi kehrää sylissäni tyytyväisenä kun se aivan odottamatta salamannopeasti ponnistaa sylistäni maahan,todella pitkällä loikkauksella ja päästäen jumankauta kovan sähisevän parkaisun.
Kissin ponkaisu on niin voimakas ja raju,että sen kynnnet aikaansaavat toiseen reiteeni syvät viiltohaaavat...(onneksi vain reiteen...hmpmp...)ja niiden parantelemiseen meni parisen päivää.
Tottakait silmät pyöreänä ihmettelin kissin kummallista käytöstä,kun huomaan puolihämärällä taivaalla kummallisen vekottimen...sellaisen kolmiomallisen..kuten ison Bumerangin..kooltaan noin
6-8 metriä....väriltään harmahtava...hiukan mattapintainen...ei kiiltänyt lainkaan...
Mitat pystyin arvioimaan seuraavana aamuna vastapäisten puiden pituudesta,jotka sijaitsivat noin
60 metrin päässä asunnostani.
Tämä vekotin piti jännää ääntä liikkuessaan siinä ylläni noin 10 sekunnin ajan..jotenkin sfiuuh,,sfuuh,,suiht,,shoots...taikka jotakin sinne päin....ja katosi kuin taikaiskusta...tyhjään...
Ja se tuusannuuska kissi...teki saman tempun...jonnekin suhahti...
Ei hiirentappajaa näkynyt moneen päivään..mikä oli erikoista...sillä lempipuuhanaan oli makoilla
aina joko sylissä , taikka sitten lehtiä lukevan ihmisen niskassa kuin kaulaliina...rentona kuin kissi vain voi olla...
Kun kissi siten ilmaantui tupahan,niin sillä oli silmät suurina kuten lautaset..,isot sellaiset..
Mitä kissi säikähti??
Minä säikähdin kissin loikkausta..
Ufohan se liikehti.
Ufo.
9/5-2012.
Ekku Mattila.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Väärä Emppu Härmässä 1982.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Olen kauppias Paavo Laakson kaupan edessä ,vuosi 1982.
Vaimoni on mennyt sisälle kaupaan ja katsoin parhaimmaksi jäädä ulos odottamaan 4 muksun kanssa.
On kesä ja ampiaiset surajaa.
Ylisen ompelimon suunnasta tulee tuttu mies Kalliokosken Pentti...asuu lähellä Syrjäsen Mattia ja
useasti liikeellä kirkonkylässä....Pentti meinaan,,,Matti ajelee kuorma-autollaan enimmäkseen...
Pentti on sellaisessa pienessä sievässä...tapansa mukaan...iloisella tuulella...niinkuin aina...muuten hiljainen ja harmitoon veikkonen.
Kun Pentin näen,,niin moikkaan tietty,,koska emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen...Helsingissä
asumiseni takia...,mutta Pentti ei vastaa mitään...lataa vain piippuaan...aromallako...en muista...ja menee kauppaan sisälle.
Minä aprikoin että onpas Pentistä tullu rehevä miäs,,ylypiä ja nokkava kun ei mua mukamas enää jaksa muistaa...menöö vaan ohitte nenä pystys...mistähän itteensä ottanu....
Ja niin Pentti tulee kohta kaupasta,,jää portaille , sytyttää piippunsa ja silloin lausun...
"muistakkos...moon Mattilan Emppu,,,Väinöön ja Martan poika...ny oon muuttanu tänne Härmhän....Saarijärveltä...sitä ennen Hesassa...että sillei...muistakkos..." ???häh??
Ja Pentti imaisee piipustaan jumalattomat savupöllähdykset,katselee mua sillai jännästi ja sanoo..
"joo...kylmä Empun muistan...Väinön ja Martan poijan...muttet sä oo Emppu..et".
Noh minä vakuuttamaan että oon,,oon se Emppu...oon .oon..ja ekkö enää tunne...ja siihen Pentti sanoo..."Molin vuanna 56 tuala Asumaan pellonpiantareella..jokirannas...nukkumas...(soli sammunu lisään ny tässä) kun havaattin taivhalla kummallisen valoilimiön...se kieppui ja heilui ja jäi yhthen kohtaan ja kun tarkemmin tuijjootin ,niin sen valoilimiön kohoralla oli yks kersa leikkimäs...ja sen tunnistin het paikalla...pellavatukka...sellaanen pitkä..kun enkelhillä...soli Mattilan Emppu,,,Väinön ja Martan kersa...ja siältä valoilimiöstä tuli alas toinen kersa...samanlaaset hiuksekkin...ja kun se osui maahan...niin se Väinön ja Martan kersa nousi siishen kirkkauthen ja
heti paikalla otti ja katosi...
Siis...sanoi Pentti vahvalla äänellä....et oo se Emppu jonka tunnin,,,sut on vaihrettu...mä havaattin sen omilla silimilläni...oot väärä Emppu...ja niin Pentti hyppäs pyöränsä selkään ja katosi kotiansa
kohoren....nykyystä Knuuttilanraittia...ja sinne meni...
Asuin Härmässä noin 3 vuotta ja joka ikinen kerta kun Pentin näin,taikka kohdattiin,,ei perskeles mua moikannu...soli mutus...moon väärä Emppu...
Oonko??
9/5-2012.
Ekku Mattila
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Olen kauppias Paavo Laakson kaupan edessä ,vuosi 1982.
Vaimoni on mennyt sisälle kaupaan ja katsoin parhaimmaksi jäädä ulos odottamaan 4 muksun kanssa.
On kesä ja ampiaiset surajaa.
Ylisen ompelimon suunnasta tulee tuttu mies Kalliokosken Pentti...asuu lähellä Syrjäsen Mattia ja
useasti liikeellä kirkonkylässä....Pentti meinaan,,,Matti ajelee kuorma-autollaan enimmäkseen...
Pentti on sellaisessa pienessä sievässä...tapansa mukaan...iloisella tuulella...niinkuin aina...muuten hiljainen ja harmitoon veikkonen.
Kun Pentin näen,,niin moikkaan tietty,,koska emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen...Helsingissä
asumiseni takia...,mutta Pentti ei vastaa mitään...lataa vain piippuaan...aromallako...en muista...ja menee kauppaan sisälle.
Minä aprikoin että onpas Pentistä tullu rehevä miäs,,ylypiä ja nokkava kun ei mua mukamas enää jaksa muistaa...menöö vaan ohitte nenä pystys...mistähän itteensä ottanu....
Ja niin Pentti tulee kohta kaupasta,,jää portaille , sytyttää piippunsa ja silloin lausun...
"muistakkos...moon Mattilan Emppu,,,Väinöön ja Martan poika...ny oon muuttanu tänne Härmhän....Saarijärveltä...sitä ennen Hesassa...että sillei...muistakkos..." ???häh??
Ja Pentti imaisee piipustaan jumalattomat savupöllähdykset,katselee mua sillai jännästi ja sanoo..
"joo...kylmä Empun muistan...Väinön ja Martan poijan...muttet sä oo Emppu..et".
Noh minä vakuuttamaan että oon,,oon se Emppu...oon .oon..ja ekkö enää tunne...ja siihen Pentti sanoo..."Molin vuanna 56 tuala Asumaan pellonpiantareella..jokirannas...nukkumas...(soli sammunu lisään ny tässä) kun havaattin taivhalla kummallisen valoilimiön...se kieppui ja heilui ja jäi yhthen kohtaan ja kun tarkemmin tuijjootin ,niin sen valoilimiön kohoralla oli yks kersa leikkimäs...ja sen tunnistin het paikalla...pellavatukka...sellaanen pitkä..kun enkelhillä...soli Mattilan Emppu,,,Väinön ja Martan kersa...ja siältä valoilimiöstä tuli alas toinen kersa...samanlaaset hiuksekkin...ja kun se osui maahan...niin se Väinön ja Martan kersa nousi siishen kirkkauthen ja
heti paikalla otti ja katosi...
Siis...sanoi Pentti vahvalla äänellä....et oo se Emppu jonka tunnin,,,sut on vaihrettu...mä havaattin sen omilla silimilläni...oot väärä Emppu...ja niin Pentti hyppäs pyöränsä selkään ja katosi kotiansa
kohoren....nykyystä Knuuttilanraittia...ja sinne meni...
Asuin Härmässä noin 3 vuotta ja joka ikinen kerta kun Pentin näin,taikka kohdattiin,,ei perskeles mua moikannu...soli mutus...moon väärä Emppu...
Oonko??
9/5-2012.
Ekku Mattila
Kummituskoira Jalasjärvellä 1986.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Siihen aikaan asuimme Ahonkylässä ,entisessä osuuskaupassa,8 km Jalasjärven keskustasta.
Meillä oli satasekarotuinen kaikenvärinen koira jonka kanssa joka ilta juoksin pitkin mettiä ja maanteitäkin.
Niin teimme yhtenä iltanakin loppukesästä ja huilailin kannon nokassa istumalla, Pepi koira vierelläni.
Siinä meni tovin aikaa kun huomasin suoraan edessäni,samaa metsäpolkua jota pitkin olimme tulleet
ilmastyvän suuren ja todella ruman koiran . Se jolkutteli suoraan meitä kohden ja aluksi luulin että se on susi...peijjooni...mutta sen ollessa noin 20 metrin päässä ei se ollutkaan susi.
Sillä oli takkuinen ja hoitamaton karvapeite...roikkuvat korvat,, ja kun se juoksi niin sen posket heilahteli...sillai ylipainoisen eläimen tapaan.
Seurasin sen tulemista suoraan kohden ja olin jopa varma sen hyökkäävän päälleni mutta luotin Pepi koiraani, joka oli ennenkin minua suojellut....isäntä kun hänelle olen.
Ihmetellen seurasin koirani toimintaa,sillä se ei mitenkään reagoinut vieraan koiran lähenemiseen ja normaalisti Pepi olisi rähissyt aika tavalla....nyt se ei huomannut mitään .....ei mitään...
Olinkin jo varautunut jonkinlaiseen "koiratappeluun" minun ja tulokkaan välille,mutta kovaa vauhtia tuntematon koira ohitti minut noin metrin päästä ja katosi pusikkoon..noin vain...
Sen mentyä koetin edesauttaa oman koirani uteliaisuutta ohjaamalla sen meidät ohittaneen jäljille
mutta Pepi ei reagoinut yhtään..se selvästi kummasteli koiran ilmeellään..että mikäs tuota isäntääni nyt vaivaa...melkein pyöritteli päätään...mitäs nyt...
Aina , jopa Pepin ollessa sisällä se haistoi,taikka vainusi ulkona liikkuvat muut koirat,kissit sekä sentapaiset ja joka kerta halusi innokkaasti niitä hyppööttämään. Nyt se ei huomannut mitään,,joten mielessäni laitoinkin vieraan koiran tapahtuman mappiin kummituskoirat ja jonka nyt tässä maailmalle ilmoitan.
Selitti
9/5-2012.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Siihen aikaan asuimme Ahonkylässä ,entisessä osuuskaupassa,8 km Jalasjärven keskustasta.
Meillä oli satasekarotuinen kaikenvärinen koira jonka kanssa joka ilta juoksin pitkin mettiä ja maanteitäkin.
Niin teimme yhtenä iltanakin loppukesästä ja huilailin kannon nokassa istumalla, Pepi koira vierelläni.
Siinä meni tovin aikaa kun huomasin suoraan edessäni,samaa metsäpolkua jota pitkin olimme tulleet
ilmastyvän suuren ja todella ruman koiran . Se jolkutteli suoraan meitä kohden ja aluksi luulin että se on susi...peijjooni...mutta sen ollessa noin 20 metrin päässä ei se ollutkaan susi.
Sillä oli takkuinen ja hoitamaton karvapeite...roikkuvat korvat,, ja kun se juoksi niin sen posket heilahteli...sillai ylipainoisen eläimen tapaan.
Seurasin sen tulemista suoraan kohden ja olin jopa varma sen hyökkäävän päälleni mutta luotin Pepi koiraani, joka oli ennenkin minua suojellut....isäntä kun hänelle olen.
Ihmetellen seurasin koirani toimintaa,sillä se ei mitenkään reagoinut vieraan koiran lähenemiseen ja normaalisti Pepi olisi rähissyt aika tavalla....nyt se ei huomannut mitään .....ei mitään...
Olinkin jo varautunut jonkinlaiseen "koiratappeluun" minun ja tulokkaan välille,mutta kovaa vauhtia tuntematon koira ohitti minut noin metrin päästä ja katosi pusikkoon..noin vain...
Sen mentyä koetin edesauttaa oman koirani uteliaisuutta ohjaamalla sen meidät ohittaneen jäljille
mutta Pepi ei reagoinut yhtään..se selvästi kummasteli koiran ilmeellään..että mikäs tuota isäntääni nyt vaivaa...melkein pyöritteli päätään...mitäs nyt...
Aina , jopa Pepin ollessa sisällä se haistoi,taikka vainusi ulkona liikkuvat muut koirat,kissit sekä sentapaiset ja joka kerta halusi innokkaasti niitä hyppööttämään. Nyt se ei huomannut mitään,,joten mielessäni laitoinkin vieraan koiran tapahtuman mappiin kummituskoirat ja jonka nyt tässä maailmalle ilmoitan.
Selitti
9/5-2012.
Ekku Mattila.
Enkelit pelasti humalaisen.. Kauhajoki 1994.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Olimme olleet Mikan kanssa sähkötöissa Kauhajoen Kalkunmäessä.
On syksy ..illalla kello kahdeksan nurkilla kun ajelemme kotiamme kohden.
Noin sata metrinä ajettuamme sanon Mikalle,että käännys tuosta oikealle ja sitten suoraan ja sitten tuosta seuraavasta vasemmalle ja Mika teki niin....samalla ihmetellen...kunnes tultiin erään hiekkatien päähän ja sen päässä näkyi matala keltainen talo.
Jäimme tien päähän kököttämään ja kummatkin ihmettelimme että mitäs nyt...mitäs me tässä odotellaan...ja jaahas...miksi..oi miksi...
Vaikka auto oli koko ajan käynnissä,niin kuitenkin jostakin vasemmalta kuului vaimeaa avunhuutoa,,kuin maan alta,,,ei meinattu saada selvää,mutta kun nousimme autosta,niin se selvisi.
Tien kummallakin puolella oli syvät ojat...aika jyrkät reunat,,,saviset sekä hiljakkoin sataneen sateen jäljiltä petollisen liukkaatkin,sekä vettä melkein puolillaan.
Annas olla...
Automme kohdalla ojanpenkalta kuului apua...apua...apua ja taas apua ja kun taskulampulla valaisimme äänen suuntaan,niin ojassa makasi käsivarsiensa varassa aivan uupunut talon asukas.
Hän...oli...aika lailla....ottanut....joo...umpikännissä kun se kuuluisa käki...ja humalapäissään kaatunut siihen kohtaan veden täyttämää ojaa,jossa apua nyt huuteli...
Miehen housun lahkeet olivat tarttuneet ojan reunassa oleviin puun oksiin taikka vastaaviin ja niin,että hän ei saanut jalkojaan millään irti vaan oli käsivarsiensa varassa maannut siinä pitkän tovin ja koko ajan vähällä hukkua veteen.
Me tietysti vedimme kän...eikun miehen pois salakavalasta ansastaan ohjasimme suoraan kotiinsa ja kun varmistimme että kaikki on hyvin niin jatkoimme matkaa eteenpäin.
Myöhemmin...parin päivän päästä kuulimme kyliltä,,..miehen puhuneen kaikille,,että hänet pelasti varmasta kuolemasta kaksi enkeliä ja niillä oli yllään hohtavat kirkkaat vaatteet...!!!
Nohj...jossain määrin oikein nähty,,,sillä meillä molemmilla oli ns, turvavaatetus päällämme...sellaiset nykyaikaiset heijastusliivit...kellertävää valoa hohtivat....hohtivat.
Nonniin taas....jossette mua usko...niin Kysykää Mikalta...tiedätte missä mies nykyään asuskelee...
Heikkilänmäen nurkilla.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Olimme olleet Mikan kanssa sähkötöissa Kauhajoen Kalkunmäessä.
On syksy ..illalla kello kahdeksan nurkilla kun ajelemme kotiamme kohden.
Noin sata metrinä ajettuamme sanon Mikalle,että käännys tuosta oikealle ja sitten suoraan ja sitten tuosta seuraavasta vasemmalle ja Mika teki niin....samalla ihmetellen...kunnes tultiin erään hiekkatien päähän ja sen päässä näkyi matala keltainen talo.
Jäimme tien päähän kököttämään ja kummatkin ihmettelimme että mitäs nyt...mitäs me tässä odotellaan...ja jaahas...miksi..oi miksi...
Vaikka auto oli koko ajan käynnissä,niin kuitenkin jostakin vasemmalta kuului vaimeaa avunhuutoa,,kuin maan alta,,,ei meinattu saada selvää,mutta kun nousimme autosta,niin se selvisi.
Tien kummallakin puolella oli syvät ojat...aika jyrkät reunat,,,saviset sekä hiljakkoin sataneen sateen jäljiltä petollisen liukkaatkin,sekä vettä melkein puolillaan.
Annas olla...
Automme kohdalla ojanpenkalta kuului apua...apua...apua ja taas apua ja kun taskulampulla valaisimme äänen suuntaan,niin ojassa makasi käsivarsiensa varassa aivan uupunut talon asukas.
Hän...oli...aika lailla....ottanut....joo...umpikännissä kun se kuuluisa käki...ja humalapäissään kaatunut siihen kohtaan veden täyttämää ojaa,jossa apua nyt huuteli...
Miehen housun lahkeet olivat tarttuneet ojan reunassa oleviin puun oksiin taikka vastaaviin ja niin,että hän ei saanut jalkojaan millään irti vaan oli käsivarsiensa varassa maannut siinä pitkän tovin ja koko ajan vähällä hukkua veteen.
Me tietysti vedimme kän...eikun miehen pois salakavalasta ansastaan ohjasimme suoraan kotiinsa ja kun varmistimme että kaikki on hyvin niin jatkoimme matkaa eteenpäin.
Myöhemmin...parin päivän päästä kuulimme kyliltä,,..miehen puhuneen kaikille,,että hänet pelasti varmasta kuolemasta kaksi enkeliä ja niillä oli yllään hohtavat kirkkaat vaatteet...!!!
Nohj...jossain määrin oikein nähty,,,sillä meillä molemmilla oli ns, turvavaatetus päällämme...sellaiset nykyaikaiset heijastusliivit...kellertävää valoa hohtivat....hohtivat.
Nonniin taas....jossette mua usko...niin Kysykää Mikalta...tiedätte missä mies nykyään asuskelee...
Heikkilänmäen nurkilla.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Jeesuksen veren perimä. 2012.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Kuvitellaanpa seuraava tilanne:
Jossakin avaruudessa on planeetta X ja joka tarvitsee oikeaa henkistä tietoa ja ohjausta.
Planeetta X :lle lähetetään jostakin ylivertaisia ohjaajia joiden tarkoituksena on aikaansaada
tarvittava henkinen kehitys että sen asukkaat pääsisivät eteenpäin henkisellä tiellä,valoa kohden.
Niin työ alkaa...synnytään sinne...synnytään sinne...
Annetaan oppeja ja lakeja,asetuksia sekä oikeata suuntaa eteenpäin.
Annetaan käskyt ja kerrotaan seuraukset väärästä elämästä..ohjataan ja taas ohjataan...väsymättä.
Ohjataan ja taas ohjataan.
Kuvitellaan että ohjaajia on useita...jostakin taivaasta,,,kuin veljiä keskenään...samasta ylimaallisesta sukupuusta..jostakin tuolta kaukaa...
Kesken palaneetta Z ;än auttamisen tapahtuu jotakin kamalaa...suuri pahuus saa voiton,,,kaataa opin hedelmät,,,kaataa opettajat yksi kerrallaan..tuhoon vie rauhan enkelit... rautanaulat iskevät.
Kaikki häviää...
veri kuivuu...tuska huutaa kallioilta..
hiljaisuus peittää auttajat.
Kuluu aika...sadat vuodet...tulee 1889....hassut viikset vipattaa.
Korppi saa selville että jossakin on kasvanut auttajien veren perintö,,saanut uutta voimaa ihmisistä,sammunut ei kokonaan,,,jossain hyvyys kasvamassa...ihmisten verissä...suuri suku siintänyt....siitäpä suuri vaara heille....pahuuden lähetit...pahuuden.
Ja heitä alkaa tappaminen...
päät poikki isketään,,
niskaan saapuu laukaukset,
sitten kaasut katoista,
syntyy miljoonia kuolleita,
uuneista sankka savu.
Ja hassut viikset vipattaa....
tällä lailla,
väsymättä,
teen mä tuhon valtavan,
kadotan veren hyvyyden,
kokonaan nyt maailmasta,
enää ette kävele,
uppoamatta aallon alle,
perimänne on sammutettu,
katositte unholaan,
pitäkää nyt hyvyytenne,
voitinpas tän taistelun,
mun hassut viikset vipattaa.
Mutta mitä....??onneksi...kuuluu laulu ..
Stille Nacht Heilige Nacht....
tää.. samalla... kielellä,
tulevaisuus on nyt meidän,
verenperimä pelastettu,
jotkut jäivät kuolematta,
pelastuivat uuneista,
korppia se harmittaa.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Kuvitellaanpa seuraava tilanne:
Jossakin avaruudessa on planeetta X ja joka tarvitsee oikeaa henkistä tietoa ja ohjausta.
Planeetta X :lle lähetetään jostakin ylivertaisia ohjaajia joiden tarkoituksena on aikaansaada
tarvittava henkinen kehitys että sen asukkaat pääsisivät eteenpäin henkisellä tiellä,valoa kohden.
Niin työ alkaa...synnytään sinne...synnytään sinne...
Annetaan oppeja ja lakeja,asetuksia sekä oikeata suuntaa eteenpäin.
Annetaan käskyt ja kerrotaan seuraukset väärästä elämästä..ohjataan ja taas ohjataan...väsymättä.
Ohjataan ja taas ohjataan.
Kuvitellaan että ohjaajia on useita...jostakin taivaasta,,,kuin veljiä keskenään...samasta ylimaallisesta sukupuusta..jostakin tuolta kaukaa...
Kesken palaneetta Z ;än auttamisen tapahtuu jotakin kamalaa...suuri pahuus saa voiton,,,kaataa opin hedelmät,,,kaataa opettajat yksi kerrallaan..tuhoon vie rauhan enkelit... rautanaulat iskevät.
Kaikki häviää...
veri kuivuu...tuska huutaa kallioilta..
hiljaisuus peittää auttajat.
Kuluu aika...sadat vuodet...tulee 1889....hassut viikset vipattaa.
Korppi saa selville että jossakin on kasvanut auttajien veren perintö,,saanut uutta voimaa ihmisistä,sammunut ei kokonaan,,,jossain hyvyys kasvamassa...ihmisten verissä...suuri suku siintänyt....siitäpä suuri vaara heille....pahuuden lähetit...pahuuden.
Ja heitä alkaa tappaminen...
päät poikki isketään,,
niskaan saapuu laukaukset,
sitten kaasut katoista,
syntyy miljoonia kuolleita,
uuneista sankka savu.
Ja hassut viikset vipattaa....
tällä lailla,
väsymättä,
teen mä tuhon valtavan,
kadotan veren hyvyyden,
kokonaan nyt maailmasta,
enää ette kävele,
uppoamatta aallon alle,
perimänne on sammutettu,
katositte unholaan,
pitäkää nyt hyvyytenne,
voitinpas tän taistelun,
mun hassut viikset vipattaa.
Mutta mitä....??onneksi...kuuluu laulu ..
Stille Nacht Heilige Nacht....
tää.. samalla... kielellä,
tulevaisuus on nyt meidän,
verenperimä pelastettu,
jotkut jäivät kuolematta,
pelastuivat uuneista,
korppia se harmittaa.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Pari ennustusta 2012.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Aamulla ,uutisista näin lähettilään , nimeltään Kofi Annan.
Myöskin Syyrian Bashar Jafarin.
Kummallakin on tavattoman voimakkaat huonon onnen merkit ja se yleensä tarkoittaa pahaa
sairautta ,onnettomuutta ja kuolemaa .
Kuolemaa eri tavoilla.
Varsinkin Kofi Annanilla ei ole paljoa aikaa enää.Hänen päivänsä ovat loppumassa.
Hän itsekin tietää sen.
Ainakin nyt.
9/5-2012.
Ekku Mattila .
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Aamulla ,uutisista näin lähettilään , nimeltään Kofi Annan.
Myöskin Syyrian Bashar Jafarin.
Kummallakin on tavattoman voimakkaat huonon onnen merkit ja se yleensä tarkoittaa pahaa
sairautta ,onnettomuutta ja kuolemaa .
Kuolemaa eri tavoilla.
Varsinkin Kofi Annanilla ei ole paljoa aikaa enää.Hänen päivänsä ovat loppumassa.
Hän itsekin tietää sen.
Ainakin nyt.
9/5-2012.
Ekku Mattila .
selvänäkijä.
Saatanan ulkonäkö? 2012.
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Jobin kirja 1:6 kertoo:
"Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen,tuli myöskin saatana heidän joukossansa".
Jo pienenä mäläkkinä suuresti ihmettelin sitä että miten ihmeessä s;tana voi ja pystyy liikkumaan Jumalan poikien joukossa kuin tasavertaisena ikään,eikä sitä ajettu heidän joukostaan pois.Manitsin asiasta myöskin äitillenikin ,mutta taisin saada tukanpölytystä vastaukseksi...
Myöhemmin,,,paljon myöhemmin aloin lisää saamaan tietoa ja jokainenhan sen jo nykyisin tietää että s; tana on langennut enkeli .
Tälle annettiin suuri valta aikaansaada vain pahuutta ja epäsopua, hätää sekä kärsimystä, tuskaa ja kylvää kavalaa kateutta. s:tana on onnen ,hyvyyden sekä rakkauden täysi vastakohta.
Täysi vastakohta.
Kuvitellaanpa......jos meidän ihmisten joukkoon soluttautuisi s:tana...kiusaaja...inhottava retale,,,ja jonka ulkomuodosta heti jokainen näkisi,että hän on paha ...läpeensä pahuutta täynnänsä...luotaantyöntävän näköinen...oksettava tyyppi..
Jos tälläinen koettaisi saada itselleen ystäviä...houkutella väärään...houkutella pahuuteen sotaan ja tappåamiseen ja houkutella inhimmillisen tunteen vastakohdiksi..eläimiksi meidät, niin eipä taitaisi milläämn onnistua tehtävässään.
Ei.
Kukaan ei menisi rakennettuun ansaan vaan hänet ajettaisiin nopeasti sinne mistä tulikin.
Mutta....jos esiintyy näin:
Hän hymyilee,
hän nostaa kättään,
hän vilkuttaapi maailmalle.
Hän peittää pahan,
näkyvistä,
sen sisäänsä on kätkenyt.
Häl kaksi lasta,
koiraa yksi,
toinen silmä tummeampi.
Jo ennen häntä,
ennustettu,
et tulossa on huomenissa.
Sen nimessä,
on eitranum,
Latinaan kätkettynä.
Jos nimehen,
sä laitat G;een,
emmenuksen keskelle.
Tää ensimmäinen,
tää nuorempi,
hän omistaapi neljä aata.
On yksi Cee,
on yksi Dee,
vain yksi ällä olemassa.
Jos siihen lisäät,
tuulenpalmun,
on tuloksena 66.
On kaksi aata,
loppumassa,
ja beegin katsoo kaksosia.
Hän hymyilee,
hän nostaa kättään,
hän vilkuttaapi maailmalle.
Siis....tälläinen on nykyantikristus!!!Hän hymyilee...hän nostaa kättään...hän vilkuttaapi maailmalle!
Iloisena ja reippaana,,,nuorena ja notkeana...aina sama ilme...hyvin peitetty saalistavan pedon ilme..hyvin peitetty...iloisena ja reippaana....!!!!
ei katso suoraan silmiin....ketään....kahta lukulaitettaan ainoastaan....yleisön takana....on tappanut jo ... paljon.... kuin harjoituksena....alustavasti....
erään hiiren näköinen....
hiiren!
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Jobin kirja 1:6 kertoo:
"Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen,tuli myöskin saatana heidän joukossansa".
Jo pienenä mäläkkinä suuresti ihmettelin sitä että miten ihmeessä s;tana voi ja pystyy liikkumaan Jumalan poikien joukossa kuin tasavertaisena ikään,eikä sitä ajettu heidän joukostaan pois.Manitsin asiasta myöskin äitillenikin ,mutta taisin saada tukanpölytystä vastaukseksi...
Myöhemmin,,,paljon myöhemmin aloin lisää saamaan tietoa ja jokainenhan sen jo nykyisin tietää että s; tana on langennut enkeli .
Tälle annettiin suuri valta aikaansaada vain pahuutta ja epäsopua, hätää sekä kärsimystä, tuskaa ja kylvää kavalaa kateutta. s:tana on onnen ,hyvyyden sekä rakkauden täysi vastakohta.
Täysi vastakohta.
Kuvitellaanpa......jos meidän ihmisten joukkoon soluttautuisi s:tana...kiusaaja...inhottava retale,,,ja jonka ulkomuodosta heti jokainen näkisi,että hän on paha ...läpeensä pahuutta täynnänsä...luotaantyöntävän näköinen...oksettava tyyppi..
Jos tälläinen koettaisi saada itselleen ystäviä...houkutella väärään...houkutella pahuuteen sotaan ja tappåamiseen ja houkutella inhimmillisen tunteen vastakohdiksi..eläimiksi meidät, niin eipä taitaisi milläämn onnistua tehtävässään.
Ei.
Kukaan ei menisi rakennettuun ansaan vaan hänet ajettaisiin nopeasti sinne mistä tulikin.
Mutta....jos esiintyy näin:
Hän hymyilee,
hän nostaa kättään,
hän vilkuttaapi maailmalle.
Hän peittää pahan,
näkyvistä,
sen sisäänsä on kätkenyt.
Häl kaksi lasta,
koiraa yksi,
toinen silmä tummeampi.
Jo ennen häntä,
ennustettu,
et tulossa on huomenissa.
Sen nimessä,
on eitranum,
Latinaan kätkettynä.
Jos nimehen,
sä laitat G;een,
emmenuksen keskelle.
Tää ensimmäinen,
tää nuorempi,
hän omistaapi neljä aata.
On yksi Cee,
on yksi Dee,
vain yksi ällä olemassa.
Jos siihen lisäät,
tuulenpalmun,
on tuloksena 66.
On kaksi aata,
loppumassa,
ja beegin katsoo kaksosia.
Hän hymyilee,
hän nostaa kättään,
hän vilkuttaapi maailmalle.
Siis....tälläinen on nykyantikristus!!!Hän hymyilee...hän nostaa kättään...hän vilkuttaapi maailmalle!
Iloisena ja reippaana,,,nuorena ja notkeana...aina sama ilme...hyvin peitetty saalistavan pedon ilme..hyvin peitetty...iloisena ja reippaana....!!!!
ei katso suoraan silmiin....ketään....kahta lukulaitettaan ainoastaan....yleisön takana....on tappanut jo ... paljon.... kuin harjoituksena....alustavasti....
erään hiiren näköinen....
hiiren!
9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)