9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Olen kauppias Paavo Laakson kaupan edessä ,vuosi 1982.
Vaimoni on mennyt sisälle kaupaan ja katsoin parhaimmaksi jäädä ulos odottamaan 4 muksun kanssa.
On kesä ja ampiaiset surajaa.
Ylisen ompelimon suunnasta tulee tuttu mies Kalliokosken Pentti...asuu lähellä Syrjäsen Mattia ja
useasti liikeellä kirkonkylässä....Pentti meinaan,,,Matti ajelee kuorma-autollaan enimmäkseen...
Pentti on sellaisessa pienessä sievässä...tapansa mukaan...iloisella tuulella...niinkuin aina...muuten hiljainen ja harmitoon veikkonen.
Kun Pentin näen,,niin moikkaan tietty,,koska emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen...Helsingissä
asumiseni takia...,mutta Pentti ei vastaa mitään...lataa vain piippuaan...aromallako...en muista...ja menee kauppaan sisälle.
Minä aprikoin että onpas Pentistä tullu rehevä miäs,,ylypiä ja nokkava kun ei mua mukamas enää jaksa muistaa...menöö vaan ohitte nenä pystys...mistähän itteensä ottanu....
Ja niin Pentti tulee kohta kaupasta,,jää portaille , sytyttää piippunsa ja silloin lausun...
"muistakkos...moon Mattilan Emppu,,,Väinöön ja Martan poika...ny oon muuttanu tänne Härmhän....Saarijärveltä...sitä ennen Hesassa...että sillei...muistakkos..." ???häh??
Ja Pentti imaisee piipustaan jumalattomat savupöllähdykset,katselee mua sillai jännästi ja sanoo..
"joo...kylmä Empun muistan...Väinön ja Martan poijan...muttet sä oo Emppu..et".
Noh minä vakuuttamaan että oon,,oon se Emppu...oon .oon..ja ekkö enää tunne...ja siihen Pentti sanoo..."Molin vuanna 56 tuala Asumaan pellonpiantareella..jokirannas...nukkumas...(soli sammunu lisään ny tässä) kun havaattin taivhalla kummallisen valoilimiön...se kieppui ja heilui ja jäi yhthen kohtaan ja kun tarkemmin tuijjootin ,niin sen valoilimiön kohoralla oli yks kersa leikkimäs...ja sen tunnistin het paikalla...pellavatukka...sellaanen pitkä..kun enkelhillä...soli Mattilan Emppu,,,Väinön ja Martan kersa...ja siältä valoilimiöstä tuli alas toinen kersa...samanlaaset hiuksekkin...ja kun se osui maahan...niin se Väinön ja Martan kersa nousi siishen kirkkauthen ja
heti paikalla otti ja katosi...
Siis...sanoi Pentti vahvalla äänellä....et oo se Emppu jonka tunnin,,,sut on vaihrettu...mä havaattin sen omilla silimilläni...oot väärä Emppu...ja niin Pentti hyppäs pyöränsä selkään ja katosi kotiansa
kohoren....nykyystä Knuuttilanraittia...ja sinne meni...
Asuin Härmässä noin 3 vuotta ja joka ikinen kerta kun Pentin näin,taikka kohdattiin,,ei perskeles mua moikannu...soli mutus...moon väärä Emppu...
Oonko??
9/5-2012.
Ekku Mattila