7/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Maaliskuussa syntymäkotini puuliiterissä sahaan puita. Olen 11 vuotias.
Koska olen nuori kloppi, kokematoon kersa,niin teen halkojen katkomista ns "akkain" tapaan.
Siinä kaarisaha laitetaan polvien väliin,terä ylöspäin ja itse sahattavaa halkoa liikutetaan erestakaasin avonaisen sahanterän päällä,viuliunsoiton tyyliin...puusta kummastakin päästä kiinnipitäen.
Olin niin tehnyt jo tovin,tarkkaa aikaa en muista,kun yhtäkkiä oikea käteni peijjooni sentään lipsahti suoraan sahanterän päälle ranteeni kohdalle ja heti alkoi verta pulputa pitkin liiteriä.
Senverran tajusin, että kieroin seinällä roikkuvan isäni aluspaidan haavan päälle ja kintut väpättäen nopeasti tupahan..taisin kiljuakin...kuten asiaan kuuluu...mäläkkien tapaan.
Äitee ja Isä olivat kummatkin navetassa lehmiä lypsämässä,siskot ties missä naapurissa leikkimässä, joten olin aivan yksin tuvassa.
Muistan miten minua huimasi..sillai kummasti heikotti...oikea käteni oli aivan punaisena valuneesta verestä, joten eikun pitkälle maate omaan sänkyyni.
Ja jopa alkoi kummallinen tapahtumasarja...
Hitaasti alkoi koko huone muuttumaan oudolla tavalla ensin hämäräksi,,kuten nykyvalokatkaisimesta
kääntäen,,,hitaasti ja sitten kaikki ympärilläni pimeni totaaalisesti...tuosta noin vain...hetkessä valot sammui.
Pyörryinkö vaiko en,mutta tämän jälkeen aistin huoneessa todella kirkkaan valon,,aurinkoakin kirkkaamman,mutta samalla se ei mitenkään häirinnyt silmiäni...,valoa suorastaan tulvi jostakin..säteillen ja loistaen...ja sitten alkoi se ääni...
Jostakin alkoi kuulumaan,, todella jännänoloinen ääni, kuin sähkömoottorista,mutta kuitenkin niin että se ääni alkoi koko ajan voimistumaan ja voimistumaan...yhä kovemmaksi muuttuen...
muuttuen todella kovaksi ulinaksi,mutta ei kuitenkaan ottanut korviini millään tavalla.
hiukkasen suihkumoottorin lailla....kiihtyen ja kiihtyen...ja huoneeni olevan valtavaa kirkkautta tulvillaan..
Mitä ihmettä...tajusin,,,,olevani huoneeni katossa,killumassa,,suoraan vuoteeni yläpuolella ja katselevan omaa itseäni...jota en aluksi meinannut tunnistaa,, kun vasta oikean käteni ympärillä olevasta verisestä kääreestä...minä itse makasin vuoteessa,,,,naama valakoisena...haamun lailla..
melkein valkoiseen peitteeseen sulautuen...samat valkoiset kalvakkaat värit...
Ihmettelin ja ihmettelin ja en selkoa tilastani saanut,,,killuin vain katossa...ja ihmettelin ja kun huomasin eteeni avautuvan kummallisen tunnelin,,valotunnelin,jollakin lailla hiukkasen kaartuvan samalla, niin sinne vaan...eteenpäin leijumalla...kuin unessa vallan...
Tunnelin toinen pää oli tavattoman kirkas,,,niin kirkas ettei sellaista koskaan...ja sitä kohden hitaasti etenin... kun Äitini oli sattumalta tullut navetasta,, ties mistä syystä...vaistonko ajamana..huoneeseeni ja järkytyksekseen löysi minut naama valkoisena vuoteesta makaamasta,,,verinen aluspaita oikean käteni ympärillä.....
Ja minua tietysti retuuttamaan...tyyliin,,,,mikäs sun on,,,,mitä ihmettä on tapahtunu...hei herää..
herää...ja retuutti ja taas retuutti,,,,retuutti taas,,,ja minäpoika kuin imeydyin takaisin omaan maailmaani valotunnelista leijjumasta...kirkkaudesta pois...Härmään takaasin...elohon...jälleen.
Kiskoiko Äiteeni mut kuoleman kirasta...kesken lypsykiiruuttensa...repi mut taivahasta pois?
Niin,,,haava oli suuri...verta tuli palio...ja jossette muutoon usko,niin tulukaa taas tänne ja mä näytän sen ison arven...ranteessani,,valtimon viäres...josta mun vereni meinas karota ....pois...
Jaahas,,,,,olinko menos taivhaashen??? vai koko kokemus jonkunlaasen sokin aikaansaama mäläkin
säikährystä???Kuitenkin samanlaisia kirkkaita valotunneleita on nähnyt muutamat sadattuhannet muutkin...myös ovat killuneet katossa...muutkin...olette varmasti lukeneetkin asiasta...?
Siis...missä olin?? minne meinasin mennä?? mitä se jumalatoon ääni oli?
Tälläistä:
7/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
