5/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Hän hymyilee ,
hän nostaa kättään,
hän vilkuttaapi maailmalle.
Häl kaksi lasta,
koiraa yksi,
toinen silmä tummeampi.
jo ennen häntä,
ennustettu,
et tulossa on huomenissa.
nyt varro tätä,
maailma,
on kohta sanat täyttymässä.
Hän peittää pahan,
näkyvistä,
sen sisäänsä on kätkenyt.
Se voima oottaa,
avaamista,
sen tuloksena kuolema.
Hän hymyilee,
hän nostaa kättään,
hän tuhovoimat laukaisee.
Sen nimessä,
on eitranum,
Latinaan kätkettynä.
Jos siihen lisäät,
tuulenpalmun,
on tuloksena 66.
Tää saari ,
on kaukana,
suuri kivi kylpemässä.
Jos nimehen,
sä laitat G ;een,
emmenuksen keskelle.
On kaksi aata,
loppumassa,
ja beegin katsoo kaksosia.
Kas melkein sama,
kadoksisssa,
sai kohtalonsa merestä.
Tää ensimmäinen,
tää nuorempi,
hän omistaapi neljä aata.
Mut vanhemmalla,
hän merellä,
häl yksi aata vähemmän.
On kummallakin,
kolme Beetä,
ne yhtehensä laskettuna.
Heil kirjaimia,
kaikkiaan,
24 löytynee.
On yksi cee,
on yksi dee,
vain yksi ällä olemassa.
On toinen pitkä,
kumara,
kepillänsä tuki matkaa.
Taas toisella,
on kopteri,
on tuhat rautaa taivahalla.
Luolasta,
et rauhaa saa,
et talostakaan kerroksista.
Joku tähtäs,
osuman,
se tuli otsaan kolme aata.
Nyt mä kysyn,
tulevassa,
näen valtavasti hämminkiä.
Mikä on,
totuus tää,
kumpi pahan syöverissä.
Kumpi tiesi,
sydämessään,
et toisen pahuus voimaakkaampi.
Kummalla,
ol pahuutta,
jolla koko maailma kaatuu.
Sekö,
jolla hymyä,
ystäville huiskuttaa.
Vaiko se,
jok on merellä,
hän kohtalonsa sieltä sai.
Tulevassa,
huomisessa,
kiista rauhast ratkeaapi.
Nyt tasapeli,
kiistassa,
miss sota rauha lautasella.
Jos kolme aata,
tiesi sen,
et neljä aata pahuuden.
Ja koetti turman,
puhdistaa,
estää äänet kuolinkellon.
Estää sodat,
tappajat,
jotka näki huomisessa.
Kenties näki,
Kristuksen,
anti oli sellainen.
Jospa huomas,
Sonnenwenden,
seisahtuvan tuonnempana.
Tajusiko Der Feiertagenin,
odottavan huomenissa,
aterian kuolemalle.
Näkikö hän,
Das Endenin,
jolla loppuu kaikki elo.
Koetti estää,
pahuuden,
astuvan alttarille.
Koetti auttaa,
ihmiskuntaa,
ettei kaadu huomenissa.
Koetti auttaa,
maailmaa,
mut pahuus jossain voimakkaampi.
Nyt merellä,
hän kotona,
kuvat vielä näkyvissä.
Hei varokaa,
maailma,
pian suuri varas nostaa kättään.
Hän suuren sirpin,
huitaisee,
hän sillä korjaa kuolinsadon.
Tää sanoma,
on sivuilla,
on ennustettu aikaa sitten.
Jos antikristus ,
vallan saa,
se tuhoo tietää kuolemaa.
Hän hymyn nostaa,
ja tyytyväinen,
hän syntynyt saaressa.
Hän melkein pääsi,
salaa meille,
mut neljä aata paljasti.
Jos katsotte,
te ruudusta,
hän kasvoiltaan vihreä.
Tää lipsahdus,
ol vahinko,
ja nähtiin maahan kuoleman.
Ja antikristus,
hymyn antaa,
ja heiluttaa viel eläville.
On kohta hetki,
hetki saada,
verta juoda ylenmäärin.
Sä kuljet tietä,
sä verta näät,
ojissa vain punaista.
Kel on syy,
neljä aata,
hän syntynyt saaressa.
Nyt muistakaa,
nyt varokaa,
mit antikristus tehdä saa.
Hän on,
jo täällä,
häl kaksi lasta yksi koira.
Hän hyvin loikkaa,
ketterästi,
hän erään hiiren näköinen.
Nimessään,
on neljä aata,
on kaksi beetä pehmeää.
Voi ihmiskuntaa,
voi veren määrää,
voi tuskan kauhun kiljuntaa.
Täs on tulos,
antikristus,
kun maan päällä mellastaa.
On neljä aata,
on kaksi beetä,
siitä hänet tunnetaan.
Ja ihonsa,
on tummennut,
sukunsa kaukana.
Nään neljä aata,
Bad Boy,
haudoissakin kummallista.
Nyt seurataan,
me maailmaa,
0n kohta pahaa manalaa.
Kas tuolta kaukaa,
ruudun takaa,
antikristus kurkistaa.
Kirjoitti:
5/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
