8/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Edellisen rasvamakkarahumanoidinaisen jutun jälkeen on pakko kirjoittaa kevennystä.
On vuosi 1960 ja olemme sotkeneet polkupyörillämme Härmästä Kauhavan lentokentän juhannusvalvojaisiin.
Meitä on minä itte..Kanhkan Mauri, Kalliokosken Urpo ja Mattilan Pentti .
Olemme resunneet ympäri lentokenttää muutaman tunnin sinne ja tänne kun äkkiä huomaan suoraan edessäni maassa rannekellon..sellaisen ruskealla nahkarannekkeella olevan leijonakellon.
Sitä innolla ihmettelemään ja Urpokos se sanoi,että on ihan samanlainen kun sun omas leijjona,jonka olin saanut rippilahjaksi vanhemmiltani.
Ja eikun hihani ylös,mutta mitä....vi...kummaa....??mulla ei ollut enää lainkaan kelloa...soli puronnu pirskatti soikoon...jonnekin...ties minne ja kun alettiin tarkemmin löytämääni kelloa tsiikaamaan .niin siinähän luki mun oma nimeni...ja rippimuisto 1960.Kaiverruksen oli teheny Ylihärmäläänen kelloseppä Hauhia jonka useimmat ny muistaakin...
Olin iloonen kun sain hukkaamani kellon takaasin....varsin oudolla tavalla kuitenkin...
vai mitä?
8/5-2012.
Ekku Mattila.
