1/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Lentokoneella Kreikkaan Huhtikuussa ja saarelle Egeijan meressä.
En oikein tykkää pelkästään vain makailla auringossa, joten jo seuraavana päivänä kiinnitin huomioni korkeahkoon vuoreen...noin 600 metrinen ja eikun sinne kiiparoimaan.
Vuori oli sen verran syrjässä ettei kukaan muu siihen huomiota kiinnittänyt kuin minä.
Noin 300-400 metriä oli jonkunlainen polunkin tapainen..helppo kiivetä ja sillai,mutta kymmenisen metriä ennen huippua nouseminen hankaloittui...piti tosissaan rapistella kivikossa.
Ennen huippua oli sellainen 6-7 metrin jyrkänne,rosoisia irtolohkareita ja nousukulma ainakin 50 astetta..suunnilleen..
Ollessani puolivälissä huippua alkoi korvissani kuulumaan vanhahkon mummun ääni, joka pontevasti sanoi...be carefull....be carefuull...jatkuvasti ja koko ajan äänekkäämmin....siis Suomeksi..ole varovainen...ole varovainen....
Ääni tuli kuitenkin Englanniksi....
be carefull....
Vaikka olenkin Härmäläänen jukuripää,niin sen verran otin onkeeni mummun varoittelusta,että hyvin varovasti jatkoin etenemistäni ja juuri se kivi,josta takuulla olisin ottanut otteen..pettikin sekä vyörähti rymistellen alas...Kivi tavallaan irtosi sillä hetkellä ihan itsekseen...uskokaa nyt...
Ilman mummaraisen varottelua olisin pudonnut alas terävien sekaan noin 6 metriä..sylissäni 200 kiloinen kivenmurikka..
Jo pelkkä pudotus olisi tehnyt tietäjästä lopun...kivivarmistuksesta puhumattakaan.
Hei...älkää nyt jokaiselle kertoko,että olen kuullut ääniä...menee loputkin maineestani...
Sovittu?
Loppukaneetti;
Kuka mummu oli?
Pelastusmummuko??
Vanhentunut suojelusenkelini??..heh..heh...vanhentunut...
Kiitosta palio.
1/5-2012.
Ekku Mattila.
