18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siihen aikaan elelin lähellä Turkin sekä Irakin rajaa.Meitä oli aikamoinen lauma,etupäässä vanhoja sekä uusia maantierosvoja ja elimme ryöstämässä lähikyliä.Varsinkin ja naispuoliasiat onnistuimme hoitamaan nappaamalla itsellemme ne parhaimmat immeiset.Ja meteli oli kova eikä meistä oikein piretty.Ei !
Oli vuosi suunnilleen 1650 ja kuuluin nykypäivän Kurdeihin ja eihän "meistä" vieläkään pidetä ! Kurdeja on nykyisin noin 8 miljoonaa ja heillä ei edelleenkään ole omaa valtiota. Kansana he ovat levittäytyneet muiden maiden vuoristo-osiin,kauaksi keskuksista ja ovat kohdanneet nykypäivänäkin suurta sortoa.Esim Irak ,varsinkin ,koetti sammuttaa koko Kurdipromleeman.Hitlerin tapaan,mutta yhä kansa elää ja voi kohtalaisen hyvin.
Ainiin....minä olin noin 5000 ;nen maantierosvon päällikkö.Minut oli näemmä siihen asemaan valittu ensinnä jumalattoman kokoni vuoksi,sillä olin noin 2,20 metriä pitkä,sekä painoin yli 250 kiloa.Olin lisäksi tavattoman voimakas ja esim tappelussa olin voittamaton.Miten monta kertaa nappasin hevosen takajaloista kiinni,sekä sitä ympäripyörittämällä tein aika laajaa joukkotuhoa vihollistemme keskuudessa.
Minä...olin...pomojen..pomo.
Ylipäällikkö.
Juu.
Mutta...annas olla...Juudaksen tapaan minutkin saatiin kuitenkin hengiltä,että pamaji! Joukossamme oli senverran rahanahne rosvo,että saatuaan sopivan hopeakasan hän aikaansai minulle rakennetun ansan.Ja siihen menin,että kolahti.Korviini kuiskittiin,että yhdessä paikassa olisi tulevaisuuden asekuorma.Satoja ja taas satoja suustaladattavia piikivipyssyjä.Sieppo sekä rataslukkoisia aseita.Voi yhyren kerran mikä tilaisuus tuumasin ja siispä toimeksi. Jesus miten minäpoika innostuin !!
Ja eikun seuraamaan ratsain houkutuslintua.Oman porukamme taistelutoveria.Mutta että Juudas hän oli.Sitä en innoissani edes ajatellut.
Saavuimme keskelle matalaa laaksoa. Sitä ympäröi joka puolelta noin viisikymmentä metriset mäenharjanteet ,rosoiset ja pieniä luolia täynnänsä.Keskellä laaksoa kökötti kaksi kuormavankkuria niinkuin nykypäivän Transit pakettiautoa.Minulla poskilla innostunutta punaa.Hahaa...nytpä oiva aselasti odottaa vain ottajaa.Pian..pian meidän haltuun ja tulevat taistelut ovat helppoa meille.Jihuu...huusin ja ne sanat taisivat jäädä minun viimeisiksi.
Ketaleet !...hakkaamamme viholliset olivatkin järjestäneet itsensä laakson jokapuolelle.Todella hyvissä ampuma-asemissa olivat odottaneet kärsivällisesti satakunta vihollistamme ja kun minäpoika tulin tutkimaan vankkurikuormaa...niin pam..pam....pam...ja pam...pam...pam..ja yhä uudelleen pam...!!!
Minulle kävi samalla tavalla kuten Meksikon vallankumouksen suurelle sankarille. "Pansovillalle".Myös hänetkin saatiin samalla syyllä 1880 saapumaan noutamaan suurta aselastia ja ammuttiin tuhannen nuuskaksi rakennusten katoilta sekä ikkunoista.
Niin katosin Kurdimaailmasta kertarysäyksellä,eikä siinä yhtään auttanut valtava kokoni. Ei mikään.Ei.
Piikivi oli minua paljon vahvempi.
Kiinnitettynä musketin iskuriin.
Mustaruuti sanoi viimeisen sanan!
Pum !
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Jälleensyntymisistä.Numero 2.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Elin aikoinaan Intiassa.Olin jonkinlainen shmaani,taikuri sekä tietäjä ja minulla (jo) siihen aikaan oli erilaisia kykyjä ja varsinkin henkisillä alueilla.En esim koskaan tarvinnut pelätä minkäänlaisia eläimiä koska me olimme tavallaan "yhtä" ja öisin löysin nukkumapaikkani vaikka tiikerin luolasta.Siinä me kuorsasimme vierekkäin syvää ja rauhallista unta ja kaukana oli kavala maailma.
Olin pukeutunut valkoiseen kaapuun ja kädessäni pitkä ryhmysauva..Sen pituus oli suunnilleen kaksi metriä ja oiva apuväline esim matalan virran ylittämiseen. Sillä oli hyvä ottaa tukea liukkailla kivillä kävellessä ja joskus myös ajamaan maantierosvot tiehensä.
Minulla oli silloinkin parantajalahja. Osasin myöskin katsoa uuteen tulevaisuuteen ja auttaa erilaisia ihmisiä heidän vaikeuksissaan. Eniten olin mukana parantamisissa.Kävelin pitkin ja poikin Intiaa eikä minulla ollut pysyvää paikkaa missä olla ja elää.
Kunnes.....eräänä alkavana kevätpäivänä olin ylittämässä suurta jokea.Se oli leveydeltään noin kilometrin luokkaa ja melkein kuivaksi päässyt.Siinä virtasi vettä noin 20 senttiä ja sentakia joki oli helppo ylittää.
Niin luulin.
Olinko juuri sinä päivänä nähnyt "huonosti" tulevaisuuteni ,mutta jossain kaukana vuorilla oli satanut monta päivää rajua rankkasadetta.Ollessani joen noin puolivälissä tunsin jalkoni alla lievää tärinää ja pian syykin selvisi .Näin miten takaani joen yläjuoksulta,alkoi lähenemään tummaa matalaa varjon kaltaista ainetta ja miten se lähestyessään alkoi kasvamaan.Jo muutaman sadan metrin päässä siitä oli kohonnut jo metrin/toista oleva vesi/lieju/roskaseinämä ja täynnä suuria puita sekä risua.
Ehdin juuri ja juuri polvistua,sekä ottamaan vastaan mitä tuleman pitää.Levitetyin käsin annoin pois senaikaisen elämäni ja rauhallisena tyydyin kohtalooni.
Ryhmysauvani ei auttanut enää.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Elin aikoinaan Intiassa.Olin jonkinlainen shmaani,taikuri sekä tietäjä ja minulla (jo) siihen aikaan oli erilaisia kykyjä ja varsinkin henkisillä alueilla.En esim koskaan tarvinnut pelätä minkäänlaisia eläimiä koska me olimme tavallaan "yhtä" ja öisin löysin nukkumapaikkani vaikka tiikerin luolasta.Siinä me kuorsasimme vierekkäin syvää ja rauhallista unta ja kaukana oli kavala maailma.
Olin pukeutunut valkoiseen kaapuun ja kädessäni pitkä ryhmysauva..Sen pituus oli suunnilleen kaksi metriä ja oiva apuväline esim matalan virran ylittämiseen. Sillä oli hyvä ottaa tukea liukkailla kivillä kävellessä ja joskus myös ajamaan maantierosvot tiehensä.
Minulla oli silloinkin parantajalahja. Osasin myöskin katsoa uuteen tulevaisuuteen ja auttaa erilaisia ihmisiä heidän vaikeuksissaan. Eniten olin mukana parantamisissa.Kävelin pitkin ja poikin Intiaa eikä minulla ollut pysyvää paikkaa missä olla ja elää.
Kunnes.....eräänä alkavana kevätpäivänä olin ylittämässä suurta jokea.Se oli leveydeltään noin kilometrin luokkaa ja melkein kuivaksi päässyt.Siinä virtasi vettä noin 20 senttiä ja sentakia joki oli helppo ylittää.
Niin luulin.
Olinko juuri sinä päivänä nähnyt "huonosti" tulevaisuuteni ,mutta jossain kaukana vuorilla oli satanut monta päivää rajua rankkasadetta.Ollessani joen noin puolivälissä tunsin jalkoni alla lievää tärinää ja pian syykin selvisi .Näin miten takaani joen yläjuoksulta,alkoi lähenemään tummaa matalaa varjon kaltaista ainetta ja miten se lähestyessään alkoi kasvamaan.Jo muutaman sadan metrin päässä siitä oli kohonnut jo metrin/toista oleva vesi/lieju/roskaseinämä ja täynnä suuria puita sekä risua.
Ehdin juuri ja juuri polvistua,sekä ottamaan vastaan mitä tuleman pitää.Levitetyin käsin annoin pois senaikaisen elämäni ja rauhallisena tyydyin kohtalooni.
Ryhmysauvani ei auttanut enää.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Jälleensyntymisistä. Numero 3.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen illalla kuvaamassa Suomen Joutsenta ja kuinka ollakaan tapasin vanhan tutun "entisestä" elämästä.
Hän oli 1968 pomona eräässä työtehtävässä ja kaikki sanoivat miestä juhavatvainioksi.Jos sillä aidolla Juha Vainiolla Kotkasta oli kaksoisolento,niin tämä vanha tuttuni oli sellainen.Kuulemma hyvin moni erehtyi tätä väärää vatvainiota luulemaan siksi oikeaksi Vainioksi ja oli siinä jokaisella ihmettelemistä.
Ainiin....tuosta otsikosta tarkemmin.....;
Olen aina,jo pienestä pitäen uskonut jälleensyntymiseen.
kun noin nelivuotiaana kerroin innossani äiteelleni,että olin "kauvaa sitten ollut lataamassa pyssyjä ,sellaasia pumpummeja ja putkiin laitettiin sellaista jauhoa jakun se pamahti,niin iso rautakivi lenti pitkälle ja josse osui johonkin ihimiseen,niin se heti kuali".
Ja äiteeni tarkemmin kyselemään .Koska olin mitä ilmeisemmin liian innoissani siitä pumpumpyssystä ja kun en lopettanut siitä jahkaamistani,niin äitee kovalla tukkaniskavillaotteella koetti saada tykkiasian pois mun mielestäni.Mutta ei onnistunut.Ei.
Saatte olla varma,että mulla oli päänahka melkoisen arkana .Mutta en antanut periksi.En.Kun siitä kasvoin ja menin Voltin kansakouluun ja opin lukemaan enemmän ,niin keskityin vanhoihin sotiin,sekä niiden historiaan tarkemmin.Oli erittäin helppoa saada jonkinlaista kokonaiskuvaa omista ennalta-aavistuksistani entisistä elämistäni,sillä päässäni oli koko ajan tarkkoja "näkyjä" niistä ajoista.Varsinkin,se viimeinen elämäni oli helppo tarkistaa.Krimin sota.
Tiesin olleeni juuri siellä,siihen 1850 aikaan suunnilleen ja kuolleeni noin vuonna 1852-53.Olen tässä blogissani jo käsitellytkin sitä Krimin sotaa,sellaisella runomitalla kirjoitettuna.Erittäin tarkasi muistan juuri sen kuolinhetkeni ja siihen vaikuttavat olosuhteet. Olin silloin noin 16 vuotias ja nuoruuteni takia määrätty putsaamaan etupäässä tykin piippuja krassilla. Yhä edelleenkin muistan käytyjen taistelujen äänet,sekä melskeet, haavoittuneiden tuskaiset kiljunnat sekä ruudin kummallisen maun suussani.Muistan miten sain osuman vihollisen tykin ammuksesta ja miten sirpale osui vasemmalle puolelle nivuseeni.Yhä siinä paikassa on peukalon kokoinen syntymämerkki.
Sirpale katkaisi suuren valtimon ja noin kahden minuutin kuluttua kuolin verenvuotoon.
Se oli nuoren elämäni loppu.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin eilen illalla kuvaamassa Suomen Joutsenta ja kuinka ollakaan tapasin vanhan tutun "entisestä" elämästä.
Hän oli 1968 pomona eräässä työtehtävässä ja kaikki sanoivat miestä juhavatvainioksi.Jos sillä aidolla Juha Vainiolla Kotkasta oli kaksoisolento,niin tämä vanha tuttuni oli sellainen.Kuulemma hyvin moni erehtyi tätä väärää vatvainiota luulemaan siksi oikeaksi Vainioksi ja oli siinä jokaisella ihmettelemistä.
Ainiin....tuosta otsikosta tarkemmin.....;
Olen aina,jo pienestä pitäen uskonut jälleensyntymiseen.
kun noin nelivuotiaana kerroin innossani äiteelleni,että olin "kauvaa sitten ollut lataamassa pyssyjä ,sellaasia pumpummeja ja putkiin laitettiin sellaista jauhoa jakun se pamahti,niin iso rautakivi lenti pitkälle ja josse osui johonkin ihimiseen,niin se heti kuali".
Ja äiteeni tarkemmin kyselemään .Koska olin mitä ilmeisemmin liian innoissani siitä pumpumpyssystä ja kun en lopettanut siitä jahkaamistani,niin äitee kovalla tukkaniskavillaotteella koetti saada tykkiasian pois mun mielestäni.Mutta ei onnistunut.Ei.
Saatte olla varma,että mulla oli päänahka melkoisen arkana .Mutta en antanut periksi.En.Kun siitä kasvoin ja menin Voltin kansakouluun ja opin lukemaan enemmän ,niin keskityin vanhoihin sotiin,sekä niiden historiaan tarkemmin.Oli erittäin helppoa saada jonkinlaista kokonaiskuvaa omista ennalta-aavistuksistani entisistä elämistäni,sillä päässäni oli koko ajan tarkkoja "näkyjä" niistä ajoista.Varsinkin,se viimeinen elämäni oli helppo tarkistaa.Krimin sota.
Tiesin olleeni juuri siellä,siihen 1850 aikaan suunnilleen ja kuolleeni noin vuonna 1852-53.Olen tässä blogissani jo käsitellytkin sitä Krimin sotaa,sellaisella runomitalla kirjoitettuna.Erittäin tarkasi muistan juuri sen kuolinhetkeni ja siihen vaikuttavat olosuhteet. Olin silloin noin 16 vuotias ja nuoruuteni takia määrätty putsaamaan etupäässä tykin piippuja krassilla. Yhä edelleenkin muistan käytyjen taistelujen äänet,sekä melskeet, haavoittuneiden tuskaiset kiljunnat sekä ruudin kummallisen maun suussani.Muistan miten sain osuman vihollisen tykin ammuksesta ja miten sirpale osui vasemmalle puolelle nivuseeni.Yhä siinä paikassa on peukalon kokoinen syntymämerkki.
Sirpale katkaisi suuren valtimon ja noin kahden minuutin kuluttua kuolin verenvuotoon.
Se oli nuoren elämäni loppu.
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Turun muistoja....
17/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Käppäilin aamusella Turun Eerikinkadulta Humaliston kautta rautatieaseman suuntaan ja huomasin vanhoja tuttuja juttuja vuodelta 1968.Tuossa oli siihen "hyvään aikaan" ravintola Trinaksi ja siitä muutama kadunväli eteenpäin Valencia .
Olin illalla kello 22,00 mennyt ensinmainittuun ja nakkimuusiperuna-aterian jälkeen nakkasin joukkoon pari lasillista Mosel viiniä ,sekä sitten kävelemään takaisin asunnolleni .Jostakin syystä,en silloinkaan tiennyt miksi, minua alkoi seuraamaan neljä senaikaista nahkatakkijätkää. Olen melkein aina pitänyt pitkiä hiuksia ja voipi olla että juuri se asia sai kaverit perääni huutelemaan , sekä selvästi riitaa haastamaan.
Mutta en minä heistä sen kummempaa piitannut,kunnes tultiin lähelle toria ja siihen kohtaan,jossa oli ja on yhä vanhantyylinen kelllertävä kupolinmallinen rakennus.Rukoushuone taikka vastaava kenties.
Yhtä-äkkiä alkoi satamaan heijjareita sivultani,sekä eestä ja takaa ja ennenkuin tajusinkaan jouduin antamaan heille takaisinkin. Ei minua sentään nyrkkeilysäkkinä pidetä.
Siinä kovassa tiimellysessä yksi vastustajani "sattui" lentämään suoraan pankkitalo Kopin ikkunaa päin ja jopa alkoi jumalatoon puupää..puupää.piipää konsertti.
Pankin ikkunassa ollut hälytin pärähti päälle ja jopa jätkille tuli kiire.Poijat juoksivat kohti toria,mutta annas olla. Juuri sieltä suunnasta tulikin vastaan poliisien mustamaijja ja juoksijat kiinni sekä maijaan että kopaji.
Poliisit tulivat myös minuakin vastaan,mutta koska en juossut niin he ajelivat ohitseni.Siinä minäpoika kävelin
kaikessa rauhassa ja pidin irronnutta oikean takkini hihaa vasemmalla kädellä kiinni ja olin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Vaikka tapahtumasta onkin jo 45 vuotta,niin tuntuu kuin se olisi viimeviikolla sattunut.
Sanoo;
17/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Käppäilin aamusella Turun Eerikinkadulta Humaliston kautta rautatieaseman suuntaan ja huomasin vanhoja tuttuja juttuja vuodelta 1968.Tuossa oli siihen "hyvään aikaan" ravintola Trinaksi ja siitä muutama kadunväli eteenpäin Valencia .
Olin illalla kello 22,00 mennyt ensinmainittuun ja nakkimuusiperuna-aterian jälkeen nakkasin joukkoon pari lasillista Mosel viiniä ,sekä sitten kävelemään takaisin asunnolleni .Jostakin syystä,en silloinkaan tiennyt miksi, minua alkoi seuraamaan neljä senaikaista nahkatakkijätkää. Olen melkein aina pitänyt pitkiä hiuksia ja voipi olla että juuri se asia sai kaverit perääni huutelemaan , sekä selvästi riitaa haastamaan.
Mutta en minä heistä sen kummempaa piitannut,kunnes tultiin lähelle toria ja siihen kohtaan,jossa oli ja on yhä vanhantyylinen kelllertävä kupolinmallinen rakennus.Rukoushuone taikka vastaava kenties.
Yhtä-äkkiä alkoi satamaan heijjareita sivultani,sekä eestä ja takaa ja ennenkuin tajusinkaan jouduin antamaan heille takaisinkin. Ei minua sentään nyrkkeilysäkkinä pidetä.
Siinä kovassa tiimellysessä yksi vastustajani "sattui" lentämään suoraan pankkitalo Kopin ikkunaa päin ja jopa alkoi jumalatoon puupää..puupää.piipää konsertti.
Pankin ikkunassa ollut hälytin pärähti päälle ja jopa jätkille tuli kiire.Poijat juoksivat kohti toria,mutta annas olla. Juuri sieltä suunnasta tulikin vastaan poliisien mustamaijja ja juoksijat kiinni sekä maijaan että kopaji.
Poliisit tulivat myös minuakin vastaan,mutta koska en juossut niin he ajelivat ohitseni.Siinä minäpoika kävelin
kaikessa rauhassa ja pidin irronnutta oikean takkini hihaa vasemmalla kädellä kiinni ja olin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Vaikka tapahtumasta onkin jo 45 vuotta,niin tuntuu kuin se olisi viimeviikolla sattunut.
Sanoo;
17/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
torstai 16. toukokuuta 2013
Turusta edelleenkin päivää....
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistin just yhden asiakastapauksen,joka sattui asuessani Jalasjärven Jokipiissä noin vuonna 1987.Illalla sain puhelinsoiton vanhahkolta naiselta,joka valitti erilaisiaa sairauksiaan,sekä toivomuksestaan päästä niistä eroon.Nainen asui Turussa...Eeerikinkadulla,lähellä torin vilinää.
Nainen oli jostakin lukenut,että pystyn myöskin antamaan ns. kaukoparannusta ja siitä sitten sovittiinkin.Hän kysyi että mihin aikaan tulen sitä antamaan,mutta kerroin etten sitä sano etukäteen,sillä kyllä hän tulee sen itse huomaamaan,kun annan sitä.
Tarvitsin ainoastaan naisesta tarkan osoitteen,iän,sekä nimen.
Samana iltana,noin kello 23,00 keskityin asiakkaaseeeni,sekä pyysin parannusta hänelle Jeesuksen nimeen.Seuraavana aamuna,jo kello 07,00 puhelimeni soi ja langan päässä oli sama nainen Turun Eerikinkadulta ja hän oli melkolailla hätääntynyt sekä kauhuissaan. Nainen kiitteli saamastaan kaukoparannuksesta ja sanoi,että kaikki on hyvin nyt ja kiitosta vaan parantaja Ekku Mattila,sekä sulki puhelimen.
Minulle tuli kuitenkin senverran utelias olotila,joten soitin asiakkaalleni heti takaisin,sekä halusin että hän kertoisi hiukan tarkemmin saamastaan avusta.Ja hän kertoi seuraavaa;
Viimeyönä noin kello 02,00 hän heräsi olohuoneestaan kuuluvaan miehen ääneen,joka sanoi: " Heräähän Annikki (nimi muutettu) täällä on Ekku Mattila.Tule tänne ja ota vastaan parantava juoma ja pääset eroon vaivoistasi sekä tulet terveeksi jälleen".
Annikki tuli olohuoneeseensa ja ihmeekseen huomasi miehen seisovan keskellä lattiaa ja hänen kädessään oli puolivälistä katkaistu jugurttimuki ja siinä kullankeltaista poreilevaa nestettä.(Nyt skepsikset nauraa,että se taisi olla...kust...mutta naurakoot) Minä ojensin naisen käteen sen juoman sekä salamana katosin kuin taikaiskusta näkymättömiin. Ja Annikki järkyttyi.Jos senvuoksi että millä ihmeen konstilla pystyin pääsemään hänen olohuoneeseensa ja mistä ihmeestä tiesin hänen käyttävän katkaistua jugurttipurkkia mehun juomiseen.Annikki oli senverran hätääntynyt,että meni asuntonsa parvekkelle,jossa oli siihen aikaan pyöreä luukku jonka kautta asukas pystyi pääsemään pienistä keittiöjätteistä eroon ja roskat putosivat alhaalla olevaan roskasäiliöön ajallaan tyhjennettäväksi.
Ja heitti kädessään olevan "taikajuoman" luukusta alas.
Nyt tulee kysymyksiä:
Oliko koko tapahtuma Annikin näkemää unta ?
Mikäli ei ollut,niin siinä meni kultainen poreileva eliksiiri kankkulan kaivoon.
Kyselee:
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muistin just yhden asiakastapauksen,joka sattui asuessani Jalasjärven Jokipiissä noin vuonna 1987.Illalla sain puhelinsoiton vanhahkolta naiselta,joka valitti erilaisiaa sairauksiaan,sekä toivomuksestaan päästä niistä eroon.Nainen asui Turussa...Eeerikinkadulla,lähellä torin vilinää.
Nainen oli jostakin lukenut,että pystyn myöskin antamaan ns. kaukoparannusta ja siitä sitten sovittiinkin.Hän kysyi että mihin aikaan tulen sitä antamaan,mutta kerroin etten sitä sano etukäteen,sillä kyllä hän tulee sen itse huomaamaan,kun annan sitä.
Tarvitsin ainoastaan naisesta tarkan osoitteen,iän,sekä nimen.
Samana iltana,noin kello 23,00 keskityin asiakkaaseeeni,sekä pyysin parannusta hänelle Jeesuksen nimeen.Seuraavana aamuna,jo kello 07,00 puhelimeni soi ja langan päässä oli sama nainen Turun Eerikinkadulta ja hän oli melkolailla hätääntynyt sekä kauhuissaan. Nainen kiitteli saamastaan kaukoparannuksesta ja sanoi,että kaikki on hyvin nyt ja kiitosta vaan parantaja Ekku Mattila,sekä sulki puhelimen.
Minulle tuli kuitenkin senverran utelias olotila,joten soitin asiakkaalleni heti takaisin,sekä halusin että hän kertoisi hiukan tarkemmin saamastaan avusta.Ja hän kertoi seuraavaa;
Viimeyönä noin kello 02,00 hän heräsi olohuoneestaan kuuluvaan miehen ääneen,joka sanoi: " Heräähän Annikki (nimi muutettu) täällä on Ekku Mattila.Tule tänne ja ota vastaan parantava juoma ja pääset eroon vaivoistasi sekä tulet terveeksi jälleen".
Annikki tuli olohuoneeseensa ja ihmeekseen huomasi miehen seisovan keskellä lattiaa ja hänen kädessään oli puolivälistä katkaistu jugurttimuki ja siinä kullankeltaista poreilevaa nestettä.(Nyt skepsikset nauraa,että se taisi olla...kust...mutta naurakoot) Minä ojensin naisen käteen sen juoman sekä salamana katosin kuin taikaiskusta näkymättömiin. Ja Annikki järkyttyi.Jos senvuoksi että millä ihmeen konstilla pystyin pääsemään hänen olohuoneeseensa ja mistä ihmeestä tiesin hänen käyttävän katkaistua jugurttipurkkia mehun juomiseen.Annikki oli senverran hätääntynyt,että meni asuntonsa parvekkelle,jossa oli siihen aikaan pyöreä luukku jonka kautta asukas pystyi pääsemään pienistä keittiöjätteistä eroon ja roskat putosivat alhaalla olevaan roskasäiliöön ajallaan tyhjennettäväksi.
Ja heitti kädessään olevan "taikajuoman" luukusta alas.
Nyt tulee kysymyksiä:
Oliko koko tapahtuma Annikin näkemää unta ?
Mikäli ei ollut,niin siinä meni kultainen poreileva eliksiiri kankkulan kaivoon.
Kyselee:
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Turust päivää...
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Istuskelin tuossa tunti sitten kaffilla Aurajoen lähettyvillä,kun viereiseeen pöytään tupsahti tuiki tuntematon mieshenkilö.Meille syntyi keskestelun tapainen ja kun hän näki edessäni olevan kannettavan tietokoneen ja kuultuaan että minulla on oma blogi,niin pyysi kirjoittaaan siihen seuraavan asian.
Keski-iästä ...;
"Minäkö keski-ikäinen ? Ennen vanhaan sattui ja tapahtui,nyt ei tapahdu mitään,mutta joka paikkaan sattuu nyt.Kylmä kahvi kuulemma kaunistaa,mutta maha ei kestä,niin paljon kun naama vaatisi."Kahdesti" yössä tarkoittaa vessakäyntejä.Eikä ole enää väliä ,jos ajatus karkailee,kunhan tulee takaisin.Tarvitsen lasit löytääkseni lasini.Joka paikkaan koskee ja se mihin koske,ei toimi enää.Oloni on kuin kovan rilluttelun jäljiltä vaikka en ole käynyt missään.Ja Vapun jälkeisellä päivänä muksut huutaa,että setä voit ottaa vappunaamarisi pois,vaikka minulla ei sellaista ole naamallani.Korkeasaaressa minulle tarjotaan banaaneja ja joka ikinen kerta olen aina väärällä puolella Aurajokea.Kaunis nainen,mitä sitten.Kunhan vain pääsisin päiväunilleni."
Sanaili vieras mies ja moikkasi sekä katosi Turun torin suuntaan.
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Istuskelin tuossa tunti sitten kaffilla Aurajoen lähettyvillä,kun viereiseeen pöytään tupsahti tuiki tuntematon mieshenkilö.Meille syntyi keskestelun tapainen ja kun hän näki edessäni olevan kannettavan tietokoneen ja kuultuaan että minulla on oma blogi,niin pyysi kirjoittaaan siihen seuraavan asian.
Keski-iästä ...;
"Minäkö keski-ikäinen ? Ennen vanhaan sattui ja tapahtui,nyt ei tapahdu mitään,mutta joka paikkaan sattuu nyt.Kylmä kahvi kuulemma kaunistaa,mutta maha ei kestä,niin paljon kun naama vaatisi."Kahdesti" yössä tarkoittaa vessakäyntejä.Eikä ole enää väliä ,jos ajatus karkailee,kunhan tulee takaisin.Tarvitsen lasit löytääkseni lasini.Joka paikkaan koskee ja se mihin koske,ei toimi enää.Oloni on kuin kovan rilluttelun jäljiltä vaikka en ole käynyt missään.Ja Vapun jälkeisellä päivänä muksut huutaa,että setä voit ottaa vappunaamarisi pois,vaikka minulla ei sellaista ole naamallani.Korkeasaaressa minulle tarjotaan banaaneja ja joka ikinen kerta olen aina väärällä puolella Aurajokea.Kaunis nainen,mitä sitten.Kunhan vain pääsisin päiväunilleni."
Sanaili vieras mies ja moikkasi sekä katosi Turun torin suuntaan.
16/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Werneri W ja rautainen risti.
13/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Saavuin eilen illalla lähelle Riihimäkeä ja samalla muistin erään tapahtuman,joka sattui asuessani Espoon Olarissa 1976.
Sunnuntaiaamuna puhelimeni soi ja miesääni kysyi että olenko Ekku Mattila ja kun myönnin olevani,niin hän sanoi että tulehan noutamaan hänet Helsingin rautatieasemalta ja ihmmettelin,että miksi ?
He ovat lukeneet minusta paljon ja ovat huomanneet,että juuri minä voin auttaa heitä yhdessä tärkeässä asiassa ja kertoo sitten tarkemmin,kun haet hänet sinne Olariin.Kun kerran olet selvänäkijä niin tunnistat hänet rististä....
Ja niinpä ajelin Hesan ruuhkaan,parkkeerasin makkaratalon yläkerroksessa olevalle autopysäkille,sekä astelin rautatieasemalle.Hiukan ihmettelin sitä ..."tunnet hänet rististä" , mutta heti minulle selvisi,että tottakait rististähän soittajan tunnen.Nimittäin keskellä rautatieaseman hallia seisoi,taikka oikeammin vetelästi nojaili suureen ristiinsä tummatukkainen jollakin tavalla uhkaavan oloinen mies.Hänestä oikein huokui sellainen välinpitämätön olemus, kuten jostakin karannut,taikka vähän ollut ihmisten kanssa tekemisissä.
Hän esittäytyi Werneri W.....seksi....ja kun käteltiin,niin hänen kätensä oli jääkylmä.
Mukanansa oleva risti oli rautainen,taikka muuta metallia ja se oli kiedottu likaiseen ruskehtavaan liinaan,josta roikkui irronneita palasia ja kaiken huippuna risti oli väärinpäin.Huomasin että hallissa liikkuvat ihmiset kiersivät kaukaa Wernerin sekä ristin ja supisivat ihmeissään.Yksi vanha mummeli teki hätäisenä ristinmerkin ja oli selvästi kauhuissaan.
Ja siitä sitten makkatalon katolle,parkkipaikalle, vanhaan Victor henkilöautooni ja pian olimmekin kotonani Espoon Olarissa.
Koko matkan ajan,sekä asunnossani Werneri vaahtosi,että nyt..vasta nyt heillä olisi juuri oikea tietäjä,,noita kuten hän sanoi ja että minulla olisi nyt suuri mahdollisuus päästä henkisen maailman tietoisuuteen.Kuulemma minulla on todella valtava se henkinen "akku",voimakenttä,joka oikealla tavalla käytettynä voi saada manalle menneet heidän palveluksiinsa.Minun vain pitäisi ottaa yhteyttä kuolleisiin,nostattaa heidät palveluksiin ja silloin olisimme voittamattomia.
Koko ajan Werneri Wiil.......sen.....suu kävi,kädet viuhtovat kuin tuulimyllyn siivet ja minä en oikeastaan saanut sanan sijaa .Hän maanitteli ja maanitteli ja sanoi että rikkaudet olisivat ulottuvillani, sekä minun ei missään tapauksessa kannata,eikä saakaan kieltäytyä hänen ehdotuksestaan.Tämän sanallisen episodin ajan rautainen risti seisoi olohuoneeni lattialla ja selvästi tunsin siitä huokuvan suuren hädän,sekä tuskan.
Vihdoin sain ns. puheenvuoron ja sanoin painokkaasti,ettei minua lainkaan kiinnosta kuolleiden ylösnoituminen,ei vaikka saisin siitä työstä miljoonia ja taas miljoonia. Sanoin myös että minun työni liittyy kaikkeen hyvään,auttamiseen,olla mukana parantamisissa,sekä edesauttaa rakkauden ja hyvyyden levittämistä.
Kun Werneri tämän kuuli,niin oli hetken aivan hiljaa ja sitten pyysi päästä käymään vessassa ja niin hän sinne menikin.Hän oli siellä vain noin minuutin/kaksi ja sitten tuli takaisin kummallinen ilme naamallaan,nosti ristinsa lattialta ja ilman yhtään sanaa lausumatta häipyi asunnostani pois.Risti vain kolaji lattiaa pitkin Wernerin häipyessä matkoihinsa.
Heti kun ovi sulkeutui,niin menin kylpyhuoneeseemme ja tutkimaan että mitäs äijjä siellä oli touhunnut.Pytty oli tyhjä.Ei vierasta kusta,eikä paskaakaan,eikä sitä oltu ns. vedetty lainkaan.Olisin sen olohuoneeseemme kyllä kuullut.Meni tovin ennenkuin huomasin kylpyhuoneen peilin edessä olevalla reunamalla saippuan,taikka oikeammin mitä siitä saippuasta sojotti.Werneri oli vessassa ollessaan taittanut noin viisisenttisen glemmarin kummallisiin kiemuroihin,sekä työntänyt sen syvälle saippuaan kiinni.Jassoo..ajattelin minä..vakaaa vanha Väinämöinen..tietäjän iänikuinen ja tajusin että siinä glemmarissa oli jotakin pahaa kätkettynä.Niinpä hain nahkahanskat.Irrotin glemmarin varovasti saippuasta pois,kävelin suoraan asuntoni parvekkeelle sekä nakkasin glemmarin ruohikolle että viuhahti.
Pam!.....juuri tuollainen ääni syntyi,kun glemmari osui ruohikolle....pam!!!! Ääni oli kuten nallipyssystä.Sellainen kova ja äänekäs.Pam !!
Kun Werneri kuuli,etten liity heidän "akukseen" enkä ala herättelemään vainajia ,niin hän yritti kostaa laittamalla siihen glemmariin omia poppakonstejaan.Osa,ainakin vanhemmista blogini lukijoista saattaa muistaa että juuri Werneri oli se sama taikuri,joka oli maan alle haudattuna parisen viikkoa,sekä teki muitakin kummallisuuksia.Söi myös kilon rotanmyrkkyä....oli veden alla hengittämättä 7 minuuttia...ym...
Seuraavana päivänä menin Alppilan entisen papin Voitto Viron luokse ja yhdessä puhdistimme Wernerin
mukanaan tuoman pahan auran.Siihen liittyvä rituaali kesti tasan kuukauden ,joka päivä kaksi tuntia ja vasta sitten homma oli ohitse.
Werneri tuli,oli ja meni.
Jumala on.
13/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Saavuin eilen illalla lähelle Riihimäkeä ja samalla muistin erään tapahtuman,joka sattui asuessani Espoon Olarissa 1976.
Sunnuntaiaamuna puhelimeni soi ja miesääni kysyi että olenko Ekku Mattila ja kun myönnin olevani,niin hän sanoi että tulehan noutamaan hänet Helsingin rautatieasemalta ja ihmmettelin,että miksi ?
He ovat lukeneet minusta paljon ja ovat huomanneet,että juuri minä voin auttaa heitä yhdessä tärkeässä asiassa ja kertoo sitten tarkemmin,kun haet hänet sinne Olariin.Kun kerran olet selvänäkijä niin tunnistat hänet rististä....
Ja niinpä ajelin Hesan ruuhkaan,parkkeerasin makkaratalon yläkerroksessa olevalle autopysäkille,sekä astelin rautatieasemalle.Hiukan ihmettelin sitä ..."tunnet hänet rististä" , mutta heti minulle selvisi,että tottakait rististähän soittajan tunnen.Nimittäin keskellä rautatieaseman hallia seisoi,taikka oikeammin vetelästi nojaili suureen ristiinsä tummatukkainen jollakin tavalla uhkaavan oloinen mies.Hänestä oikein huokui sellainen välinpitämätön olemus, kuten jostakin karannut,taikka vähän ollut ihmisten kanssa tekemisissä.
Hän esittäytyi Werneri W.....seksi....ja kun käteltiin,niin hänen kätensä oli jääkylmä.
Mukanansa oleva risti oli rautainen,taikka muuta metallia ja se oli kiedottu likaiseen ruskehtavaan liinaan,josta roikkui irronneita palasia ja kaiken huippuna risti oli väärinpäin.Huomasin että hallissa liikkuvat ihmiset kiersivät kaukaa Wernerin sekä ristin ja supisivat ihmeissään.Yksi vanha mummeli teki hätäisenä ristinmerkin ja oli selvästi kauhuissaan.
Ja siitä sitten makkatalon katolle,parkkipaikalle, vanhaan Victor henkilöautooni ja pian olimmekin kotonani Espoon Olarissa.
Koko matkan ajan,sekä asunnossani Werneri vaahtosi,että nyt..vasta nyt heillä olisi juuri oikea tietäjä,,noita kuten hän sanoi ja että minulla olisi nyt suuri mahdollisuus päästä henkisen maailman tietoisuuteen.Kuulemma minulla on todella valtava se henkinen "akku",voimakenttä,joka oikealla tavalla käytettynä voi saada manalle menneet heidän palveluksiinsa.Minun vain pitäisi ottaa yhteyttä kuolleisiin,nostattaa heidät palveluksiin ja silloin olisimme voittamattomia.
Koko ajan Werneri Wiil.......sen.....suu kävi,kädet viuhtovat kuin tuulimyllyn siivet ja minä en oikeastaan saanut sanan sijaa .Hän maanitteli ja maanitteli ja sanoi että rikkaudet olisivat ulottuvillani, sekä minun ei missään tapauksessa kannata,eikä saakaan kieltäytyä hänen ehdotuksestaan.Tämän sanallisen episodin ajan rautainen risti seisoi olohuoneeni lattialla ja selvästi tunsin siitä huokuvan suuren hädän,sekä tuskan.
Vihdoin sain ns. puheenvuoron ja sanoin painokkaasti,ettei minua lainkaan kiinnosta kuolleiden ylösnoituminen,ei vaikka saisin siitä työstä miljoonia ja taas miljoonia. Sanoin myös että minun työni liittyy kaikkeen hyvään,auttamiseen,olla mukana parantamisissa,sekä edesauttaa rakkauden ja hyvyyden levittämistä.
Kun Werneri tämän kuuli,niin oli hetken aivan hiljaa ja sitten pyysi päästä käymään vessassa ja niin hän sinne menikin.Hän oli siellä vain noin minuutin/kaksi ja sitten tuli takaisin kummallinen ilme naamallaan,nosti ristinsa lattialta ja ilman yhtään sanaa lausumatta häipyi asunnostani pois.Risti vain kolaji lattiaa pitkin Wernerin häipyessä matkoihinsa.
Heti kun ovi sulkeutui,niin menin kylpyhuoneeseemme ja tutkimaan että mitäs äijjä siellä oli touhunnut.Pytty oli tyhjä.Ei vierasta kusta,eikä paskaakaan,eikä sitä oltu ns. vedetty lainkaan.Olisin sen olohuoneeseemme kyllä kuullut.Meni tovin ennenkuin huomasin kylpyhuoneen peilin edessä olevalla reunamalla saippuan,taikka oikeammin mitä siitä saippuasta sojotti.Werneri oli vessassa ollessaan taittanut noin viisisenttisen glemmarin kummallisiin kiemuroihin,sekä työntänyt sen syvälle saippuaan kiinni.Jassoo..ajattelin minä..vakaaa vanha Väinämöinen..tietäjän iänikuinen ja tajusin että siinä glemmarissa oli jotakin pahaa kätkettynä.Niinpä hain nahkahanskat.Irrotin glemmarin varovasti saippuasta pois,kävelin suoraan asuntoni parvekkeelle sekä nakkasin glemmarin ruohikolle että viuhahti.
Pam!.....juuri tuollainen ääni syntyi,kun glemmari osui ruohikolle....pam!!!! Ääni oli kuten nallipyssystä.Sellainen kova ja äänekäs.Pam !!
Kun Werneri kuuli,etten liity heidän "akukseen" enkä ala herättelemään vainajia ,niin hän yritti kostaa laittamalla siihen glemmariin omia poppakonstejaan.Osa,ainakin vanhemmista blogini lukijoista saattaa muistaa että juuri Werneri oli se sama taikuri,joka oli maan alle haudattuna parisen viikkoa,sekä teki muitakin kummallisuuksia.Söi myös kilon rotanmyrkkyä....oli veden alla hengittämättä 7 minuuttia...ym...
Seuraavana päivänä menin Alppilan entisen papin Voitto Viron luokse ja yhdessä puhdistimme Wernerin
mukanaan tuoman pahan auran.Siihen liittyvä rituaali kesti tasan kuukauden ,joka päivä kaksi tuntia ja vasta sitten homma oli ohitse.
Werneri tuli,oli ja meni.
Jumala on.
13/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)