Olen (ko?) leguaaniliskon sukua.?

16/4-2017.
Ekku Matila.
Aikamatkaaja.


Minun  kehoni  normaalilämpö on aina ollut  noin 34,5 , kerran  33,8.
Siis aika   alhaalla sanoisin.
Tavallisen (köh)  ihmisen kehonlämpö on noin 36,5-37 , eiks juu? Jos sellaiselle tulee kuumetta   vaikka  38,5, siis  20  pykälää, niin   heille   se on pikkujuttu.
Mutta:
Jos minulle tulee   kuumetta 30  pykälää ja mittari näyttää 37,5, niin tunnen olevani aika sairas. (hehheh). Kun  saan  kuumetta  40 pykälää = 38,5  makaan sängyn päällä  X asennossa ja   muuutama vuosi sitten kuumemittarini  näytti  39,9.  Silloin  puhuin sekavia , tunsin loppuni olevan tulossa ja vannotin vaimoani   ettei ota uutta miestä    10  vuoteen. Vaimoani vain nauratti.
Hihihihihiiiiih...
Siis  minulla  oli silloin  kehoni lämpötila  54 pykälää  yli ns normaalin  34,5.
Nyt tulee jännä kohta::::
Jos haluan nostaa kehoni  lämpötilaa  esim  10  pykälällä, vaikka  34,5 - 35,5, niin menen kuumaan saunaan   puoleksi  tunniksi ja avot. Olen usealta  ihmiseltä  kysellyt ja he ovat itse  tarkistaneet  "saunalämpötilansa"  nousun, mutta yhdelläkään ei  ole mittari  kohonnut.  Heillä mittari näyttää samaa ennen saunaa ja samaa  saunan jälkeen.
Leguaani on lisko joka  syö meriheinää/sammalta  meren pohjan  kivistä. Heidän on tämän tästä noustava  rannan  kallioille lämmittämään kehoaan  auringossa  ja sen aikana  niiden lämpötila nousee  noin astetta. 10  astetta.
Olen (ko) siis leguaaniliskon sukua.??
Häh?.


Ekku Mattila.

Tynyt paloi sinisellä liekillä.

14/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1982  isäni soitti mulle  ja sanoi että tuukko  Härmään vaikka heti ja mä sanoin että tuun tunnin päästä.
Asuin siihen aikaan  Alahärmän  kirkolla..juu.
"Haekko  tuolta  liiteristä sen  puulaatikon jossa on vanhaa  tynyä ja vie ne vaikka  hornan tuuttiin ja mä sanoin että vien.
Isäni oli  näet toiselta ammatiltaan laturi ja se toinen  ammatti  oli kivimies.
Laitoin  tynyn  muutamaan muovipussiin ja ne kiikutin  talosta noin 50 meeterin päähän tyhjään  200  litraiseen öljytynnöriin  ja  tynyä oli noin  70-80  kiloa. Sitten puuttui enää  muutama sanomalehti, tulitikkurasia ja raaps....shiiiis....ja  heti alkoi paperit palamaan  tynnörissä oujeeh.
Suuuuhs.
Ensin tuli mustahkoa savua , sitten sinistä  liekkiä ja kohta  alkoi kuulumaan kovaa suhinaa. Voin vaikka vannoa että se sininen   suhiseva liekki nousi siitä tynnöristä ainakin  10 metrin korkeuteen, jossei enemmänkin  ja muistutti   lentokoneen  moottorista purkautuvaa lieskaa.
Juuri   silloin tuuli jokirannasta  viistoon naapurin suuntaan, jossa asui Mäkelän Kalle   akkoineen ja aika piankin Kalle paikalle tuli,. "mitä helevettiä sä Ekku oikein touhuat  ?  .....hän huusi....mustaa savua  tulee suoraan meidän  pihalle jossa on Meimin pesemiä  puhtaita lakanoita.....sammuta äkkiä se raasusi....sammuta".
En voi sanoin Kallelle...tynnörissä palaa  melkein  satakiloa tynyä. se  ei  sammu  millään ennenkuin on kokonaan palanut.....pitää vaan orottaa....ja niin me tehtiinkin. Kuitenkin Kalle siitä lähti  keikkuen, sillä sen toinen jalaka  oi vahingoittunut  sirpaleesta Taipaleen suunnalla ja oli leikkausten takia paljon lyheempi toista juu...
Äiteeltäni  kuulin että ne lakanat olivat menneet pilalle, mutta se oli ihan oikein  heille.  Sillä Kalle oli tappaja, meinaan  oravien sillä niitä se murhasi aina kun  niitä havaatti.  Silmään perskelees ampui  oravapiekkarilla, ettei nahka mee rikki.  90  penniä sai nahkaa kohti.
Ainakin  puoli tuntia se tynytynnöri  paloi ja sitten  suhina , sekä siniset liekit  loppui.
Kalle ei mua tervehtinyt  vuosikausiin ja hän kuoli  1987 sydänkohtaukseen  lähelle Kärmesmäkeä josta Knuuttilan  Hannu hänet kuolleen  löysi.  Selässään  vainajan  tien varteen  kantoi.
Hannu oli riski mies.

Ekku Mattila.

Wanha Pääsiäismuistoni .

14/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Wanha Pääsiäismuisto:


1960  oli Pääsiäinen ja me kollit   kerättiin  pitkin mettiä katajia sekä muuta  poltettavaa kokossa...........
Vaikka ainakin muutamana  päivänä niitä kerättiin, niin se kasa ei ollut  minkään   kokoonen ja meitä hiukan harmitti.  Noh....muistin  että puarissa on vanhaa  sänkyä sekä muuta plautaa  ja ne  lisäksi  kasan päälle  retuutettiin , kuusen havuilla peiteltiin ja  eikun  odottamaan  kokon  polttamista.
Ja se tuli.
Suunnilleen tuntia/paria  ennen  kokonpolttamista  keksin että pannaanpas  kokkoon ruutia , jokka saatiin  osasta vanhaa  tynämiittiä ,sekä kymmenistä kiväärinpatruunoista  purettua  ruutia .Ikäänkuin  varmuudeksi työnsin  ruutia muutamaan peltiseen tyhjään purkkiin, kummatkin päät kiinni höyläpenkissä ja  paukut  pukkasin keskelle pääsiäaiskokkoa.
Ja tuli Pääsiäisilta ja ehtoo  yhyreksän nurkilla. vähän pensaa  risujen päälle, tulitikku  perään ja katsomaan  miten  noirat  lentelee  valakian ylitte.
Mutta...kesken  kokon palon  kuului  jumalattomia PUm..PUm..pummeja , kipinöitä lenteli  ainakin  kymmenen  meeterin päähän  ja me saatiin vauhtia jaloillemme. Tottakait  ruuti  räjähteli  niissä peltipurkeissa, tyny  ei,  vaan se palaa, mutta  niiden ruutipaukkujen jyske  oli aikamoisen kova.
Samoin  mun pääni  seuraavana  aamuna   jyskytti.
Ensinnä   vanhempani  huomasivat että olin kerännyt vanhaa arvokasta antiikkia   siihen kokkoon  aitasta , isäni   näki tynylaatikosta muutaman pötkön  hävinneen  ja  näiden havaintojen yhteisvaikutuksena  mun tukastani kiinni.
Riuuuh...riuuuuh.,..ja riuuuh.
Hyve Päsiäistä.

Ekku Mattila.

Kylllä mustalaasen hevonen sitten juoksi kovaa.

13/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1991-94   juoksin kesäisin Kauhajoen Laitasaaren pururadalla, joka oli noin  1,4 km pitkä ja  kahden km päässä kotoani.
Siellä oli kiva juosta sillä korkeuserot oli  paikkapaikoin  40 metriä ja siksi se rata  kehitti  kuntoa   mukavasti.
Mutta antakaas olla  !!....Yks  sunnuntaiaamu sinne taas menin ja  mitä veetä????...koko rata oli  kämmenenkokoisia kuoppia  täynnä, jokapaikassa  ja siis  asiaa tarkemmin tutkimaan ryhdyin....
Perskelees...
Häh??...hevosen kavion jälkiä  ne jäljet oli..hevosen ja kovaa kyyttiä soittamaan Kauhajoen  kunnan  elimiin ja   kysymään että mitä ittua....miksi Laitasaaren  pururata on täynnä hevoisen kavioiden jälkiä??.....
"Noh.....vastasi rouva...emme voi mitään sillä sen pururadan  mettäosuuden omistaa  Kurikkalaanen  mustalaaneen ja vaikka hänelle on mennyt useita  kirjelmiä kieltoineen, niin ei ole  mitään auttanut...ei ole auttanut  ei ole".
Giitoosh sanoin  ja   tuumasta toimeen....
Kuulin että juuri Sunnuntaiaamuisin se mustalaanen  siellä pururadalla hevoisiaan juoksuttaa  ja  aamulla  varhain sinne paikalle menin..muistaakseni jo  kello  06.00...tiheän pusikon  keskelle, aivan pururadan viereen, noin 5 meeterin  päähän siitä.
Ison kiven taakse lymyyn.  Ja orotin...orotin ja taas orotin  ja antakaas olla....noin   tunnin päästä   alkoi kuulumaan  tums..tums..tums..tums...rytmillistä jumpsutusta  ja  siis hevoinen oli sinne  pururadalle tulossa.  Kurkkasin ja sieltähän se saapui. Oijeeh.
Lihava mustalaaneen  perseellään  hevoskilpakärryn tarakalla istui......ohitti mun.....ja..ja...ja.
PUM..Pum!!!!!!!
Tähtäsin mukanani olleella kakspiippuisella  haulikolla   noin  5 metriä  hevoosen  pään ylitte , piiput peräkanaa......ja  hevoonen lähti  kun Annikki    Tähti , helevetinmoista haipakkaa. Soli  selevää  laukkaa, ei enää ravia....Pruuuh..pruuuh..pruuhpt.....kuski kiljui  mutta  ei auttanut....sinne ne katosi jonnekin suoraa kapeaa juntua  (polku)  aika  nopeasti  näkymättömiin.
Senverran näin että   kuski  seisoi  kärrin jalustimilla  takakenossa, suittet  kireenä.  Tumma  kikkaratukka vaan  vapaji tuulessa.
Ainiin...
Senjälkeen  on Laitasaaren  pururata  ollut kunnossa. Ei yhtään hevosen   kavioiden jälkiä.
Juu.

Ekku Mattila.

Kyllä silmissäni vilaji.....auts.

10/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


1950  olin nelivuotias  vesseli , kun äiteellä oli synttärit.
Vieraita  tuli   tupa täyteen , kukkia  toivat , pullaa sekä suklaata. Nami...nami.
Yksi iso  suklaarasia oli mulle mieleeni , jo sentakia koska se oli iso ja siinä oli kultaisella kiiltopaperilla  käärittyjä   erikokoisia paloja .  Voi että ne oli hyviä.
Mutta harmikseni huomasin, että muutkin siitä  suklaata  ottivat ,ei hyvä ja siksi  suoritin seuraavanlaisen  toimenpiteen.
Hain äiteen ompelukonelaatikosta  pienen peltisen rasian, jossa oli  ns taxeja, sellaisia noin sentin mittaisia  pikkunauloja ja eikun  hommiin.
Varmistin  etteivät muut huomaa kun niitä taxeja  suklaanappeihin varovasti työnsin, mutta  asia selvisi  kuitenkin tuotapikaa. Trookalan vanha Maija  suklaanpalasen suuhunsa työnsi ja samalla sai  terävän taxinaulan  kieleensä.  Kova ihmettely  alkoi......kaikki  pöydän ympärille kokoontuivat, tarkistivat  muut  rasiassa olevat suklaat  ja huomasivat  niissäkin törröttävän  teräviä  pikkunauloja.......
"Kuka mitä häh??....miten..??  ja häh?...kuka mitä häh??"
Niinpä  kirkkaalla  kersan äänelläni tunnustin... "laitoin naulat sentakia ettei niitä muut syä".
Juupajuuh....
Kun vieraat  lähtivät ja  ei toristaja  ollut  näkösällä....huomasin  miten näin välillä  seiniä, välillä kattoa, välillä  lattiaa. ja  taas seinää/kattoa. Ovikin siinä taisi  vilahtaa, kattolamppukin kanssa, kun kiukkuinen  äiteeni mua  hiuksista  ympäri huonetta  retuutti.   Oli  se torella  jumalatoon  selkäsauna.....taikka  tukkapöllö.
Siihen Wanhaan aikaan  kersat sai  selkään , oli syytä taikka ei ollut. Nyt taisi olla.
Auts.


Ekku Mattila.

Ameriikan nahkasaappaat 1958.

8/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

1958.
Olin 12  ikäinen  koulupoika ,kun viikkoa ennen Joulua sain Ameriikanpaketin.
Kummivanhempani   sen lähetti ja siellä  oli mulle  ihkauudet  varrelliset mustat nahkasaappaat.............ja ne kinttuihini laitoin ,sekä kouluun   aamulla.
"Mattilalla  on  akkain kengät  huusi  Karsikkaan  Seppo.....Mattilalla on  akkain kengät "  ja tappeluhan siitä syntyi.
Kiskoin hampaat  irvissä Sepppoa  tukasta  ja hän teki saman  tempun  mulle . Siinä  muutama koulupöytä/tuoli  kellahti nurin , luokkakaverit  meitä väisteli , kunnes paikalle   saapui Rajalan  Aarre  meitin miesope.
"Ristuksen  kollit. hän huusi, heti paikalla  seis...irti siitä....tappelu seiiiis."
Ja:
Arvakkaapas ketkä seisoi  kohta luokkahuoneen  nurkassa , 15 minuuttia ,  toinen  toises pääs ja toinen toises pääs.?...enkä  mä tajunnut että  Seppo oli vaan kateellinen mun  uusista   Ameriikan nahkasaappaistani.
Oli ne hienot saappaat.
Oli.



Ekku Mattila.

Yliluutnantti käveli siksakkia...

8/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kurvailin Vaasassa tänään, siellä täällä kaupungilla ja yhdessä kohtaa katu oli   tehty  laattakivistä. Ja antakaas olla.....heti pukkaa Wanhoja muistoja Hesan ajalta.
Siis:
Porvoonkatu   5-7  Kalliossa . jossa asuin , lähellä  Linnanmäkeä  oli myöskin   katu , Aleksiskiven  kadulla, jossa oli katukiveys  tehty   kahdesta erivärisistä  laatoista, harmaista   ja vaaleista.
Salmiakki tyyliin.
Siinä kohtaa oli  noin 50 metrin päässä raitsikka  3 T:een  pysäkki, jolla pääsi keskustaan ja tietysti sieltä  takaisinkin päin. Työkaverini  Yliluutnantti X  asui  siinä lähellä ja liikkui  raitsikalla  Lauttasaareen , kuten minäkin.
Useasti ihmeteltiin  miten  monta kertaa herra X  myöhästyi töistä  ja  syynkin hän  sitten kertoi.
Aikalailla häpeillen...
" En voi millään astella  niitä laattoja  suoraan eteenpäin.....minun täytyy  aina  20 laatan kohdalla  kääntyä oikeaan ja sitten 20 laatan kohdalla vasempaan....sitten eteenpäin  20 laattaa ja  aloitan taas alusta...useasti menen laskuissani sekaisin   ja minun  on  pakko aloittaa kävely uudelleen ja kun niin käy , myöhästyn raitsikasta.....minun on pakko  kävellä  siksakkia..en voi sille yhtään mitään...en voi mitään...."
Kuulin myöhemmin  että herra X oli  muuttanut sellaiseen  osoitteeseen, jossa ei ole laattoja kadulla, vaan betonikiveys  ja näin tekemällä hän pystyi  kävelemään   suoraan......ilman siksakkia.
Tälläistä....pakkoneuroosia  tänään.


Ekku Mattila.