sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ladosta kajahti haulikon laukaus 1973.

19/2-2017.

Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Olin vuonna 1973 kesällä  syntymäkodissani  Alahärmässä , aamulla kello 10  tienoilla ja  tuumasin mennnä jokirantaan piismia kattelemaan.  Niitä oli siihen aikaan vaikka kuinka paljon ja  ne keräsi  suussaan oksia ja muita tarpeita töyräillä sijaitseviin koloihinsa.
Niiden pesä-aukot  olivat  vedenpinnan alla, vähän majavien tapaan juu.
Äkkiä kuului  vaimea aseen  paukahdus. PUMF......suurinpiirtein. Ensin luulin jonkun  sorsamettästäjän  siellä  ammuskelevan, mutta mielestäni se laukauksen ääni  kuului  jollakin lailla pellolta, ei rannalta ja sentakia nousinkin joen täyräälle asiaa  tutkimaan.
Minun  syntymäkodistani noin  500m metrin  päässä sijaitsi  heinälato, joka kuului Asumaan  perheelle ja jossa itsekin olin pienenä kollina piilosta leikkinyt. Koska mitään selvyyttä laukaukseen en saanut, lähdin  kotiani kohden  ja   muutaman tunnin päästä moottoripyörälläni  kohden Helsinkiä, jossa siihen aikaan asustelin.
Seuraavana päivänä  soi puhelin ja äitini soitti. Hän ilmoitti  Asumaan isännän  ampuneen itsensä haulikolla  pellolla olevassa ladossa  ja siis kuollut. Juuri se  sama  lato jonka suunnalta  mielestäni sen vaimean  laukauksen äänen olin kuullutkin  päivää aikaisemmin.
R.I.P  oli  tullut äkkiarvaamatta  naapuriini ja vienyt  mennessään  todella työteliään  maanviljelijän......Pyhää arkea hän oli  töitä tehnyt , kesäisin  pelloillaan  ja talvisin  tukkimetsässään...
Siinä meni hyvä mies hukkaan, taikka hänen elämänsä.
Ennenaikaisesti sanoisin.


Jatkuuuuuu..

Ekku Mattila.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti