14/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Helsingissä, vuonna 1968 menin Käpylässä olevaan pieneen kauppaan, kysyin onko tuoreita kananmunia ja myyjä sanoi että on.
Asuin siihen aikaan Keijjontiellä, ihan rautatien vieressä. Välillä kolina oli kovahko.
Koli..koli..koli...
Munia ostin ainakin 15 kappaletta, kattila tulelle ja odottamaan ...
ja munat sinne varovasti.
Hiukkasen ihmettelin kattilasta tulevaa hajua, mutta tottakait luotin myyjään..."tuoreita on".......
Noh....kymmenkunta kananmunaa nakkelin naamaani ja noin tunnin päästä elokuviin jotakin lännenkuvaa tsiikaamaan.....ettei ollut Rex:sissä....Mannerheiminkadulla, aivan postitaloa vastapäätä....son yhä olemassa. se teatteri.
Mutta antakaas olla....noin puolen tunnin kuluttua minulle tuli torella jumalatoon ruikkuhätä ja kun se ei mennyt ohitse, niin jalat ristissä teatterin vessaan ja Vooooooooohtsssh.....kuului.
Voi poijat.
Ja takaisin kuvaa katsomaan...mutta..uudelleen vessa kutsui ja ei auttanut taaskaan muu.....ja ...vooohootsth...prui....
Senverran oli vattassani kauhiaa porinaa yhä ja jätin elokuvan kesken , kolmoisraitsikalla ensin Kallioon ja sieltä bussi 72 Käpylään. Kun pääsin kämppääni, niin heti haistelemaan niitä eikeitettyjä kananmunia, rikoin pari ja voipoijaat. Ne oli sellaisia puoliksimädänneitä ja myöskin ne jotka olin jo keittänyt....hyi ja huh..
Varovasti keräsin jokaisen kananmunan paffilaatikkoon , kävelin sen kaupan eteen, josta ne "tuoreet" munat olin ostanut ja yksi kerrallaan nakkelin ne kaupan isoon näyteikkunaan.
Plöts....plöts...plöts...plöts..
Niistä jäi mukava valumajälki, kun ne hiljalleen ikkunaa alas valuivat.
Mitähän kauppias ajatteli kun aamulla tapahtuneen huomasi..? Takuulla tiesi missä mennään.
Joo.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Helsingissä, vuonna 1968 menin Käpylässä olevaan pieneen kauppaan, kysyin onko tuoreita kananmunia ja myyjä sanoi että on.
Asuin siihen aikaan Keijjontiellä, ihan rautatien vieressä. Välillä kolina oli kovahko.
Koli..koli..koli...
Munia ostin ainakin 15 kappaletta, kattila tulelle ja odottamaan ...
ja munat sinne varovasti.
Hiukkasen ihmettelin kattilasta tulevaa hajua, mutta tottakait luotin myyjään..."tuoreita on".......
Noh....kymmenkunta kananmunaa nakkelin naamaani ja noin tunnin päästä elokuviin jotakin lännenkuvaa tsiikaamaan.....ettei ollut Rex:sissä....Mannerheiminkadulla, aivan postitaloa vastapäätä....son yhä olemassa. se teatteri.
Mutta antakaas olla....noin puolen tunnin kuluttua minulle tuli torella jumalatoon ruikkuhätä ja kun se ei mennyt ohitse, niin jalat ristissä teatterin vessaan ja Vooooooooohtsssh.....kuului.
Voi poijat.
Ja takaisin kuvaa katsomaan...mutta..uudelleen vessa kutsui ja ei auttanut taaskaan muu.....ja ...vooohootsth...prui....
Senverran oli vattassani kauhiaa porinaa yhä ja jätin elokuvan kesken , kolmoisraitsikalla ensin Kallioon ja sieltä bussi 72 Käpylään. Kun pääsin kämppääni, niin heti haistelemaan niitä eikeitettyjä kananmunia, rikoin pari ja voipoijaat. Ne oli sellaisia puoliksimädänneitä ja myöskin ne jotka olin jo keittänyt....hyi ja huh..
Varovasti keräsin jokaisen kananmunan paffilaatikkoon , kävelin sen kaupan eteen, josta ne "tuoreet" munat olin ostanut ja yksi kerrallaan nakkelin ne kaupan isoon näyteikkunaan.
Plöts....plöts...plöts...plöts..
Niistä jäi mukava valumajälki, kun ne hiljalleen ikkunaa alas valuivat.
Mitähän kauppias ajatteli kun aamulla tapahtuneen huomasi..? Takuulla tiesi missä mennään.
Joo.
Ekku Mattila.
