27/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tunsin noin 27 vuotta sitten Seinäjokisen Markku Aromäen, joka yksi päivä soitti minulle...................1988 muistaakseni.
Ring...ring..
"Minun kaukainen sukulaiseni, Helena , sanoi Markku, makaa Kauhavan sairaalan vuodeosastolla ja on ollut siellä kohta puoli vuotta. Hän oli kovassa kuumeessa monta viikkoa ja sen jälkitautina vaipui horrokseen, eikä ole siitä herännyt. Helenaa ruokitaan letkulla ja hengityskoneen avulla pysyy elossa....Helena on kuin vihannes...lääkärit ovat sanoneet."
Sanoin Markulle että jospa menisimme sairasta katsomaan ja niin tehtiinkin, Kauhavalle, vuodeosastolle, huoneeseen, jossa Helena makasi.
Huone oli puolipimeä, ikkunoissa säleverhot melkein kiinni, vaaleat seinät ympärillä. Helena makasi vuoteessaan ja hänen kurkkuunsa meni hengitysletku. Vain hengityskoneen vaimea suuht..suuht kuului, ei mitään muuta.
Sanoin Markulle, että huoneessa on liian hiljaista.Ainakin radio pitäisi olla ja etupäässä edes musiikkia ja samalla keksinkin. Menin Sairaan viereen ja kysyin....
"Räpsäytä silmäluomiasi kolme kertaa,jos haluat että huoneeseen tuotaisiin radio ja voisit kuunnella sitä päiväisin"?.
Kesti vain muutaman sekunnin niin Helena räpsäytti silmäluomiaan kolme kertaa.
"Tarkistan vielä sanoin.....räpsäytä silmiäsi 2 kertaa jos haluat että huoneeseesi tuodaan radio?"
Jälleen hän räpsäytti ja nyt kaksi kertaa. Vielä kolmannen kerran kysyin häneltä että räpsäytä silmiäsi mutta nyt 4 kertaa, jos haluat että huoneeseesi tuodaan radio, josta voit kuunella musiikkia päivisin?"..ja teki niin. 4 kertaa räpsytti silmäluomiaan.
Niin haettiin heti paikalla sairaanhoitaja jolle kerrottiin Helenan toiveesta radion saamiseksi ja hoitaja teki työtä käskettyä. Tuli huoneeseen radio kädessään , töpseli seinään ja heti alkoi kuulua tanssimusiikkia.
Melkein nähtiin miten Helenan poskille alkoi tulla tervettä väriä. Ja me Markun kanssa pois lähdettiin.
Noin 3 viikon päästä päätimme mennä uudestaan sairasta tapaamaan ja kauhavalle taas. sairaalan vuodeosastolle ja huoneeseen, jossa Helena oli viimeksi ollut.
Sama hämärä huone, säleverhot melkein kiinni, petillä makasi sairas, kurkussaan hengitysletku ja koneen vaimea tsuuht...tsuuth ääni vain kuului. Radiota ei näkynyt ja kun asiaa mentiin osastolta kysymään, hoitaja sanoi että lääkäri oli sen kieltänyt.
"Täyttä soopaa..hän oli sanonut...ei Helena mitään musiikkia kuule...höpöhöpö...."
¤¤
Helena eli vielä noin vuoden verran. Pääsi pois kitumasta.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tunsin noin 27 vuotta sitten Seinäjokisen Markku Aromäen, joka yksi päivä soitti minulle...................1988 muistaakseni.
Ring...ring..
"Minun kaukainen sukulaiseni, Helena , sanoi Markku, makaa Kauhavan sairaalan vuodeosastolla ja on ollut siellä kohta puoli vuotta. Hän oli kovassa kuumeessa monta viikkoa ja sen jälkitautina vaipui horrokseen, eikä ole siitä herännyt. Helenaa ruokitaan letkulla ja hengityskoneen avulla pysyy elossa....Helena on kuin vihannes...lääkärit ovat sanoneet."
Sanoin Markulle että jospa menisimme sairasta katsomaan ja niin tehtiinkin, Kauhavalle, vuodeosastolle, huoneeseen, jossa Helena makasi.
Huone oli puolipimeä, ikkunoissa säleverhot melkein kiinni, vaaleat seinät ympärillä. Helena makasi vuoteessaan ja hänen kurkkuunsa meni hengitysletku. Vain hengityskoneen vaimea suuht..suuht kuului, ei mitään muuta.
Sanoin Markulle, että huoneessa on liian hiljaista.Ainakin radio pitäisi olla ja etupäässä edes musiikkia ja samalla keksinkin. Menin Sairaan viereen ja kysyin....
"Räpsäytä silmäluomiasi kolme kertaa,jos haluat että huoneeseen tuotaisiin radio ja voisit kuunnella sitä päiväisin"?.
Kesti vain muutaman sekunnin niin Helena räpsäytti silmäluomiaan kolme kertaa.
"Tarkistan vielä sanoin.....räpsäytä silmiäsi 2 kertaa jos haluat että huoneeseesi tuodaan radio?"
Jälleen hän räpsäytti ja nyt kaksi kertaa. Vielä kolmannen kerran kysyin häneltä että räpsäytä silmiäsi mutta nyt 4 kertaa, jos haluat että huoneeseesi tuodaan radio, josta voit kuunella musiikkia päivisin?"..ja teki niin. 4 kertaa räpsytti silmäluomiaan.
Niin haettiin heti paikalla sairaanhoitaja jolle kerrottiin Helenan toiveesta radion saamiseksi ja hoitaja teki työtä käskettyä. Tuli huoneeseen radio kädessään , töpseli seinään ja heti alkoi kuulua tanssimusiikkia.
Melkein nähtiin miten Helenan poskille alkoi tulla tervettä väriä. Ja me Markun kanssa pois lähdettiin.
Noin 3 viikon päästä päätimme mennä uudestaan sairasta tapaamaan ja kauhavalle taas. sairaalan vuodeosastolle ja huoneeseen, jossa Helena oli viimeksi ollut.
Sama hämärä huone, säleverhot melkein kiinni, petillä makasi sairas, kurkussaan hengitysletku ja koneen vaimea tsuuht...tsuuth ääni vain kuului. Radiota ei näkynyt ja kun asiaa mentiin osastolta kysymään, hoitaja sanoi että lääkäri oli sen kieltänyt.
"Täyttä soopaa..hän oli sanonut...ei Helena mitään musiikkia kuule...höpöhöpö...."
¤¤
Helena eli vielä noin vuoden verran. Pääsi pois kitumasta.
Ekku Mattila.
