torstai 13. huhtikuuta 2017

Kylllä mustalaasen hevonen sitten juoksi kovaa.

13/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1991-94   juoksin kesäisin Kauhajoen Laitasaaren pururadalla, joka oli noin  1,4 km pitkä ja  kahden km päässä kotoani.
Siellä oli kiva juosta sillä korkeuserot oli  paikkapaikoin  40 metriä ja siksi se rata  kehitti  kuntoa   mukavasti.
Mutta antakaas olla  !!....Yks  sunnuntaiaamu sinne taas menin ja  mitä veetä????...koko rata oli  kämmenenkokoisia kuoppia  täynnä, jokapaikassa  ja siis  asiaa tarkemmin tutkimaan ryhdyin....
Perskelees...
Häh??...hevosen kavion jälkiä  ne jäljet oli..hevosen ja kovaa kyyttiä soittamaan Kauhajoen  kunnan  elimiin ja   kysymään että mitä ittua....miksi Laitasaaren  pururata on täynnä hevoisen kavioiden jälkiä??.....
"Noh.....vastasi rouva...emme voi mitään sillä sen pururadan  mettäosuuden omistaa  Kurikkalaanen  mustalaaneen ja vaikka hänelle on mennyt useita  kirjelmiä kieltoineen, niin ei ole  mitään auttanut...ei ole auttanut  ei ole".
Giitoosh sanoin  ja   tuumasta toimeen....
Kuulin että juuri Sunnuntaiaamuisin se mustalaanen  siellä pururadalla hevoisiaan juoksuttaa  ja  aamulla  varhain sinne paikalle menin..muistaakseni jo  kello  06.00...tiheän pusikon  keskelle, aivan pururadan viereen, noin 5 meeterin  päähän siitä.
Ison kiven taakse lymyyn.  Ja orotin...orotin ja taas orotin  ja antakaas olla....noin   tunnin päästä   alkoi kuulumaan  tums..tums..tums..tums...rytmillistä jumpsutusta  ja  siis hevoinen oli sinne  pururadalle tulossa.  Kurkkasin ja sieltähän se saapui. Oijeeh.
Lihava mustalaaneen  perseellään  hevoskilpakärryn tarakalla istui......ohitti mun.....ja..ja...ja.
PUM..Pum!!!!!!!
Tähtäsin mukanani olleella kakspiippuisella  haulikolla   noin  5 metriä  hevoosen  pään ylitte , piiput peräkanaa......ja  hevoonen lähti  kun Annikki    Tähti , helevetinmoista haipakkaa. Soli  selevää  laukkaa, ei enää ravia....Pruuuh..pruuuh..pruuhpt.....kuski kiljui  mutta  ei auttanut....sinne ne katosi jonnekin suoraa kapeaa juntua  (polku)  aika  nopeasti  näkymättömiin.
Senverran näin että   kuski  seisoi  kärrin jalustimilla  takakenossa, suittet  kireenä.  Tumma  kikkaratukka vaan  vapaji tuulessa.
Ainiin...
Senjälkeen  on Laitasaaren  pururata  ollut kunnossa. Ei yhtään hevosen   kavioiden jälkiä.
Juu.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti