Pohjoisen kautta, yksi isku,
kupoliin kautta konferssitalon.
50 kylää hulluksi tulee.
Ja albiinorotta tilanteen näkee,
huutaa ja haastaa, apuaan tarjoo, mut
osoittamassa kalastnikoffi.
Hymynsä suuri.
Keskelle kaiken sani savuu, kas mantereet jyskää
sillat kaatuu, ei toivoa missään. Vesi ei sammuta tulta.
Ministerikin kaatuu.
Takuissa reikä jumalan maassa,
kaiken sen hotkii ei helleenit millään selviä.
Suomeen muuttaa salaa hottentotti.
Naurismaankin aidat ne nauraa.
Häpeä on suuri.
Kuningas vaihtuu, aivan salaa, kas lapset katoaa ja ihmiset
huutaa jumalaa apuun. Sen sammuttaa keltainen vaara, vain
silmät on toiset.
Turistit muuttuvat käärmeiksi vallan, ne sekoaa ja surmaa,
kolmekymmentö juoksuhautaa ja vain kaksi selviää, toinen
on nimensä saanut Tanskassa. kaksi torniakin toiseksi jää.
Jumalaa ei missään.
Huutoa vedessä ja aurinko paistaa, Niksonin paperit sekoavat
se seinämät muuttaa, yksi pääty on jo romahtanut . Toisessa maassa
kas tärkeät paperit ja puna on suuri, lippiunsa väriset. Tunko
savuaa ja lisää tulee. Manu ja se sana veivinsä heittää.
Se voimala , se atomin taas karkaa ja tuhansia sammuu elonsa tieltä.
Kuuluu kummaa pulinaa, englesmannihan se siellä.
Raiteella taas kummia vääntöjä, kolmessa maassa, lapset vain
huutaa.
Jos talvi on päällä, sähköt ne sammuu, ei autoja missään, mikään ei liiku
ja ruuat hyllyillä hautuu. Tää helmikuussa näkyy, Sotkamon sivuilla,
ei ruutia, ei pistoa, taivas ei liiku ja kaikessa huomaat vanan varjon .
Vain rottaa se naurattaa, taas kerran ja nyt ei raate häviä.
Jumalaton tuska, laihoja naamoja, mihinkään ei huolita.
Tää on loppu meille.
Vain viikkoja kolme, taas turistit ampuu, 600 kuolee, maa on
sama, miksi heitä ei huomattu, on nyt omasta maasta, huumetta
veres eikä hymynsä katoa. Nyt pressakin vaihtuu, on
suonensa tukos, sivuseikka se on, huonosti valvoi ja kalpeampi
nousee talon, nimensä kääntyy villiksi.
Ranskassa taas löytyy giljotiini ja surmansa se tuo, nyt
ruostu se ei ja vuoden päästä sama on eessä, nainen se pettää
ja huoneet vaihtuu, ei millään kaljuun saa kiharoita. Tukkoiset on
maan raudat, taas kerran . Tornia yrittää kaataa mut jalka vain
pettää. Toisella kertaa se onnistuu, 19 vuotta se vaatii.
Rahan valta saa valtavat siivet, joka maassa, pienet ne horjuu
ei hevosia saa, aidanseipäätkin viuhuu. Mut onneksi rokotus onnistuu
ja kasvaimet kaatuu, ei hyvä, kas sarssi se tanssii ja haudoilla on tungosta.
Pullukka se venetsuelan, silmissä maatuu, ei saa rauhaa missään.
haudoissa viedään ja aidoilla soudetaan uuteen maahan. Löytyy
vain osa. Auringossa näkyy kummia viiltoja.
Sauli saa kiven kenkäänsä, punaisen syy, vala vaihtuu ja kaksi vuotta
se vie, voi tavatonta sitä oikeutta, poskilla punaa kun listaa esitellään,
toisen kerran, ei eräitä naurata.
Linja-auto kaapataan ja viedään Lappiin. Porot sen nurin puskee,
hesasta asti käsky se vie ja Mikkeli toistuu.
Seitsemän kukkulaa ja romulus ja reemus, iso L ja Aa mukana menee,
nyt ei vihille mennä. Vesi se peittää himot ja äänet, tuskien mukaan
ei apua mistään. Kuplakin puhkeaa ja kukaan ei usko.
Taivaalla on kumma lintu.
Jos yhdellä ostaa ja yhdellä myy, kauppaa ei synny ja natokin sen
huomaa. Puolella pienenee ja vaihtavat maata, yksi tippuu vahingossa.
Eräs raja aikaansa polemiikkia, väärällä puolella.
Ismit huutaa todella kovaa.
Nyt vaihtakaa ne vuorot, koneita tippuu, yksi astuu väkisin varpaille,
perä vain jää ja punainen pallo. Vanhaa sukua toisesta sodasta.
Jumalan tuuli taas päätänsä nostaa. Sen maan pörssi sammuu.¨
Kullalla saa puolet enää, paperit kastuu, ne kivetkin menettää
toivonsa, missään ei rahaa, kaikilla samaa, iso valtteri vain menestyy,
tää salaisuus on suuri, henkeä uhkaa.
Sveitsissä ne vuoret tasoittaa, aukinaisia lippaita, hämmennys on suuri,
apuja ei mistään, kokonainen maa vaihtuu, nimensä verran ja uudelleen
taas nousee. Iso hymy saa itkuisen näkymän. Kostaa se kuitenkin.
Viikunat vain jäätyy, väärässä maassa nyt 1948 katoaa.
