216-2012.
Ekku Mattila
aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,Jumalan kirjan,selailin sen sivuja ja minä näin;
Negevinin autiomaan,
Ain Avedatin lähteen,
Nahal Zingin alun,
vieraita ääniä ja outoja sanoja.
Pekingin ja taivaan temppelin,
kielletty kaupunki,
mikä voima sen sortaa.
Paaranin on hiekkaa,
Siinaista pohjoiseen,
Daavid itkee Samuelin kuolemaa,
vieraita ääniä ja outoja sanoja.
Medinaan ja profeetan temppeliin,
on kullatut pylväät,
kivestä kaaret,
mikä voima sen sortaa.
Paavali ja Efesos,
suuri on teatteri,
mikä voima sen sortaa.
Milviuksen silta,
Roomassa lienee,
veteen se vajoo.
Karpala on pyhä,
Muhammed ja tytär,
myös Husainin poika,
miks tornit ne kaatuu.
Kyyhkysten lantaa,
Wadi ja Tumilat,
ne Piitomin luona,
12 sortumaa.
Roomaan taas ja Santa Sabinaan,
Aventinuksen basilika,
järistys sen sortaa.
Clunyn tytär,
Reichenaun saarella,
Bodenistä itään,
tulee soraa ja tulta.
Karmel vuorella,
Elia ja Baali,
taas taistelu käydään,
tulessa palaa.
Sakkeus ja Jeriko,
rauniot suuret,
kovassa kuumuudessa,
lasiksi muututte.
Jeesuksen koti ja järvi,
Autuuksien vuori,
ja talo on poissa.
Turkkiin ja Zeuksen taloon,
Diocaesareaan,
järistys pylväät sortaa.
Toistan tään,
Sfinski ja Gisa,
kivinen pääsi katoaa.
Voi kirjaa pyhäkössä,
kuolleessa kääröt,
Qumranin aarteet,
turvaan ne viekää,
tulessa palaa.
Raakelin hauta,
soraksi tuhotaan.
Efesos on kirjasto,
Celsuksen rauniot,
tulessa tummuu.
Mooseksen lait,
Mishnaksi muuttui,
rabbinistit itkee,
kun kivet on poissa.
Marttyyrien metsässä,
toinen se merkki,
öljyllä häväistään.
Toistan tään,
itku ja muuri,
maalitauluksi otetaan.
8 sen kulmaa,
Firentze ja kappeli,
kolinaa ja tummaa tuulta.
Belgiaan ja Diksmuideen,
siel kirkko ja talo,
mikä voima sortaa toisen.
Avignonissa on Benetzet silta,
Paavitkin käveli,
kolinaa ja tummaa tuulta.
21/6-2012.
Ekku Mattila.
aikamatkaaja.
