23/5-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kääppäilin aamusella kello 03,00 pelloilla ja seurailin luonnon heräämistä.Silloin tuli mieleeni vanhat hyvät ajat..silloin ennenWanhaan ,jolloin olin nuori ja villi.Nyt oon enää villi.Sano.
Jo ihan pikkukollina sen muistan edelleenkin ,että kun tuli kesä niin heti aamusta pihalle touhuamaan ja se tarkoittaa liikkumista pitkin ja poikin kototaloani.
Ennen kouluaikaa , kesällä tietty ,me liikuttiin noin 3-5 kilometrin alueella ,eikä evästä ollut mukana.Ei.
Kun tuli jano ,niin eiku purosta vettä juotiin.Sammakot työnnettiin sivuun ja janoa sammuttamaan.Ryyst.
Kun tuli nälkä....punaasta ja valkoosta apilaa pistettiin suuhun ja kun oli Tuamenmarjat kypsiä niin niitä kourakaupalla syötiin.Muistan edelleenkin niiden maun ja mitä ne aiheuttivat meissä.
Suu tuli tummansiniseksi , kieli puutui ja tuli sellainen " jännä" olo. Jälkeenpäin..aikuisena selvisi että tuomenmarjat ovat aika myrkyllisiä. Ne saattavat aiheuttaa esim munuaisille suurta vahinkoa.Joo.
Hups.
Sitten kun linnut munivat ,niin Kuavenmunat oli hyviä.Ainakin ennenkuin niissä alkoi syntymään poikaset.Joskus saimme suuhun sellaisia öglöttimunia ja kyllä ne nopiaa sylkäistiin suustamme pois.Hyi.
Toinen hups.
Keväällä männynkerkit oli hyviä.Männyistä nilaa veistettiin ja mutusteltiin suut täynnä.Jos löysimme vanhan pikitynnörin ,niin siitä saimme oivaa purkkaa.
Savimontuista mutusteltiin savea , sualaheinää peltojen pientareilta sekä ojien reunoilta mansikoita.
Jos löysimme tuoreita kuusenkäpyjä niin suuhun vaan. Kieli vaan tarttui välillä kitalakeen muttei se haitannut. Ei.
Koitimme myöskin kalaa ongella pyydystää. Räkäkiiskejä tuli jatkuvasti mutta ei niitä voinut paistaa nuotiolla....ne oli sellaasia limaasen oloisia pikkukaloja. Kerran ongin itteni,taikka tarkemmin oikean korvani.Heitin ongenkoukun siihen kiinni..Auts...
Niin.....Minä ja Kujasen Heino juatiin pikkuisessa lammessa köllöttäviä sammakonkutuklimppejä!!!...Pienet poikaset liikkuivat iloisesti läpinäkyvien kuplien sisällä..........ja eikun suuhun vaan...yäklä !
Yääglä!
Kun kouluun jouduttiin ,niin annas olla...aina kun opettajan silmä vältti ,niin valkoosta liitua narskuttamaan. Voi että se liitu maistui hyvälle !! ja jälkeenpäin tajuttiin ,että meillä kersoilla oli kalkin puute..Juu.
Sodan jälkeen ei oikeastaan missään talossa ollu terveellistä ruokaa ja me kersat ihan vaistonvaraisesti saatiin vitamiinit suoraan luonnosta. Kesällä etupäässä , siis ja talvella syötiin perunaa,leippää,maitoa sekä ruskiaa kastiketta.Kerran pari kuussa oli keitettyä kananmunaa ja joskus appelsiini.
Hups. Nyt mulle tuli nälkä.Meenpä keittämään aamupuurun.Anoppikin on kotona.Juuh.
Tere.
23/5-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
