11/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Aikaisin aamulla tänään , jo kello 06,00 lähdin sotkemaan pyörällä Kurikkaa kohden, kylmään vastatuuleen ja takaisintullessa muistoja taas pukkasi...
Muistoja pukkasi.
Olarissa asuessani 1978 tuli tutuksi Espoon Kilon aseman paikkeilla asuva pariskunta ja varsinkin mies oli "kova äijjä". Hän oli noin viisiskymmenissä , ikänsä ulkomailla asunut ja mies ,sanotaan häntä vaikka Ismoksi , Ranskan muukalaislegioonassa palveli 2-3 sopimuskautta.
Hän oli ammattisotilas.
Ismo oli ollut mukana kymmenissä ja taas kymmenissä yhteenotoissa eri vastapuolten kanssa ja monta kertaa hänen hengenmenonsa oli ollut lähellä.
Ismoa oli ammuttu , puukotettu , kuristettu, hakattu, autolla yli ajettu , yritetty räjäyttää . Kaksi kertaa hänet oli jo melkein kuolleeksi julistettu , ns jsp:llä , mutta kuitenkin selvisi....nipinnapin. Ne arvet jotka kesäaikaan olivat selvästi näkyvillä , olivat suuria.Esim hänen vasemmasta korvasta alas kurkun poikki oleva arpi oli jumalatoon ja syynä oli Arabin tylsä puukko.
Huonosti teroitettu....Ismo aina leukaili..
Useisiin tiedusteluihin arpien syistä hän vastasi lakonisesti...."yks hullu akka perkeles"...
Ja nauroi päälle.....
Ismon kunto oli todella kova. Vaikka minä itse luulin olevani terästä , niin toiseksi jäin....Ismolle.Kerran löimme leikkimielisesti vetoa että kumpi sotkee paremman ajan pyörällä ajaessa Espoosta Veikkolan suuntaan ja takaisin.........hävisin peijakas noin 10 minuuttia... "Syy"..(tekoko sellainen) oli minulla, että pyörässäni oli ns kappavaihteet ja se oli retkipyörä..ei kilpailuihin tarkoitettu...juu heh..
Jooh...köh..
Tunsin Ismon noin vuoden/toista ja sitten hän äkkiä kuoli.
Meni pois tästä maailmasta.
Noin 500 metriä ennen Espoon Kilon asemaa on todella jyrkkä nousu ja sitten jyrkkä lasku... tietenkin....riippuen ajosuunnasta. Minäkään , eikä kukaan muukaan jaksanut sitä mäkeä ajaa pyörällä yläsmennessä ,vaan jokainen joutui taluttamaan . Sitten toisinpäin....minulla oli matka/nopeusmittari siinä pyörässäni ja kerran mittasin alamäkivauhdin suunnilleen 60-65..siis auton vauhtia ....ja uskokaa että oli railakasta menoa.
Silmistä vain vesi tirisi.
Ismo oli tapansa mukaan tullut siihen jyrkkään alamäkeen kovalla vauhdilla , keväällä Maaliskuun loppupuolella. Vaikka tiet olivat muuten lumesta sulia , niin paikkapaikoin niiden reunamat eivät ollleet ja se ei tiedä hyvää.....Oli yksi silminäkijäkin....joka kertoi että näki pyöräiljän tulevan kovaa vauhtia jyrkkään alamäkeen ja pyörän alkavan heittelehtimään seurauksella että ajaja lensi päistikkaa suureen kiveen.
Ismo kuoli.
Tottakait....eihän toki....hän koskaan pitänyt kypärää päässään..kuten en minäkään...ja voi vain arvailla olisiko kypärä pelastanut hänet.
Todella traaginen onnettomuus.....
Ismo ..eli..aikansa .... ja sitten kuoli.
11/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Aikaisin aamulla tänään , jo kello 06,00 lähdin sotkemaan pyörällä Kurikkaa kohden, kylmään vastatuuleen ja takaisintullessa muistoja taas pukkasi...
Muistoja pukkasi.
Olarissa asuessani 1978 tuli tutuksi Espoon Kilon aseman paikkeilla asuva pariskunta ja varsinkin mies oli "kova äijjä". Hän oli noin viisiskymmenissä , ikänsä ulkomailla asunut ja mies ,sanotaan häntä vaikka Ismoksi , Ranskan muukalaislegioonassa palveli 2-3 sopimuskautta.
Hän oli ammattisotilas.
Ismo oli ollut mukana kymmenissä ja taas kymmenissä yhteenotoissa eri vastapuolten kanssa ja monta kertaa hänen hengenmenonsa oli ollut lähellä.
Ismoa oli ammuttu , puukotettu , kuristettu, hakattu, autolla yli ajettu , yritetty räjäyttää . Kaksi kertaa hänet oli jo melkein kuolleeksi julistettu , ns jsp:llä , mutta kuitenkin selvisi....nipinnapin. Ne arvet jotka kesäaikaan olivat selvästi näkyvillä , olivat suuria.Esim hänen vasemmasta korvasta alas kurkun poikki oleva arpi oli jumalatoon ja syynä oli Arabin tylsä puukko.
Huonosti teroitettu....Ismo aina leukaili..
Useisiin tiedusteluihin arpien syistä hän vastasi lakonisesti...."yks hullu akka perkeles"...
Ja nauroi päälle.....
Ismon kunto oli todella kova. Vaikka minä itse luulin olevani terästä , niin toiseksi jäin....Ismolle.Kerran löimme leikkimielisesti vetoa että kumpi sotkee paremman ajan pyörällä ajaessa Espoosta Veikkolan suuntaan ja takaisin.........hävisin peijakas noin 10 minuuttia... "Syy"..(tekoko sellainen) oli minulla, että pyörässäni oli ns kappavaihteet ja se oli retkipyörä..ei kilpailuihin tarkoitettu...juu heh..
Jooh...köh..
Tunsin Ismon noin vuoden/toista ja sitten hän äkkiä kuoli.
Meni pois tästä maailmasta.
Noin 500 metriä ennen Espoon Kilon asemaa on todella jyrkkä nousu ja sitten jyrkkä lasku... tietenkin....riippuen ajosuunnasta. Minäkään , eikä kukaan muukaan jaksanut sitä mäkeä ajaa pyörällä yläsmennessä ,vaan jokainen joutui taluttamaan . Sitten toisinpäin....minulla oli matka/nopeusmittari siinä pyörässäni ja kerran mittasin alamäkivauhdin suunnilleen 60-65..siis auton vauhtia ....ja uskokaa että oli railakasta menoa.
Silmistä vain vesi tirisi.
Ismo oli tapansa mukaan tullut siihen jyrkkään alamäkeen kovalla vauhdilla , keväällä Maaliskuun loppupuolella. Vaikka tiet olivat muuten lumesta sulia , niin paikkapaikoin niiden reunamat eivät ollleet ja se ei tiedä hyvää.....Oli yksi silminäkijäkin....joka kertoi että näki pyöräiljän tulevan kovaa vauhtia jyrkkään alamäkeen ja pyörän alkavan heittelehtimään seurauksella että ajaja lensi päistikkaa suureen kiveen.
Ismo kuoli.
Tottakait....eihän toki....hän koskaan pitänyt kypärää päässään..kuten en minäkään...ja voi vain arvailla olisiko kypärä pelastanut hänet.
Todella traaginen onnettomuus.....
Ismo ..eli..aikansa .... ja sitten kuoli.
11/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
