28/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Lisää "enkelitarinoita"..
Olin kotosalla Jouluaattona 2002 , illalla noin kello 23,00 , kun sanoin vaimolleni,että nyt on kiire.....ja siitä paikasta hyppäsin autooni , sekä kovaa vauhtia Koskenkorvalle........
Ainakin 150 ajoin... Kiire oli.
Siellä asusteli yksikseen tuttuni (sanotaan häntä vaikka Oivaksi) ja hänen ovikelloa soittamaan......mutta kukaan ei avannut..ei.
Ring...ring...
Koputtelin myöskin olohuoneen ikkunaakin , mutta ovi pysyi kiinni ja vasta noin 10 minuutin kuluttua Oiva tuli avamaan oven.
Ja oli todella huonossa kunnossa.....
Hän oli kalman kalpea , tukka sekaisin ,sekä silmät pyörällä päästään. Olohuoneen pöydällä paloi valkoinen kynttilä ja pitkin lattiaa lojui tyhjiä lääkepurkkeja/koteloita. "Ei saatana" sanoi Oiva...."onpa kumma kun en saa edes henkeäni itseltäni otettua"...."diapameja söin ainakin viisikymmentä, sekä muut päälle ja yhä henki minussa pihisee..."....
Jääkaapin ovessa oli teipillä kirjoitettu jäähyväiskirje....sillai valmiiksi...huomasin senkin ja koska tilanne oli aika paha , niin soitin yhdelle Martille , joka hälytti ambulanssin ja Oiva sai kyydin Seinäjoelle....turvaan....ja oli siellä kolmisen viikkoa....
Oiva on edelleenkin elämässä kiinni ja hyvä niin. Turha on omaa loppuansa nopeuttaa , kyllä se vastaan tulee........meistä jokaista........ ajallaan.
Sanoisin.
28/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Lisää "enkelitarinoita"..
Olin kotosalla Jouluaattona 2002 , illalla noin kello 23,00 , kun sanoin vaimolleni,että nyt on kiire.....ja siitä paikasta hyppäsin autooni , sekä kovaa vauhtia Koskenkorvalle........
Ainakin 150 ajoin... Kiire oli.
Siellä asusteli yksikseen tuttuni (sanotaan häntä vaikka Oivaksi) ja hänen ovikelloa soittamaan......mutta kukaan ei avannut..ei.
Ring...ring...
Koputtelin myöskin olohuoneen ikkunaakin , mutta ovi pysyi kiinni ja vasta noin 10 minuutin kuluttua Oiva tuli avamaan oven.
Ja oli todella huonossa kunnossa.....
Hän oli kalman kalpea , tukka sekaisin ,sekä silmät pyörällä päästään. Olohuoneen pöydällä paloi valkoinen kynttilä ja pitkin lattiaa lojui tyhjiä lääkepurkkeja/koteloita. "Ei saatana" sanoi Oiva...."onpa kumma kun en saa edes henkeäni itseltäni otettua"...."diapameja söin ainakin viisikymmentä, sekä muut päälle ja yhä henki minussa pihisee..."....
Jääkaapin ovessa oli teipillä kirjoitettu jäähyväiskirje....sillai valmiiksi...huomasin senkin ja koska tilanne oli aika paha , niin soitin yhdelle Martille , joka hälytti ambulanssin ja Oiva sai kyydin Seinäjoelle....turvaan....ja oli siellä kolmisen viikkoa....
Oiva on edelleenkin elämässä kiinni ja hyvä niin. Turha on omaa loppuansa nopeuttaa , kyllä se vastaan tulee........meistä jokaista........ ajallaan.
Sanoisin.
28/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
