19/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Sota-asioita vähän lisää...
Isäni joka oli sodassa 3,6 vuotta haavoittui sen aikana kolme kertaa.
Yksi latumiina , yksi tienvarsipommi, joka oli kuulemma "huono" puun kylkeen asetettu ja kolmas tykistökeskityksessä saatu. Oli sotavammasairaalassa Tilkassa kahteen otteeseen , yhteensä 3,5 kuukautta ja taas rintamalle.
Sirpaleet liikkuivat hänen kehossaan vuosikymmeniä ja se viimeinen tuli ulos poskesta vuonna 1973. "Luulin että se on joku rupi" isäni sanoi.....hyvä kun tuli pois..".
"Yks asia on vaivannut mieltäni kauvaa.....kertoi isä 1966.....se tapahtui Äyräpäässä , Kesäkuussa 1944.jolloin etenin tiedustelijana .....iltayöstä .....hiivin kahden suuren irtolohkareen välistä....onneksi tuuli suoraan edestä ja haistoin mahorkan hajun...viittasin ryhmälleni pysähtymiskäskyn...konepistoolini valmiina tulittamaan...kun suoraan edessäni havaitsin vihollissotilaan....aseensa suoraan minua kohden osoittaen.....ammuin heti......sarjan..."
"Muistan aina hänen ilmeensä...kertoi isäni....kun hän vajosi maahan....niissä oli suurta hämmästystä...ei pelkoa....vaan hämmästystä....nuori mies.....ja hän kuoli.."
Onneksi vihollisia ei ollut paljon ja pääsimme pois tilanteesta , kertoi isäni....mutta aina muistan sen nuoren sotilaan ja hänen ilmeensä.
Hämmästyneen ilmeensä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Sota-asioita vähän lisää...
Isäni joka oli sodassa 3,6 vuotta haavoittui sen aikana kolme kertaa.
Yksi latumiina , yksi tienvarsipommi, joka oli kuulemma "huono" puun kylkeen asetettu ja kolmas tykistökeskityksessä saatu. Oli sotavammasairaalassa Tilkassa kahteen otteeseen , yhteensä 3,5 kuukautta ja taas rintamalle.
Sirpaleet liikkuivat hänen kehossaan vuosikymmeniä ja se viimeinen tuli ulos poskesta vuonna 1973. "Luulin että se on joku rupi" isäni sanoi.....hyvä kun tuli pois..".
"Yks asia on vaivannut mieltäni kauvaa.....kertoi isä 1966.....se tapahtui Äyräpäässä , Kesäkuussa 1944.jolloin etenin tiedustelijana .....iltayöstä .....hiivin kahden suuren irtolohkareen välistä....onneksi tuuli suoraan edestä ja haistoin mahorkan hajun...viittasin ryhmälleni pysähtymiskäskyn...konepistoolini valmiina tulittamaan...kun suoraan edessäni havaitsin vihollissotilaan....aseensa suoraan minua kohden osoittaen.....ammuin heti......sarjan..."
"Muistan aina hänen ilmeensä...kertoi isäni....kun hän vajosi maahan....niissä oli suurta hämmästystä...ei pelkoa....vaan hämmästystä....nuori mies.....ja hän kuoli.."
Onneksi vihollisia ei ollut paljon ja pääsimme pois tilanteesta , kertoi isäni....mutta aina muistan sen nuoren sotilaan ja hänen ilmeensä.
Hämmästyneen ilmeensä.
Ekku Mattila.
