31/10-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
On senverran tuo palanut jalkani haitannut aikamatkailuani, että jospa nyt koetan mitä maailmalla näkyy ja kuuluu:
Avaan hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selaan sen sivuja,
ja minä näen,
ja minä kuulen:
Jerusalemissa katoaa,
Matsat,
vanhan uunit on poissa.
Kun vedet nousee,
jäätikkövirrassa,
Islannissa Gulfossin,
uudeksi virta muuttuu.
Uudelleen toistan tään,
Ordjoen pato,
murtuu,
keskellä yötä se tapahtuu.
Kun vesi nousee kuusi metriä,
niin katoaa kauppa ja keskus,
Briteissä Yorkin.
Meri ottaa emälaivan,
numerolla kuusijaviisi,
Tyynimeri on armoton.
Maanjäristys sortaa,
Andoksen,
Kreikassa Kykladien.
Mudan alle häviää,
valkoinen ja sininen,
Khashm af Qirdan.
Sota kaataa,
Om Bamianin,
rintehillä Hinduksen.
Porte Vecchio,
yksikolmenenljänolla,
talosi ja vanha silta,
Firenzessä näin järistyksen,
sorakakasaksi muuttuu.
meressä näkyy laivoja uponneita,
punaisessa meressä,
lahdessa Akabanin,
sota on tullut.
Hyökyaalto sortaa,
Umanakin talot,
Grönlannissa koti.
Kun vesi peittää katunne,
satamassa Bandalesin,
niin juutti lakkaa liikkumasta.
Vanha viha rikkoo,
Kuru-palatsin,
siniseksi se värjätään,
Srninagaranin.
Järistys hävittää,
Cassinonin kaupungin,
vieressä Rooman ja Napolin,
aurinko laskee punaisena.
Veteen sortuu,
silta,
Addis ja Abeban,
Debra ja Markos.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
On senverran tuo palanut jalkani haitannut aikamatkailuani, että jospa nyt koetan mitä maailmalla näkyy ja kuuluu:
Avaan hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selaan sen sivuja,
ja minä näen,
ja minä kuulen:
Jerusalemissa katoaa,
Matsat,
vanhan uunit on poissa.
Kun vedet nousee,
jäätikkövirrassa,
Islannissa Gulfossin,
uudeksi virta muuttuu.
Uudelleen toistan tään,
Ordjoen pato,
murtuu,
keskellä yötä se tapahtuu.
Kun vesi nousee kuusi metriä,
niin katoaa kauppa ja keskus,
Briteissä Yorkin.
Meri ottaa emälaivan,
numerolla kuusijaviisi,
Tyynimeri on armoton.
Maanjäristys sortaa,
Andoksen,
Kreikassa Kykladien.
Mudan alle häviää,
valkoinen ja sininen,
Khashm af Qirdan.
Sota kaataa,
Om Bamianin,
rintehillä Hinduksen.
Porte Vecchio,
yksikolmenenljänolla,
talosi ja vanha silta,
Firenzessä näin järistyksen,
sorakakasaksi muuttuu.
meressä näkyy laivoja uponneita,
punaisessa meressä,
lahdessa Akabanin,
sota on tullut.
Hyökyaalto sortaa,
Umanakin talot,
Grönlannissa koti.
Kun vesi peittää katunne,
satamassa Bandalesin,
niin juutti lakkaa liikkumasta.
Vanha viha rikkoo,
Kuru-palatsin,
siniseksi se värjätään,
Srninagaranin.
Järistys hävittää,
Cassinonin kaupungin,
vieressä Rooman ja Napolin,
aurinko laskee punaisena.
Veteen sortuu,
silta,
Addis ja Abeban,
Debra ja Markos.
Ekku Mattila.
