16/11-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
jä minä kuulin,
ja minä näin:
Tsunami hävittää,
Tenbyn,
lomia ja kalastusta,
Lounais-Walesissa.
Lindos kaatuu,
Rhoroksella,
kaupunki vanha,
Kolinaa ja tummaa tuulta.
Kahdeksan maata valtaa,
kalliot Masadanin,
lähellä Juudeaa.
Veden alla loistaa,
pato Haringvliet,
Deltalla suuri suru,
veden alle jää.
Daljärvessä kelluu,
puutarha ja palatsi,
Srinagar ja Kuru,
Kasmiri koto,
tuho on valtava.
Järistys yllättää,
La ja Pazin,
rinteillä Bolivian,
Altiplanollasta kuuluu.
Uskonsota kaataa,
Mauritanissa Moskeijjan,
Nouakchotin.
Sortuvan näin,
Voltan padon,
kuolleita viisituhatta.
Venäjän maassa,
kynä ja paperi,
kirkas neliö ja syy on Marinan,
Reninin kodissa ,
liikaa iskemiä,
keskelle otsaa osuvat.
Tigonderon orvot itkee,
nimi se loistaa,
ykkönen on ysisija,
tulessa kastettu on viisikolmonen,
salama ja koti,
Venäjän maa.
Punainen aurinko,
saarella Nikkonin,
rikki menee keskus Hoshun,
kun kansallispuistossa järisee.
Sodan melu kuuluu,
lähellä Assuanin,
Begumin huvila palaa.
Naisella on kolme tähteä,
Latvia ja vapaus,
mutta alas ne ammutaan,
maa on valloitettu.
Kuumuus sulattaa,
Borodudin temppelin,
Indonesiassa lienee,
valkoiset huivit otsat peittää.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
jä minä kuulin,
ja minä näin:
Tsunami hävittää,
Tenbyn,
lomia ja kalastusta,
Lounais-Walesissa.
Lindos kaatuu,
Rhoroksella,
kaupunki vanha,
Kolinaa ja tummaa tuulta.
Kahdeksan maata valtaa,
kalliot Masadanin,
lähellä Juudeaa.
Veden alla loistaa,
pato Haringvliet,
Deltalla suuri suru,
veden alle jää.
Daljärvessä kelluu,
puutarha ja palatsi,
Srinagar ja Kuru,
Kasmiri koto,
tuho on valtava.
Järistys yllättää,
La ja Pazin,
rinteillä Bolivian,
Altiplanollasta kuuluu.
Uskonsota kaataa,
Mauritanissa Moskeijjan,
Nouakchotin.
Sortuvan näin,
Voltan padon,
kuolleita viisituhatta.
Venäjän maassa,
kynä ja paperi,
kirkas neliö ja syy on Marinan,
Reninin kodissa ,
liikaa iskemiä,
keskelle otsaa osuvat.
Tigonderon orvot itkee,
nimi se loistaa,
ykkönen on ysisija,
tulessa kastettu on viisikolmonen,
salama ja koti,
Venäjän maa.
Punainen aurinko,
saarella Nikkonin,
rikki menee keskus Hoshun,
kun kansallispuistossa järisee.
Sodan melu kuuluu,
lähellä Assuanin,
Begumin huvila palaa.
Naisella on kolme tähteä,
Latvia ja vapaus,
mutta alas ne ammutaan,
maa on valloitettu.
Kuumuus sulattaa,
Borodudin temppelin,
Indonesiassa lienee,
valkoiset huivit otsat peittää.
Ekku Mattila.