18/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen tämänkin tosikertomukseni aikaisemmin julkaissut, mutta pannaan taas se esille someen.
Siis:
Muutin Jalasjärven Ahonkylään 1985 , entiseen Osuuskauppaan , 11 km päähän keskuksesta.
Kului muutama viikko, kun tupahan tuli kylähän vuokraisäntä, sanotaan häntä vaikka Osmoksi , kun oli kuullut pikkulinnuilta ettoon tietäjä, vakaa vanaha Väenämööeen , niin heti kysymyksiä mulle esittämään.
Kuten: "pysynkö terveenä....koska saan lottovoiton.....koska kualen..... Osmolla oli tärkein kysymys , kun työskentelee isojen koneitten kanssa kaivureista mettätelatraktoheihin , joiden kanssa touhutessa on vaarassa loukkaantua taikka vielä pahempaa.....niin mitäs näet Ekku"?
Sanoin että terveenä pysyt , ei ole mitään hätää, lottovoitto tulee jos on tullakseen ja kyllä sinäkin joskus ota ja kualet. Osmo näytti mulle muutaman valokuvan ittestään ja sanoin ettei sinulla näy ns epäonnen ,eikä tuhon merkkejä, joten ole aivan rauhassa ja anna mennä vaan.
Niin Osmo tekikin, jätti pari kaffipakettia , kiitos ja hei.
¤¤¤
Kului vuoden verran ja Osmo tuli taas tupahan, naama vitivalkoisena , hyvä kun hengitetyksi sai ja kertoi kiihkeästi:
"Ekku jumalauta....olin kusikaivoa kaivamassa tualla markillani sellaisella pikkukaivurilla, jolla pääsöö 3-4 meeterin syvyyteen asti ja soli jo meklekeen valmis , kun...voi jumalauta Ekku...
kaivurini oli siinä montun reunalla ja jutskun meinasin siitä pois lähtiä , niin se montun reuna petti ja mä kierähdin kaivurin kans sivuuttain sinne montun pohojalle. Sinne oli jäänyt pystyyn kaks kakkosnelosen pätkää , noin meeterin korkeudelle .....jokka mun oli tarkootus noukkia sieltä pois myöhemmin ja .....puunpalat tulivat kaivurini sivu klasista läpi , molemmat mun pääni kummallekin puolen , melkein ohimoitani hipoen.......oot sä Ekku kuule aikamoinen epeli....näjit ettei mussa oo epäonnen merkkejä kun kuviani kattelit.....oot sä kuule...oot..".
¤
Jaaatkuuuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olen tämänkin tosikertomukseni aikaisemmin julkaissut, mutta pannaan taas se esille someen.
Siis:
Muutin Jalasjärven Ahonkylään 1985 , entiseen Osuuskauppaan , 11 km päähän keskuksesta.
Kului muutama viikko, kun tupahan tuli kylähän vuokraisäntä, sanotaan häntä vaikka Osmoksi , kun oli kuullut pikkulinnuilta ettoon tietäjä, vakaa vanaha Väenämööeen , niin heti kysymyksiä mulle esittämään.
Kuten: "pysynkö terveenä....koska saan lottovoiton.....koska kualen..... Osmolla oli tärkein kysymys , kun työskentelee isojen koneitten kanssa kaivureista mettätelatraktoheihin , joiden kanssa touhutessa on vaarassa loukkaantua taikka vielä pahempaa.....niin mitäs näet Ekku"?
Sanoin että terveenä pysyt , ei ole mitään hätää, lottovoitto tulee jos on tullakseen ja kyllä sinäkin joskus ota ja kualet. Osmo näytti mulle muutaman valokuvan ittestään ja sanoin ettei sinulla näy ns epäonnen ,eikä tuhon merkkejä, joten ole aivan rauhassa ja anna mennä vaan.
Niin Osmo tekikin, jätti pari kaffipakettia , kiitos ja hei.
¤¤¤
Kului vuoden verran ja Osmo tuli taas tupahan, naama vitivalkoisena , hyvä kun hengitetyksi sai ja kertoi kiihkeästi:
"Ekku jumalauta....olin kusikaivoa kaivamassa tualla markillani sellaisella pikkukaivurilla, jolla pääsöö 3-4 meeterin syvyyteen asti ja soli jo meklekeen valmis , kun...voi jumalauta Ekku...
kaivurini oli siinä montun reunalla ja jutskun meinasin siitä pois lähtiä , niin se montun reuna petti ja mä kierähdin kaivurin kans sivuuttain sinne montun pohojalle. Sinne oli jäänyt pystyyn kaks kakkosnelosen pätkää , noin meeterin korkeudelle .....jokka mun oli tarkootus noukkia sieltä pois myöhemmin ja .....puunpalat tulivat kaivurini sivu klasista läpi , molemmat mun pääni kummallekin puolen , melkein ohimoitani hipoen.......oot sä Ekku kuule aikamoinen epeli....näjit ettei mussa oo epäonnen merkkejä kun kuviani kattelit.....oot sä kuule...oot..".
¤
Jaaatkuuuuuuu...
Ekku Mattila.
